MM-kisat ja hiihtolomaterveiset!

Lystikästä laskiaissunnuntaita: "Liusun, lausun laskiaista! Pellavia kuin silkinsuonia, hamppuja kuin haivaleita, räätiköitä kuin nurkanpäitä, nauriita kuin nappeja, hyviä jyviä, kovia ohria, huraa!" -vanha suomalainen sananlasku-

Eilinen oli oikein mukava ja tapahtumarikas päivä, kiitos mukanaolleille! Aamusta piipahdimme Raappavuoren Ilmiansan kanssa luustokuvauksissa Päijät-Hämeen eläinlääkäriasemalla ja jatkoa seuraa, kun SKL lausuu kuvat

Motarin ruuhkasta oli hyvä hyöty! Sain kuvattua Luhdan tornin ihan rauhassa autosta

Puoliltapäivin menimme Salpausselälle MM-kisoja katsomaan ja yksin siellä ei tarvinnut olla. Vilinää ja tungosta riitti aurinkoisessa kelissä eikä päivän päätteeksi tarvinnut unta odotella. Hauskoja tapahtumia ja ihan parasta seuraa!

Hallissa tai muuallakaan oli turha haaveilla pöytätilasta. Onneksi oli isot lattiat

Mukavaa lomaa hiihtolomalaisille edelleen (en ihan tarkkaan noista lomista ole perillä, kun ei enää omia lomalaisia ole) ja erinomaista keväänjatkoa kaikille! Näissä ulkoilukeleissä on kulunutta viikkoa vietetty - välillä on ollut lumituiskua ja välillä aurinkoista keliä. Kevättä kohti mennään ja ihan oikeita talvisia kelejä on vihdoin päästy viettämään lumitöitä myöten, nauttikaa! Päätin muuten, etten enää tälle talvelle lumitöitä tee....

Muistelen omaa hiihtolomaani 30 vuoden takaa. Olin koulussa silloin. En hiihtänyt enkä vieläkään ole keksinyt itselleni kovin kummoista lumiharrastusta. Nuorempana tuli lasketeltua jopa aika onnistuneestikin tai no alaspäin sieltä ylhäältä aina tullaan.... Murtomaasuksetkin hankin, kun ajattelin aloittaa vetoharrastusta koiran kanssa, mutta sukset vaan ei toimineet visioni mukaan, joten jätin sen touhun hyvin nopeasti. 30 vuotta sitten etsin hiihtolomani aikaan sopivaa paikkaa, josta ihan ensimmäisen ikioman koirani otan. Jos se minulla suodaan ja sain kuin sainkin Lissun, Papin Alisan Carita ja Juhani Kaasiselta heti yo-juhlien jälkeen. Tässä juttu, joka on julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2017 palstanpitäjän (minä) toimesta. Pidetään koirat koirina ohjaten niitä oikeaan, kouluttaen kunnolla ja vaikka ne ovat rakkaita perheenjäseniä, niin liiallisesta inhimillistämisestä ne kärsivät ihan yhtä paljon kuin täydellisestä piittaamattomuudesta. Vuosikymmeniin mahtuu ihania muistoja ja ikimuistettavia koiria!

Tänä keväänä tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisen ihan ikioman koiran hankinnasta. Monenlaiseen rotuun sain jo lapsuusvuosina tutustua ja teinivuosien kouluttajiani en unohda ikinä. Toinen niistä oli lapsuudenkodin labradorinnoutaja ja toinen naapurin suursnautseri, joiden kanssa harrastin monenmoista. Snautserikin tuli jo tuolloin tutuiksi, mutta loppujen lopuksi ostin dobermannin yo-lahjarahoilla vaikka niillä rahoilla olisi ollut mahdollisuus kolmeksi viikoksi Yhdysvaltoihin. Jotenkin jo nuorena ajattelin pidempää iloa hankinnoillani ja Lissu elikin liki 14-vuotiaaksi kouluttaen minut erinomaisesti, omasta mielestäni ihan kohtalaiseksi narunjatkeeksi. Dobermannien parissa vierähti reilut 20 vuotta ennen kuin edes ajattelimme toisen rodun hankintaa dobermannin rinnalle. 

Miten päädyimme snautseriin? Rotuvalikoimaa miettiessäni oli selvää, että sen täytyy sopia erinomaisesti perheeseen, jossa on ennestään jo vahva koira ja vauhdikas arki. Kooltaan sen pitää olla dobermannia pienempi, luonteen täytyy kohdata niin meidän kuin jo tuvassa asuvan koiran kanssa ja koska olimme pk-henkisiä ihmisiä, niin valinta vahvistui hiljalleen monipuolisena ja aktiivisena koirana tunnettuun snautseriin. Rodun trimmauspuolta mietin vielä moneen kertaan ennen lopullista päätöstä allergiani vuoksi, mutta siihenkin keinot löytyivät. Niinpä ensimmäinen snautseri tuli taloon 12 vuotta sitten. Senkin hankinta liittyy matkusteluun, sillä snautseri sai tupaluvan vasta sen jälkeen, kun olin luvannut miehelleni loman Portugaliin. 

Koiraharrastusvuosia on siis kertynyt jonkin verran. Eikä vain omien koirien ohjauksessa vaan olen ollut aktiivinen monessa koiramaisessa menossa, osaltani ehkä jopa auttaenkin uusia koiranomistajia harrastuksessaan alkuun. Aikanaan kävin monia koiriin liittyviä kursseja ja ulkomuototuomarikurssinkin ehdin aloittaa, mutta yrittäjän sekä perheellisen arki tuli ajankäytön osalta liiankin tutuksi, joten kortteja on hyllytetty ja nykyisin olen vain koiranomistaja, kasvattaja ja koirayhdistysihminen. Neljä karvaista kaveria huolehtivat tasapainosta, jottei työ vie liikaa vapaa-aikaamme, K-pentue on toivoaksemme lehden ilmestymisen aikaan jo tukevasti Hepsankeikan mahassa alullaan ja pestini Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnassa, Salpausselän Koirankasvattajat ry:n puheenjohtajana sekä Sukoka ry:n hallituksessa jatkuvat edelleen. Eikä koiranlukutaitoa ja kokemusta opita lukemalla vaan tekemällä. Touhuamalla oman koiran kanssa monenmoista, tutustuen samalla muihin koiranomistajiin, voi vaihtaa kokemuksiaan ja avartaa omia toimintatapojaan. Yhdistystoiminta on yksi oiva jakaa tätä monipuolista harrastusta samanhenkisten ihmisten kanssa ja aina on tilaa uusille innokkaille talkoolaisille, joten reippaasti mukaan vaan toimintaan!

Kevät on monelle koiranpennun hankinta-aikaa ja se on iso asia. Kun sen ottaa, niin sen hyvinvoinnista pitää kantaa vastuu ympäristöä myöten. Alkutaival pentu- ja murrosikäaikoineen ei välttämättä mene ihan sulavasti, mutta kaikki koirat aikuistuvat jollain kohtaa. Koira ei voi hyvin pelkästä ruuasta, vedestä ja lämpimästä lepopaikasta vaan omistajan vastuuseen kuuluvat em. lisäksi koulutus, turkinhoito, seurustelu niin ihmisten kuin lajitovereittensa kanssa ja tarvittaessa on varauduttava eläinlääkärikäynteihin. Koira ei ole koriste tai harrastusväline vaan elävä olento kaikkine tarpeineen ja sen pitää saada tehdä työtä päivittäin voidakseen hyvin. Hankkikaa myös luotettava tukiverkko. Jollei koiranomistaja voi hyvin, niin ei voi hyvin koirakaan ja tässä haluan jälleen kiittää kasvattiemme omistajia, perhettäni, ystäviä sekä kollegoja antoisasta vuorovaikutuksesta, sillä yhteisestä mielenkiinnosta asioihin saan ihanasti lisää energiaa monenlaisiin puuhasteluihini!

Paljon onnea kerhollemme! Suomen Snautserikerho ry täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja juhlavuoden päätapahtumaan Kaarinaan on jokainen tervetullut 10. – 11.6.2017. Snautseri-Pinseri-lehdestä löytyy erillinen mainos niin erikoisnäyttelystä kuin tapahtumapäivästäkin.

Mukavaa kuluvaa vuotta kaikille! 

Nauttikaa karvaisesta kaveristanne ja ohjatkaa sitä oikeaan, sillä koulutettu koira on kuin sivistynyt ihminen,

 

 

Jk. Meillä on munittu taas ja toivottavasti en aiheuttanut traumaa kyyhkyillemme. Munia oli kolme, mutta häkkiä siivotessani rikoin yhden. Voihan kökkö.... joskohan eivät osaisi laskea.