Pilkahduksia marraskuun pimeisiin päiviin!

Akka saavutti viime tiistaina seitsemän kuukauden iän. Se on innokas oppilas ja haluaa oppia koko ajan jotain uutta. Ulkoillessa se malttaa tällä hetkellä (paino sanoilla tällä hetkellä!) jättää rauhaan jopa edestä kirmaavat rusakot ja tulee nopeasti luokse kutsuttaessa, mutta tiedän täysin korvattomia aikoja olevan tulossa. Nyt on hyvä aika panostaa koulutukseen ja koirahan oppii koko ajan vaikkei varsinaista opetustuokiota pitäisi. Seuratkaa oman toimintanne loogisuutta, sillä koira seuraa tekemisiänne koko ajan oppien esimerkin kautta. Akka siivoaisi lattiat, pyyhkisi pölyt ja vaihtaisi lakanat, jos sillä olisi kädet ja huumorinkukat kukkivat molemmin puolin. Se on innokas apulainen ja täysillä kaikissa töissä mukana! Ennen myrskyä ehdimme toviksi metsään ja touhuamisen jälkeen se malttoi asettua hetkeksi paikalleenkin

Pimeydestä huolimatta jokaiseen päivään mahtuu paljon valoisia tapahtumia ja ystäviä on aina mukavaa tavata. Viime lauantaina vietimme Salpausselän Koirankasvattajien järjestämää kasvattajien yhteistä iltaa Cafe Charlottassa ja monenlaisia antoisia keskusteluja kävimme erinomaisen ruuan sekä makoisan jälkiruokatarjoilun lomassa

Sunnuntaipäivänä nautimme partaisesta seurasta snautseritreffeillä Lahdessa. Keli oli tuhnuinen, mutta liki sateeton ja mukana oli huikeat 18 koiraa ikähaitarissa 7 kk - 13,5 vuotta: Tessa, Hertta, Reeti, Sökö, Jokeri, Akka, Manta, Kerttu, Patu, Lippe, Elsa, Wäinö, Late, Ike, Noosa, Nuusku, Väpä ja Vimma. Nähdään taas!

Illalla piipahdin Lahden Käyttökoira ry:n järjestämässä jouluruokailussa. On tärkeää tarinoida oman rodun lisäksi muitten rotujen kasvattajien ja toisten rotujen parissa harrastavien kanssa, jotta ajatus säilyy avarana. Hatunnosto kaikille talkoohenkisille, vapaaehtoistyö on tärkeää ja se on erittäin mukava harrastus hyvässä porukassa

Valonpilkahduksia marraskuun pimeisiin päiviin ja ylpeä olen sulavasti liikkuvasta laumastamme vaikkei kaikki noihin kuviin samaan aikaan osuneet. Tai osui, mutta ne kuvat menivät roskiin, sillä viisikon vauhti ei kovin yhteistyöllistä ole ja kamera ei vauhtiin tai kuvauskulmiin yksin kulkiessa yksinkertaisesti vain ehdi. Toisekseen silmät on pidettävä jokaisessa, jottei tilanteet pääse yllättämään vaikka aika luotettaviksi ovat vuosien myötä osoittautuneet. mutta haluan huomata ennen koiraa esimerkiksi ohiryntäävän peuran tai maastopyöräilijän tai reagoida nopeasti, jos ovat syömässä jotain jätöstä tai pyörimässä jossain jätöksessä. Niitä jätöshetkiä on koettu ja niitten haisuseuraus on kertakaikkisen puistattava kokemus. Seuraan nyt lämpimässä tuvassa ikkunan läpi erittäin runsasta lumentuloa ja tuuli kuuluu piipunhormin kautta puhaltavan navakasti. Uutisten mukaan rapakeleihin jälleen ihan kohta palataan ja jopas ehdinkin jo tepastella pitkän tovin yllättävän hiekattomilla lattioilla....