Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

tiistai 24. marraskuuta 2015

Jyväskylän kv-näyttelyt 21. - 22.11.2015

Seilailin itse Itämeren aalloilla ja Tallinnan kaduilla sillä aikaa, kun monet ystävistäni nauttivat Jyväskylän kansaivälisestä kaksipäiväisestä näyttelytunnelmasta. Kiitos Ennille ja Nealle, hienoja arvosteluja nappasitte! Nealle myös jälleen kerran lämmin kiitos Jokerin huolehtimisista ja ajeluttamista sekä isot onnittelut molempien päivien menestyksestä!

Sunnuntaina tuumasi Elena Kuleshova Venäjältä Raappavuoren Guaranasta näin: Keskikokoinen, aikuinen narttu. Hyvin narttumainen pää kauniilla parralla ja hyvällä maskilla. Hyvä väritys. Kompakti ja hyvässä kunnossa. Hyvä häntä. Suorat ja hieman avoimet lavat. Hieman lyhyet askeleet. Köyristää liikkeessä hieman lannetta. Hieman ujo ja tarvitsee lisää harjoitusta. AVO EH ja Darko Drobnjak Serbiasta Jokerista (Jettyspoof`s Peace Loven` Harmony) seuraavaa: Hyvä pää, hyvät rungon mittasuhteet, hyvä etuosa, hyvät liikkeet ja hyvä turkki. AVO ERI, AVK1, SA, PN4 (olin ilmoittanut Jokerin avoimeen luokkaan, jossa se saakin esiintyä, mutta piti olla nuorten luokassa... no oli menestynyt myös mainiosti varttuneemmassa seurassa!).

Lauantaina oli saksalainen tuomari Hassi Assenmacher-Feyel arvioinut Raappavuoren Guaranan seuraavasti: Narttumainen pää. Hyvä ilme, Kauniit päänlinjat. Tummat silmät. Hyvät korvat. Erittäin hyvä kaula. Melko hyvä ylälinja. Hyvä rinnansyvyys. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Luonne saisi olla hieman avoimempi. AVO EH ja Elena Kuleshova Venäjältä tykkäsi Jokerista näin: Elegantti nuori narttu, oikean kokoinen, pitkä narttumainen pää, jossa hyvä ilme, kaunis runko, hyvä rakenne, tarpeeksi karkea turkki, vapaat liikkeet. NUO ERI, NUK1, SA, PN2, varaSERT, varaCACIB

Sunnuntain ROP-kasvattajaryhmä, Jettyspoof`s kennel 

Perjantai-ilta hurahti Salpausselän Koirankasvattajat ry:n syyskokouksessa ja olin erovuorossa jälleen hallituksesta. En enää viidettä kertaa peräkkäin hallituspaikkaa (8 vuotta jo hurahtanut siinäkin!) aikonut jatkaa, mutta sattumalta tulin ottaneeksi vastaan yhdistyksen puheenjohtajan pestin tulevalle vuodelle 2016. Kiitos luottamuksesta. Hommani yhdistysaktiivina tulevat monessa menossa jatkumaan ja avoimuuden, tiedonjaon sekä kokemusten vaihdon perään aion toimia kaikissa luottamustehtävissäni antoisan harrastuksen parissa. Hyvin nämä pestini toisiaan täydentävätkin, sillä jatkan edelleen Suomen Snautserikerhon jalostustoimikunnassa ja SuKoKa ry:n hallituksessa. Joku voi olla tarkoitusperistäni eri mieltä, mutta itse tiedän periaatteeni enkä niistä yhteisen hyvän eteen käy tinkimään. Meillä kaikilla on kuitenkin oikeus mielipiteeseensä ja kokouksiin koko jäsenistö on aina tervetullut asioihin vaikuttamaan. Pidän yhdistystoimintaa rikkautena enkä taakkana ja se on useimmiten melkoisen työllistävää hommaa, josta tykkään. Se ei saa olla kenellekään omien etujen tavoittelua tai jäädä vain nimelliseksi henkilökiiltokuvaksi.

Kritiikin, etenkin rakentavan sellaisen otan aina avoimin mielin vastaan! Ilman virheitä ei minkäänlaista kehitystä tapahdu.






torstai 19. marraskuuta 2015

Lomaterveiset Egyptistä!

Nyt on talvea varten aurinkoenergiaa haettu ja suolauksen avulla säilyvyyttä jälleen parannettu. Vietimme Jounin kanssa kahden viikon loman Egyptin Hurghadassa, jolta palasimme myöhään tiistai-iltana. Meinasi muuten tulla menolle vähän päänvaivaa, sillä Hertta päätti aloittaa juoksun just ennen lähtöä ja sellaista tässä huushollissa on tapahtunut aiemmin sen ensimmäisen ja ainoan kerran tähän mennessä viime keväänä. Hertan toimesta silloinkin. Seuraan kyllä kalenteria neljän akan pyrstöjen osalta, mutta välillä ne näköjään vähän heittelee. Juoksu ei ole ongelma vaan se, että härdellimme vakituisilla hoitajillamme on uroskoirat mukana, mutta asiat järjestyvät aina. Lämmin kiitos Terhille, että otit Hertan sinne juoksentelemaan ja iso kiitos tunnolliselle kotimiehelle! Kaikki oli sujunut oikein hyvin ja ihanaa on päästä luottavaisin mielin välillä lomailemaan ilman huolenhäivää arkisesta aherruksesta. Tai no sanotaan, että likipitäen ilman arkea. Hommat vaan tahtovat seurata moneen paikkaan perässä. Saaturan tv, puhelin ja internet.... Tilanne on tällä hetkellä koko maailmassa aika sekasortoinen.

Loma kului pääasiassa auringosta nauttien, uiden ja snorklaten. Vedenalainen maailma on kertakaikkisen kaunis ja pääsin uimaan rauskun kanssa. Aiemmin olen nähnyt meressä likeltä delfiinejä, mureenoita, kutitellut napoleoninkalaa ja kerran polskuttelin aika jäykkänä barrakudan ohittaessa minut snorklausreissulla, mutta nyt vasta kohtasin ensimmäisen kerran rauskun naamatusten. Seurasimme iltaisin (minkä päivähommista jaksoimme) paljon paikallista elämää el Daharin ja Sakkalan alueilla, myös basaareissa kierrellen sekä tinkimistaitoja ylläpitäen. En tiedä, mitä heille jäi lopulta käteen, mutta varmasti eivät miinuksella mitään myy ja sain tarpeekseni teestä vähäksi aikaa. Aavikkoreissulla piipahdimme Saharan kauneutta kurkistamassa ja pimeälläkin saimme mönkijöillä matkaa taittaa, joka oli jännittävää. Sahara ei nääs ole tasainen aavikko.

Muistutus - iloa on toiselle helppo tuottaa. Lainaamalla vaikka vain snorklausmaskia sellaista kaipaavalle. Tunne ei ollut loppujen lopuksi kiitollisuudessa ihan tasapuolista, sillä ukrainalainen perhe toimitti snorlauskokeilunsa jälkeen meille ison palan pilkottua läskiä. Luulin sen olleen kalojen ruuaksi. Luulinpa väärin. Se oli meille välipalaksi ja olipa noloa, kun hyvää hyvyyttään sen meille leivän kanssa tarjosivat enkä tuota valkoista lihatuotetta pysty missään muodossa syömään. He puolestaan pitävät sitä suurena herkkuna ja olivat isona pötkylänä Ukrainasta asti sen lomaevääkseen mukaan ottaneet. Olisin pärjännyt ihan vaan kiitos-sanalla sen lyhyen maskilainan. Huonoa omaatuntoa potien kiittelin kyllä vuolaasti läskistä ja jemmasin sen vaivihkaa reppuuni. Muiskuteltiin Jounin kanssa kyllä suita siihen malliin kuin oltaisiin kovastikin herkuteltu. Asettuivat nääs turhan liki seuraamaan välipalahetkeämme....

Haikeaa oli palata takaisin. Koti on kyllä ihana ja muutenkin arki taas maistuu, melkein. Kelit vaan ovat turhankin synkät. No rikkautta vuodenaikojen vaihtelut kuulemma on, joten sellaisena ne otetaan ja saapahan naama kosteutta.

Kuvasarjaa niin aurinkoisista päivistä kuin vedenalaisesta paratiisistakin. Kaupunkikuvia ei napsittu, kun paikalliset eivät välttämättä oikein ikustamisesta välitä ja huonosti osuessa voipi käydä niin, että särkevät koko kameran. Tällä kertaa ei muuten muualla kuin Hurghadan alueella liikuttu ja terveiset lomatutuille sekä iso kiitos Laitilan pariskunnalle tarkoista silmistä!

Lopussa pari linkkiä aiempiin Egyptin reissuihimme, joita tämän blogin olemassaolon aikaan on tehty. Edelleen harmittelen vanhan blogin katoamista. Sinne oli talletettu myös monet matkat vuodesta 2007 lähtein. Onneksi kuvat eivät kadonneet ja jatkossa ehkä muistan varmistaa, että varmuuskopiointi on ajan tasalla. 

Mukavaa pikkujouluaikaa! Me aloitamme sen lauantaina Tallinnasta.





























Kaikki reissukuvat löytyvät tästä, paljon kalakuvia ja otettuna Olympus TG2-pokkarilla: https://plus.google.com/+TarjaTervonen/posts/gKHja5i6uvs

Aiemmilta Egyptin reissuilta kirjoitetut postaukset tämän blogin olemassaolon aikana:
http://raappavuoren.blogspot.fi/2012/12/terveiset-sharm-el-sheikhista.html
http://raappavuoren.blogspot.fi/2013/04/lampimat-terveiset-hurghadasta.html
http://raappavuoren.blogspot.fi/2014/12/aurinkoiset-terveiset-hurghadasta-ja.html

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Muksahti mukavasti marraskuulle!

Perjantaina sain viestin, että Suomen Kennelliitto on lausuntonsa Hepsankeikan luuston tilasta lausunut: lonkat A/A ja kyynärät 0/0 - onnittelen itseäni ja terveiset Johannalle! Melkoista menoa on viime viikoille mahtunut eikä tahti ole juurikaan hiljentynyt. Ehdin kuitenkin välillä vähän nauttimaan upeista syyskeleistä ja kameraakin ulkoilutin, upeita kelejä









Viikonloppu on vierähtänyt Kekrin, Pyhäinpäivän ja Halloweenin tohinassa. Jounin syntymäpäivänkin kunniaksi maljoja nostettiin ja lasipalatsini avajaisia vietettiin. Tai Jounin sikarimajan? Kuisti on nyt talvikunnossa ja monia muistoja tuli muisteltua, sillä facebookissa on menollaan yli 15 vuotta vanhojen kuvien haaste. Herkistivät. Näillä elämänohjeilla on monesta mutkasta selvitty kolhuitta tai osimoilleen ilman isompia vammoja:

7 sanaa, jotka tiivistävät elämän tarkoituksen by T. A. Barron (kirjoittanut pari vuosikymmentä Merlin-velhosta kertovia kirjoja lapsille ja nuorille)

Kiitollisuus: Täysillä elämiseen kuuluu kiitollisuus - joka ikisestä hengenvedosta, laulusta, rakkaasta, päivästä. Kiitollisuus auttaa huomaamaan ja arvostamaan ympärillämme olevia ilonaiheita ja mahdollisuuksia.
Rohkeus: Elämän tarkoitus on löydettävä aivan itse. Sitä ei voi ostaa. Sitä ei voi ottaa joltakulta muulta vastaan annettuna. Tarkoitusta on etsittävä, ansaittava ja tehtävä aivan omaksi. Kaikki tämä vaatii rohkeutta.
Tieto: Tieto alkaa tietämättömyydestä - sen hyväksymisestä, kuinka vähän tietääkään. Lisäksi muutama tippa nöyryyttä, ja voi säästyä valtamerelliseltä röyhkeyttä. Tämän jälkeen ripauksella uteliaisuutta voi oppia ja kehittyä loputtomasti. Tutkimusretkiä odottaa kaksi universumia. Niistä toinen löytyy kunkin sisältä ja toinen ulkopuolelta.
Usko: Seuraa uskoasi ja antaudu sen vietäväksi. Se johtaa suurempaan voimaan, syvempään tietoisuuteen ja korkeampiin totuuksiin. Muista silti, että vaikka oma uskosi on se oikea, se ei tarkoita, että muiden uskonaiheet ovat vääriä.
Ihmettely: Lapset näkevät maailman uutena ja ovat avoinna hämmästykselle. Ihmettely avaa tien mielikuvitukselle, ja se puolestaan tiet arvostamiseen, luovuuteen ja täyttymykseen. Ihmettelyn ydinasia on avoimuus ja läsnäolo kaikki aistit avoinna.
Anteliaisuus: Anteliaisuus ei ole sitä, että antaa muille mitä he tahtovat. Se on sitä, että antaa muille mitä itse tahtoisi. Jakaminen vaatii empatiaa. Niinpä varsinainen antaminen on vain näkyvä osa tapahtumaa. Sitä edeltää näkymätön lahja, joka lähtee sydämestä.
Toivo: Toivo vaatii rohkeutta. Maailmassa on niin paljon ongelmia ja epätoivoa, että toivo voi vaikuttaa saavuttamattomalta tai jopa mahdottomalta. Kyynisyys on toivon vihollinen numero yksi. Se, että epäilee aina, ettei suuntaan parempaan ole. Toivon liittolainen on uusien ajattelutapojen keksiminen, sillä niiden avulla on mahdollista löytää tapoja toimia paremmin.
Ja bonuksena Rakkaus: Rakkaus on kutsu, ei käsky. Kun sen voimalle antautuu, ei voi ennustaa, minne se johtaa.

Mukavaa marraskuuta ja lämmittäkää lähimmäisiänne, nauttikaa ihan joka hetkestä!






Sukokan seminaari ja snautseritreffit

Lauantai vierähti Sukoka ry:n järjestämässä Onnellinen Rotukoira-seminaarissa Vantaalla hotelli Clarionissa. Se olikin mainio ja antoisa päi...