Raappavuoren kennel: Lomaterveiset Egyptistä!

Nyt on talvea varten aurinkoenergiaa haettu ja suolauksen avulla säilyvyyttä jälleen parannettu. Vietimme Jounin kanssa kahden viikon loman Egyptin Hurghadassa, jolta palasimme myöhään tiistai-iltana. Meinasi muuten tulla menolle vähän päänvaivaa, sillä Hertta päätti aloittaa juoksun just ennen lähtöä ja sellaista tässä huushollissa on tapahtunut aiemmin sen ensimmäisen ja ainoan kerran tähän mennessä viime keväänä. Hertan toimesta silloinkin. Seuraan kyllä kalenteria neljän akan pyrstöjen osalta, mutta välillä ne näköjään vähän heittelee. Juoksu ei ole ongelma vaan se, että härdellimme vakituisilla hoitajillamme on uroskoirat mukana, mutta asiat järjestyvät aina. Lämmin kiitos Terhille, että otit Hertan sinne juoksentelemaan ja iso kiitos tunnolliselle kotimiehelle! Kaikki oli sujunut oikein hyvin ja ihanaa on päästä luottavaisin mielin välillä lomailemaan ilman huolenhäivää arkisesta aherruksesta. Tai no sanotaan, että likipitäen ilman arkea. Hommat vaan tahtovat seurata moneen paikkaan perässä. Saaturan tv, puhelin ja internet.... Tilanne on tällä hetkellä koko maailmassa aika sekasortoinen.

Loma kului pääasiassa auringosta nauttien, uiden ja snorklaten. Vedenalainen maailma on kertakaikkisen kaunis ja pääsin uimaan rauskun kanssa. Aiemmin olen nähnyt meressä likeltä delfiinejä, mureenoita, kutitellut napoleoninkalaa ja kerran polskuttelin aika jäykkänä barrakudan ohittaessa minut snorklausreissulla, mutta nyt vasta kohtasin ensimmäisen kerran rauskun naamatusten. Seurasimme iltaisin (minkä päivähommista jaksoimme) paljon paikallista elämää el Daharin ja Sakkalan alueilla, myös basaareissa kierrellen sekä tinkimistaitoja ylläpitäen. En tiedä, mitä heille jäi lopulta käteen, mutta varmasti eivät miinuksella mitään myy ja sain tarpeekseni teestä vähäksi aikaa. Aavikkoreissulla piipahdimme Saharan kauneutta kurkistamassa ja pimeälläkin saimme mönkijöillä matkaa taittaa, joka oli jännittävää. Sahara ei nääs ole tasainen aavikko.

Muistutus - iloa on toiselle helppo tuottaa. Lainaamalla vaikka vain snorklausmaskia sellaista kaipaavalle. Tunne ei ollut loppujen lopuksi kiitollisuudessa ihan tasapuolista, sillä ukrainalainen perhe toimitti snorlauskokeilunsa jälkeen meille ison palan pilkottua läskiä. Luulin sen olleen kalojen ruuaksi. Luulinpa väärin. Se oli meille välipalaksi ja olipa noloa, kun hyvää hyvyyttään sen meille leivän kanssa tarjosivat enkä tuota valkoista lihatuotetta pysty missään muodossa syömään. He puolestaan pitävät sitä suurena herkkuna ja olivat isona pötkylänä Ukrainasta asti sen lomaevääkseen mukaan ottaneet. Olisin pärjännyt ihan vaan kiitos-sanalla sen lyhyen maskilainan. Huonoa omaatuntoa potien kiittelin kyllä vuolaasti läskistä ja jemmasin sen vaivihkaa reppuuni. Muiskuteltiin Jounin kanssa kyllä suita siihen malliin kuin oltaisiin kovastikin herkuteltu. Asettuivat nääs turhan liki seuraamaan välipalahetkeämme....

Haikeaa oli palata takaisin. Koti on kyllä ihana ja muutenkin arki taas maistuu, melkein. Kelit vaan ovat turhankin synkät. No rikkautta vuodenaikojen vaihtelut kuulemma on, joten sellaisena ne otetaan ja saapahan naama kosteutta.

Kuvasarjaa niin aurinkoisista päivistä kuin vedenalaisesta paratiisistakin. Kaupunkikuvia ei napsittu, kun paikalliset eivät välttämättä oikein ikustamisesta välitä ja huonosti osuessa voipi käydä niin, että särkevät koko kameran. Tällä kertaa ei muuten muualla kuin Hurghadan alueella liikuttu ja terveiset lomatutuille sekä iso kiitos Laitilan pariskunnalle tarkoista silmistä!

Lopussa pari linkkiä aiempiin Egyptin reissuihimme, joita tämän blogin olemassaolon aikaan on tehty. Edelleen harmittelen vanhan blogin katoamista. Sinne oli talletettu myös monet matkat vuodesta 2007 lähtein. Onneksi kuvat eivät kadonneet ja jatkossa ehkä muistan varmistaa, että varmuuskopiointi on ajan tasalla.

Mukavaa pikkujouluaikaa! Me aloitamme sen lauantaina Tallinnasta.