Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

maanantai 23. lokakuuta 2017

Sukokan seminaari ja snautseritreffit

Lauantai vierähti Sukoka ry:n järjestämässä Onnellinen Rotukoira-seminaarissa Vantaalla hotelli Clarionissa. Se olikin mainio ja antoisa päivä tietopaketteineen sekä muiden kasvattajien kanssa kasvotusten ajatuksia vaihtaen. Olli Wuorimaa jakoi Lahden Kasvattaja-akatemiasta valmistuneille diplomit ja ylpeä olen tästä ryhmästä, heidän innostaan opiskeluun ja avoimuudestaan. En välttynyt tunnekuohulta kukittaessani tuoreita akateemikkoja, herkistyin ja lopuksi irtosi ihan kunnon vesiputouskin - lämmin kiitos akatemiaopiskelijoille muistamisesta ja kaikkea hyvää jatkoon 💖

Tervetuloa seminaariin aamupalapöydän kautta - Olli Wuorimaa, Erik Lindholm ja Toto Wuorimaa 


Pj. Vesa Lehtosen avajaispuhe ja hän on myös Suomen Kennelliiton kasvattajatoimikunnan jäsen

 
Ikuistettuna, että osallistun joskus keskusteluihinhin.... Vierellä hallituksen jäsen ja lakimies Pauliina Lehtola. Kuva Toto

Puheenjohtajamme kanssa on hauskaa tehdä tapahtumia. Kuva Toto

Akatemialaiset diplomeineen - iso kiitos Mia avusta akatemialaisten luotsaamisessa. Kuva Toto

Ei voi olla totta, Taina Jaatinen-Niemi yllätti minut. Kuva Toto

Kiitos akatemialaisille! Kuva Toto

Kertakaikkisen upeat muistamiset!

Get Together-illan iltapalapöytä! Kuva Anu

Malja akatemialaisille ja paljon onnea jokaiselle jatkossakin! Kuva Anu

Tulikin mukavassa porukassa juhlittua sekä maljoja nostettua, hienoja hetkiä! Sunnuntaiaamuna kurvasimme snautseritapaamiseen, näimme monta onnellista rotukoiraa sekä niiden iloisia omistajia kuulumisia vaihdellen ja mukavaa ulkoiluhetkeä pidimme PikkuVeskun rantaa kierrellen. Menossa mukana Hertta, Reeti, Sökö, Akka, Jokeri, Ike, Late, Justiina, Viki ja Tuure, kiitos seurasta ja kuvista Nisalle, Irmelille ja Jarmolle!




Tuure 12 viikkoa ja Akka 6 kuukautta 


Jopas tulikin pistettyä monta omaa naamakuvaa, mutta jäävät tähän muistoihin. Juhlanaihetta onkin ollut, sillä Akka saavutti lauantaina kuuden kuukauden iän ja eilen tuli kuluneeksi 27 vuotta, kun menimme Kyproksella kihloihin. En kyllä vuosien kulumista kasvoissani huomaa, joten kaipa tuo ikänäkökin on oikein hyvä asia?

Ihania ulkoilukelejä ja lokoisia loppulokakuun päiviä!







torstai 19. lokakuuta 2017

Silmäpeilausta ja onnellinen rotukoira

Tänään peilattiin Raappavuoren Raappavuoren Jättipotin ja Gasoliinan silmät Salpausselän Koirankasvattajat ry:n järjestämässä joukkoterveystarkastustilaisuudessa, jossa eläinlääkäreinä olivat Per ja Lotta Axelson. Jättipotin merkinnäksi tulee terveet silmät ja Gasoliinan silmät peilattiin nyt toisen kerran ja ne ovat muutoin edelleen terveet, mutta tällä peilauskerralla lisämerkinnäksi tulee lievä distichiasis, sillä vasemmasta silmästä löytyi yksi ylimääräinen ripsi. Tiedot päivittyvät muutaman päivän sisällä KoiraNettiin ja lämmin kiitos Lauralle ja Backin perheelle. Huomasin, että kaikki I-pentujen tiedot ovat nyt KoiraNetissä päivittyneet ajantasalle koiranetissä taannoisia Mh-luonnekuvauksia myöten ja oikein onkin mukavaa luettavaa kuten G-pentujenkin meno monella saralla - aktiivista porukkaa!

Sukoka ry:llä on tämän vuoden teemana ollut Onnellinen rotukoira, joka on tuonut esille rotukoirien merkityksen, vastuuntuntoisen kasvatustyön ja myös omistajan vastuun koiran hyvinvoinnista. Suomessa tehdään laadukasta kasvatustyötä ja koirien terveyttä sekä luonnetta tutkitaan erilaisin mittarein. Suurin osa kasvattajistamme tekee kovaa työtä jokaisen pentueensa eteen ennenkuin edes astutusajankohtaa tai -matkaa on suunnitellut. Aikaa käytetään sukutaulujen, terveysriskien, luonteiden sekä ulkomuotojen tutkimiseen ja samalla kasvattajien tulee pitää mielessä koko rodun tulevaisuus. Lauantaina suuntaan Vantaalle Onnellinen Rotukoira-seminaariin, jossa on luvassa Sukokan tuoreimmat kuulumiset ja erinomaiset luennot sekä paljon hauskaa yhdessäoloa. Tilaisuudessa diplomeerataan ja kukitetaan myös juhlallisesti Lahden kasvattaja-akatemian suorittaneet akateemikot, paljon onnea akateemikoille!

Meidän tupamme ihan varmasti erittäin onnelliset rotukoirat koostuvat Hertasta, Reetistä, Sököstä, Jokerista ja Akasta. Ikähaitari on 6-kuisesta liki 13-vuotiaaseen. Meillä koirat eivät ole ikinä riidelleet keskenään tai ihmisten kanssa eikä niiden oloa rajata portein. Vaatimuksena meillä on aina ollut sopusointuinen ja tasapainoinen lauma, jonka tärkein perustekijä on osallisten riittävä keskinäisen ikäeron huomioiminen ennen uuden laumanjäsenen hankkimista ja jokaisen laumanjäsenen tapakoulutus. Selkeät ja johdonmukaiset säännöt sopuisassa porukassa luovat turvallisuuden tunteen jokaiselle. Koiriemme päivät koostuvat hyvästä ruuasta, säännöllisestä ulkoilusta sekä päivittäisistä urheiluhetkistä huomioiden eri yksilöitten ikä ja ikään sekä kuntoon kuuluva tarve, leikki- ja lepotuokioista, seurustelusta, rapsutteluista sekä yleiskunnon seuraamisesta ja johon kuuluvat viikottaiset kauneudenhoitopuolen rutiinit (karva, kynnet, silmät, korvat, tarvepesut) ja eläinlääkäriin vienti tarvittaessa.







Liian usein saa lukea lehdistä tai SoMe-maailman kautta uupuneista kasvattajista, koiranomistajista ja tilanteista, joihin ei apua ole saanut tukiverkon puuttumisen tai taloudellisen tilanteen johdosta. Pitäkää huolta läheisistänne ja puhukaa toisillenne, jotta voitte pyytää ja saatte apua tarvittaessa. Pitäkää mielessä, että koiranpito voi välillä olla yllättävänkin kallista. Olen huolissani myös koirien liiallisesta inhimillistämisestä sekä toiseen suuntaan vietynä välineistämisestä. Haluan yhä uskoa suuresta tavaratarjonnasta ja tämän hetken hektisyydestä huolimatta, että koira on onnellisimmillaan, kun sitä pidetään vain koirana. Koira tarvitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan oikeasti vain turvallisen ympäristön, säännölliset ruokailu- ja ulkoilutusrutiinit, päivittäiset puuhastelu- ja hellittelyhetket sekä vastuunsa kantavan ja onnellisen omistajan. Koira ei tarvitse toista koiraa kaveriksi <- ajatus, jota on ihmisten mieliin iskostettu, mutta ennenkuin määrää käy lisäämään, niin pitää oikeasti ajatella oma jaksaminen sekä kulut, joita onkin sitten tuplasti. Koiranpito ei ole rakettitiedettä ja sen uskon, että mieliala eläviin olentoihin välittyy, joten pitäkää huolta itsestänne, jotta jaksatte nauttia arjesta ja koirastanne. Harmaan arjen iloksi ne olette itse itsellenne hankkineet ja ihmisen seurasta sekä supsatteluista koirat pitävät 💖

perjantai 13. lokakuuta 2017

Väriä lokakuun sateisiin!


Vettä on jaksanut sataa koko syksyn. Tänään on ollut sateettomampi päivä, oikein aurinkoinen suurimman osan aikaa, mutta nyt ripsii jälleen vettä. Puimatonta viljaa makaa pelloilla eikä nuo urheilulliset ulkoilureissut ole olleet kovin vedenkestäviä vaikka yritän tähdätä sateettomaan hetkeen (onnea on valita itse työskentelyaikansa! mutta tunnustan, että tällä hetkellä se menee hyvin pitkälti kakarakoiran vireystason mukaan). Puhtaista lattioista ei siivoamisen jälkeen tarvitse kovin pitkään nauttia, sillä rapaa kantautuu sisälle tassujen pyyhkimisestä huolimatta. Karuista syyskeleistä huolimatta nautin syksyn väriloistosta ja koiraviisikostamme. Akka on jo sisäsiisti, käyttää hampaitaan moneen asiaan, puri mm. poikki kolme kaulainta yhtenä päivänä, saa hassuja hepuleita ja hakee varmasti jostain vanhemmasta akasta painikaverin itselleen vaikka ihan väkisin. Perusasioita harjoitellaan päivittäin ja tolkkuna oppilaana se ottaa vinkit vastaan. Toistaiseksi. Muistan hämärästi, että luvassa on useampikin mutkamäki ennenkuin kaikki tarvittava tieto on kakaran pääkoppaan saatu sisäistettyä ja käytös on joka asiaan varma. Sellaiseen voi mennä kaksi tai kolmekin vuotta, joten joka päivä harjoitellaan jotain ja oletan, että jotain jää takaraivoon vaikka luvassa tulee olemaan hetkiä, jolloin nuori koira ei millään meinaa muistaa jo opetettuja asioita. Luoksetuloharjoittelu on tällä hetkellä ykkösasiamme, jota pääsemme hyvin harjoittelemaan luvallisilla alueilla. Kouluttamisen yksinkertaisuus: aina kun koira tekee jotain, mitä haluat sen tekevän, palkitse sitä siitä jollain ja palkkioksi riittää useimmiten kehuminen. Luoksetuloharjoituksissa käytän innostavaa äänensävyä, joskus toiseen suuntaan menoa sekä koiran tultua luokse tarjoan sille runsaiden kehujen lisäksi makupaloja ja vapautan sen uudestaan, jottei koira opi, että joutuu hihnaan aina, kun se tulee luokse. Kuvat niistä tilanteista peräpuolista, sillä tulosuunnassa käsillä oli muuta puuhaa kuin kameran pito ja vinkkaan, että älä päästä koiraa harjoituksissa kovin kauas luotasi vaan tee luoksetulokutsuja tiheään tahtiin. Nyt lähden Akan kanssa hallitreeneihin Renkomäen hallille harjoittelemaan muita tärkeitä asioita. Mukavaa viikonloppua!







Korsikin lie lionnut jo ja märkää savea näillä kulmilla riittää vaikka kauniita nuo pellot kauempaa katsottuna ovat!




Iltaisin on mukavaa katsella vaikka tuikkuja tuvassa!

Kiitos Pirjo ja Eero, tämä on hieno :)


maanantai 9. lokakuuta 2017

Tuuloksen ryhmikset ja Hyvinkään pentunäyttely

Piipahdin Tuuloksen ryhmänäyttelyssä lauantaina ja sunnuntaina Raappavuoren Ilmiansan, tutummin Ansan kanssa. Lauantaina liettualainen Ernestas Balsiukas arvosteli neitosen seuraavin sanoin: "2-vuotias. Hyvät mittasuhteet. Kovin pitkät jalat. Hyvä ylälinja. Hieman suora etuosa. Hyvät kulmaukset takana. Vapaat liikkeet, mutta tarvitsee vähän lisää voimaa taakse. Erittäin hyvä karva." AVO ERI AVK2 SA PN2 varaSERT. Sunnuntaina Juha Palosaari tuumasi tyttösestä puolestaan näin: "Todella lyhytrunkoinen. Erinomainen pään malli ja pituus. Korvilla on taipumus olla ruusukorvien asennossa. Kaula voisi olla pidempi. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Eturinta saisi olla selvempi ja rintakehä pidempi. Liikkuu kauniin tasapainoisesti. Hieno häntä. Aivan erinomainen karvan laatu." AVO EH AVK3 - kiitos Tiinalle ja Eetulle, Ansa on lupaava neitonen ja kuvassa Tuuloksen kauppakeskuksen pihalla pienellä happihyppelyllä. Näyttely oli kauppakeskuksen parkkihallissa, jossa hirvittävä kakofonia kävi ainakin minun korviini, mutta Ansaa se kovin karkea paikka ei haitannut muutoin kuin kehässä korvien asennossa


Sunnuntaina oli samaan aikaan Hyvinkäällä pentunäyttely, jonne en ehtinyt kuin loppurutistusta sivulta ihastelemaan ja jossa oli esiintynyt yhteensä kahdeksan snautseripentua sekä kaksi kasvattajaryhmää. Lämmin kiitos osallistuneille: Paulalle, Rajalan ja Starkin perheelle sekä ihanille apukäsille Nisalle ja Ninalle! Rotumme erikoistuomari Marianne Holm arvioi 5,5 kuukauden ikäiset pennut näin:

Raappavuoren Kehveli, "Kelmi": Tiivis neliö, joka saa vielä kovasti miehistyä. Ikään riittävä pää, hyvä kaula, erinomainen eturinta ja rintakehä. Voimakas takaosa. Erinomainen karkea karva. Ylälinja jää vielä etumatalaksi liikkeessä ja koira on aavistuksen varvasahdas takaa ja eturaajat saisivat kulkea yhdensuuntaisemmin. PEK3

Raappavuoren Könsikäs, "Kössi": Hienolinjainen, jonka toivoisin huomattavasti kiinteämmäksi. Vahva, hyvämuotoinen pää. Erinomainen kaula. Hyvin kauniit tasapainoiset kulmaukset. Sopusuhtaiset raajat. Hyvin rakentunut takaosa. Erinomainen karva. Liikkuu moitteetta. PEK1 KP VSP


Raappavuoren Karuakka, "Akka": Vielä kovin löysänä esiintyvä narttu, jonka toivoisin kauttaaltaan tiiviimmäksi. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula. Oikea runko, erinomaiset raajat. Hyvä runkokarva, raajoissa pehmeämpi. Liikkuu vaivatta, mutta antaa löysän vaikutelman. PEK4

Raappavuoren Kuperkeikka, "Mallu": Hurmaava narttu, erinomaista tyyppiä. Kauniit mittasuhteet. Hieno pää. Hyvä kaula, eturinta ja rintakehä. Erinomainen takaosa, vahva reisi. Oikea häntä. Esimerkillinen karva, varpaisiin asti karkea. Liikkuu täysin moitteetta jo nyt, kauniit linjansa säilyttäen. PEK1 KP ROP RYP4


VSP Raappavuoren Könsikäs ja ROP Raappavuoren Kuperkeikka

Kasvattajaryhmä: Hyvin liikkuvia oikeita snautsereita, joista paria toivoisin kuitenkin tiiviimpään kuntoon. Tyypppi ja anatomia kuitenkin selvästi hallinnassa. Onnittelut kasvattajalle! KASV1 KP

Ihanat ja iloiset pienet taapertajat kasvattajaluokassa narunpäittensä kanssa: Kössi ja Jouni, Akka ja Nina, Kelmi ja Nisa sekä Paula ja Mallu 💖

video

Parikilpailussa esiintyivät Nisa Keltaniemen handlaamana Kehveli ja Kuperkeikka upeasti BIS3-pariksi, mahtavaa menoa!

BIS3-pari Hyvinkään pentunäyttelyssä, kuva Texterri/Paula Heikkinen-Lehkonen




Kiitos Nealle trimmeistä ja toivottelemme jokaiselle mainiota lokakuun jatkoa! Ukkoseni kotiutui illalla Malesia-Thaimaa-kierrokseltaan ja arkinen aherrus asettunee uomiinsa vihdoinkin (vai valitettavasti?) tälle syksylle. Kuvissa päivittäistä lenkkimaisemaamme ja oman pihan yksi väriläiskistä, ainoa vaahteramme. Nyt sataa jälleen vettä.....




maanantai 2. lokakuuta 2017

Liettua-Loviisa ja loistavaa lokakuuta!

Sain upeita uutisia Suomen Snautserikerhon syyskokoukseen ja jalostuspäivään näyttelykehistä ihaillessani samaan aikaan viime kesänä minulle myönnettyä hopeista ansiomerkkiä, jonka nyt syyskokouksen yhteydessä Hämeenlinnassa käsiini sain. Minua pyydettiin jatkamaan edelleen kerhon jalostustoimikunnassa ja näin alkoi viides kausi (9. vuosi) rotumme tärkeässä luottamustehtävässä, kiitos luottamuksesta.


Raappavuoren Intuitio kävi Liettuassa kaikkien rotujen näyttelyssä kahtena päivänä peräkkäin ja lauantaina Olga Romanova Moldovasta arvioi Intuition näin: "Tyypillinen rodun edustaja, hyvänmallinen pää, hyvä kuonon pituus, hyvänmalliset korvat, hyvä purenta, hyvänmallinen runko, hyvät kulmaukset, maatavoittava ja lennokas liike." AVO1, N-SERT - hienoa! Liettuan N-serti tarkoittaa isoa sertiä, joka jää roikkumaan. Eli kun Intuitio saa Suomen Muotovalion arvon, niin samalla se pokkaa Liettuan Muotovalion arvon. Sunnuntaina Tino Pehar Kroatiasta arvosteli Intuition seuraavin sanoin: "2-vuotias, hyvät mittasuhteet, tyypillinen ilme, hyvä runko ja kulmaukset, erittäin hyvät liikkeet, erittäin hyvä turkki." AVO1, N-SERT, ROP - Mahtavaa eikä ollut turha reissu, paljon onnea Pialle ja Outille!


K-pentueesta kaksi tyttöä debytoi myös näyttelykehissä sunnuntaina Loviisan epävirallisessa pentunäyttelyssä ja tuomari Maija Mäkinen tykkäsi pikkutytöistä hienosti näin:

Raappavuoren Kimurantti: 5 kk. Feminiininen pentu, joka tässä kehitysvaiheessa antaa matalan vaikutelman. Hyvä pää, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja eturinta. Hyvin kehittynyt runko. Hieman pitkä lanne. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva luusto. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti, mutta kauttaaltaan vielä pentupehmeästi. Ylälinja saa vahvistua. Erinomainen karkea karva. Erinomainen käytös, mutta tarvitsee vielä kehätottumusta. PEK2


Raappavuoren Kuperkeikka: 5 kk. Ryhdikäs, feminiininen pentu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Narttumainen pää. Kauniit tummat silmät. Oikea purenta. Korvat saisivat asettua vakaammin. Hyvä kaula. Ikään sopiva runko. Hyvä selkä ja häntä. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut, hyvin takaa. Hyvä karkea karva. Liikkuu reippaasti hyvällä askeleella yhdensuuntaisesti. Oikea temperamentti. PEK1 KP ROP RYP2



Hienoja ja erittäin lupaavia pikkutyttöjä 😍 Oikein mukavat arvostelut saivat ja paljon onnea Heidille ja Paulalle - ylpeitä ollaan!

Akkakin sai ensimmäisen pystinsä. Piipahdin sen kanssa lauantaina Virenojan koulun järjestämässä match showssa, jossa oli runsain mitoin koiria joka luokkaan. Akka sijoittui isojen punaisten pentujen neljänneksi ja hauskaa meillä oli, ihan ämpärikaupalla lystiteltiinkin 😇 Loistavaa lokakuuta jokaiselle, nauttikaa luonnosta - paljon on komeita muuttolintuparvia sekä mahtavia värejä ihailtavaksi! Omenoitten tuoksukin on yhä huumaava tuvassa, jonne niitä kannetaan ja löytyypä niitä unipehkuistakin.... Miten sitä kaipaakaan hotellien puunattuja lattioita ja siistejä lakanoita hetkittäin? Etenkin kosteina aamuina, kun pihalta on nurmikko vasta niitettynä ja se kantautuu tassujen mukana sisälle. Höps, mukavaahan se on, että tuvassa piisaa puuhaa ja luonnonläheisyyttä - joku voisi pitää oikein eksoottisenakin sellaista 😛


Sukokan seminaari ja snautseritreffit

Lauantai vierähti Sukoka ry:n järjestämässä Onnellinen Rotukoira-seminaarissa Vantaalla hotelli Clarionissa. Se olikin mainio ja antoisa päi...