Pennut 5 viikkoa!

Pennut saavuttivat tänään viiden viikon iän ja saivat lahjaksi matokuurin. Kahdeksaa se eväs kovin puistatti, mutta kahta paksumpaa se ei etonut lainkaan. Jokainen pääsi emän nisälle huuhtomaan maun suustaan ja oikeasti noista jokainen on hyväruokainen, ainakin mahamallin mukaan. Emä imettää jälkikasvuaan vielä jälkiruokahömpsyillä ja saattaapa pienen välipalankin päivän aikana sallia vaikka enempi se on sellaista hupitutti-hellyys-leikkihetkeä. Hovineitokaarti on päässyt tutustumaan tuleviin kaitsettaviin tarkkojen silmien alla ja Sissi on erinomainen emä - rauhallinen ja luottavainen. Pennut ovat vilkkaita ja eläväisiä enkä ihmettele lainkaan, että Sissi alkaa noita nisästä hiljalleen vieroittamaan, sillä hampaat satuttavat jo ja emä tekee parhaansa viisatakseen ne satuttamisen rajat. Kaiken nuo kulkiessaan maistelevat ja avoimin mielin suhtautuvat jokaiseen asiaan, haiseviin varpaisiinkin! Hereilläolohetket ovat lyhyitä vaikkakin erittäin hektisiä. Rauhallinen ja turvallinen uniaika on pennuille ensiarvoisen tärkeää, jotta jaksavat kasvaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tasapainoisiksi aikuisiksi koiriksi. Mutta se herääminen on joka kerta yhtä upea juttu uusin kujein ja samantein ollaan jo täydessä touhussa. Monta kertaa päivässä! Pihassa on piisannut ihmeteltävää jo pidemmiksikin toveiksi ja lämpimiä päiviä on luvassa lisää. Ehkä helteeksikin menee, vähintään tuvassa ja pennuntuoksu (höskänhaju!) on taattua!

Viime postauksessa oli partaiset yksilökuvat neljästä pennusta. Tarkoitus oli pistää sinne jokaisesta, mutta kameran akku loppui kesken. Tässä lisää ja ovat tosiaan jo viimeviikkoisia kuvia. Kirkassinipantaisen panta ei kuvassa näy, kun naurattaa kaula rytyssä

Ihania ovat - pienet piraijamme ja suloiset sontatykkisemme! Me nautimme mainiosta ja menevästä meiningistä vaikka IsoMummoHertta, 11 v. säikäytti lauantaina. Se sai yhtäkkiä ankaran kipukohtauksen ja johtui ilmeisesti sappivaivoista (iäkkäälle kuulemma tyypillisiä vaivoja). Onneksi sain pian päivystävän eläinlääkärin kiinni ja sinne mennessäni epäilin sen syöneen suolitukokseen asti raivattua pensassälää tai saaneen äkillisen kohtutulehduksen. Hertta tutkittiin rtg-kuvin sekä ultrauksella eikä omituisempaa sisäelimissä havaittu ja pari tuntia lääkityksen jälkeen se oli jälleen oma herttainen itsensä. Hertan juoksun päättymisestä on vain tovi kulunut ja meitä kävi klinikalla naurattamaan sen ilme ultrauksen aikana. Ihan kuin olisi ruutua katsellut sillä silmällä, että montakohan pentua siellä on? No niitähän siellä ei ollut vaan näkyi pelkästään oikein hyvännäköiset sisäelimet kauttaaltaan. Mahan kipukohtauksesta se selvisi nopeasti eikä siitä sen enempää huolta enää. Aurinkoisia kevätpäiviä!

Pentujen alustavasta varaustilanteesta tällä hetkellä sen verran, että komea urospentu on vapaana asialliseen kotiin.