Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 22. tammikuuta 2015

HäkkiElämää ja PakkasPäivää!

Minulta on useaan otteeseen noista naurukyyhkyistä kyselty ja josko vähän niistä pistän ylös. Niistä lähtee höyheniä, ne höskäävät paljon, syövät siemeniä ja vaaleaa leipää pääasiassa, mutta kaikkea ruokaa maistavat, jopa herkutellen. Ne tarvitsevat lentotilaa ja meillä on häkin ovi koko ajan auki, joten kulkevat tuvassa, miten lystäävät. Allu kyllä pitää nykyisin nostaa, sillä ikä alkaa painaa siivissä ja lattialla innoissaan tepsuttelee. Eivät ääntele päntiönään eivätkä yöaikaan (tai en ainakaan sellaiseen ole herännyt) ja tuo nokka ei saa rikottua hentojakaan kukkasia, kylläkin voivat istahtaessaan katkaista oksan eivätkä nokallaan riko tavaroita, joskin jotain liihotellessaan voivat tiputtaa. Ne tykkäävät koirista ja koirat, Jokerikin jo, pitävät niitä lemmikkeinään.

Allu on alunperin perhetuttujemme lemmikki ja aikanaan viettänyt useita hoitohetkiä meillä. Muutama vuosi sitten se tuli meillä syksyllä allergian vuoksi puheilla, ettei se varmaan kevääseen elä.... Tuota noin, siitä syksystä on jo monta vuotta aikaa, muttei harmita lainkaan. Allu on syntynyt vuonna 1990 ja jo toistakymmentä vuotta sitten kielsin muksuja viemästä sitä Pennalan koulun lemmikkieläinnäyttelyyn, kun on niin vanha. Niin, hyvin siellä olisi varmaan pärjännyt, mutta se todellakin täyttää tänä vuonna 25 vuotta! Monesta se kuullostaa uskomattomalta, mutta älkää huoliko, niin meistäkin (kyyhkyjen elinikä kun kuuleman mukaan on n. 14 vuotta, hyvissä tapauksissa jopa 18 vuotta).

Rauha puolestaan on Esmeraldan ja Kaalepin tytär ja syntynyt 28.6.2012, sillä on nääs rekisterikirjat ja pyöräytti nyt toiset munansa. Kylläkin vaan yhden, mutta heinäkuussa muni kaksi. Niistä ei silloin mitään syntynyt eikä varmasti tästäkään (Allun ikä!), mutta seuraanpas tämän kuun loppuun. Naurukyyhkyt ovat kovia hohottamaan ja ne tunnetaan myös rauhankyyhkyinä sekä taikurinkyyhkyinä, joten sanoisinko, ettei tuvasta naurua, taikuutta tai rauhaakaan puutu? Rauhalle tarjoilen nykypäivinä runsain mitoin munakasta, jauhelihaa ja juustoa, että jaksaa paremmin hautoa. Kulkee kyllä häkin ulkopuolellakin röyhkeästi muitten eväillä eikä vierasta kalkkunaa tai punajuurtakaan.

Tuli kuvanapsua otettua ennen siivousta ja älkää siivosta välittäkö, sillä kuuluu asiaan. Monesti kuvaillessa toivoo kauniimpaa taustaa, mutta on parempi antaa olla ihan luontojaan, sillä tiettyjä otoksia vaan ei sillä tavalla synny, jos ensin taustoja tai kuvattavia ryhtyy asettelemaan. Rauha, Muna ja Allu




Tänään olen pitänyt omaa tupapäivää, kun vähän olen yrittänyt rästihommia alta saada vähemmäksi. Ulkoilemaan lähti kamerakin mukaan ja näissä kuvissa Hertalla sinioranssia, Reeti ruudullista, Sökön ilman vermeitä (saapi vissiin Hirmulta loimen, kun poikaa ahistaa harteitten kohalta) ja Jokerillakin loimi. Jokerilla onkin nykyään kaikki sävy sävyyn, sillä sen peti, kaulain ja nyt nuo ulkoiluvermeetkin ovat kovin marjapuuron värisiä - silleen tyylitietoinen tyttö!
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tallinnaa, RallyTokoa ja silmäpeilausta

Ihanat kelit jatkuvat ja kuovipariskunta saapui viereiselle pellolle torstaiaamuna. Tai silloin ensi kerran tälle keväälle kuulin niiden ään...