Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Rauhan "pesä" ja Jokeri 10 viikkoa

Olen tarjonnut Rauhalle pikkuvatia ja rottinkikoria pesäksi. Laitoin niihin oikein pehmusteitakin höyhenistä ja heinistä, mutta tuo ketalepa pyöräytti munansa pesästä takaisin serlapalaselle. Pieniä risujakin keräsin pihalta pesätarpeiksi munien likelle vaan eipä tuolle mitkään hienoudet kelpaa. Se ruukaa hautoa kahta munaansa serlapalasen päällä ja on nostanut oman omituisen makunsa mukaan siihen muutaman risun koristeeksi. Liekö liikaa seurannut tv-ohjelmien turhankin pelkistettyjä sisustusvinkkejä vai pitäisikö sille näyttää kunnon kuvat linnunpesistä? No lämpöä munilla varmasti riittää, sillä tarkenee täällä tuvassakin


Lauantaina meillä aloitettiin talon ulkovuorauksen maalausurakka ja ukoillehan ne ukkojen työt kuuluvat! Minä toimin pääasiassa ruoka- ja juomapuolen huoltajana vaan ehdittiinpä me tyttösten kanssa nauttia urakointia seuratessa myös runsaasti auringosta ja uimisesta

Sökö

Reeti

Hertta

Sammakko ja sovittiin, että se oli tyttö!


Jokeri saavutti tänään 10 viikon iän ja on se reipas likka. Ostin sille pedin käydessäni lisäpensseleitä hakemassa (hitto näitä kauppareissujani, mutta pensselit olivat halvat!) ja aika näyttää, säilyykö peti ehjänä, heh... Yllättynyt olen sen pohjattomasta ruokahalusta sekä turhankin ottavaisista hampaista, sillä miten minulla on sellainen käsitys ollut, että pienten koirien hommana on pennusta lähtein vaan söpöstellä? Ei vaan, tiedänhän minä, millaisia riiviöitä pentukoirat joka rodussa ovat ja meiltä löytyy jälleen kengät, Reetin juoksuhousut ym. kadoksissa olevat tavarat minulle ennestään tutusta piilopaikasta. Hah, että nuo kakarat kuvittelevat minua huijaavansa! Aikojen alusta asti ne ovat ruukanneet kantaa niitä siihen samaan pusikkoon, johon virittelinkin jo "noutokepin" lintuorresta kadonneitten tavaroiden metsästystä helpottamaan. Jokeri jätti muuten ulkohuussinsa pois käytöstä, liekö ilmennyt hajuhaittoja? (katso tarkkaan viimeisin kuva, oli pakko vaikkei ehkä kovin esteettinen...)





HupsistaKeikkaa - nyt kävi sellainen juttu, että tietokoneestani irtosi nipukka, joten siirryn liimauspuuhiin! Tai jotain...

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Rauhan ekat munat ja kuvia viikolta

No niin tuli kumitettua Rauhan rekisteritodistuksesta se kysymysmerkki "naaras"-maininnan perästä, sillä torstaiaamuna löytyi häkistä tällainen pari


Epäilen vahvasti Allun mieskuntoa ja veikkaan munien olevan tyhjiä, mutta taidan kuitenkin seurata niitä hautomisajan, sillä eipähän sitä aina tiedä? Vuoron perään näkyvät noita hautovan ja hillittyä hohottelua kuulen. No nauttikoot! Onpahan vaihtelua noille siivekkäille otuksille tuokin touhu ja minähän olen selvittänyt jo kokonaan kyyhkyjen lisääntymistouhut. Jos joskus poikasia ilmaantuisi, niin niitähän voipi markkinoida koirasosiaalisina?

En malta kirjoitella, kun edellyttäisi istumista sisällä. Menee kuvin, jotteivat vanhene - ihanaa viikonloppua!

LeahEulaalia lomaili lomansa loppuun ja lähti eilen - mukavaa oli nähdä ja oikein mainiota loppukesää! Leah tuli tosi hyvin juttuun tyttötrion kanssa, jaksoi ihastuttaa ja juoksuttaa Hirmuakin eikä Jokerikaan siltä huomiotta jäänyt



Leah ja Hirmu

Reeti aloitti juoksun ja tiedän, että kaksi muutakin juoksevat kohtapuoliin. Reetin "pms-oireet" ja niihin liittyvät mieliteot ovat joskus turvallisuuden puolesta kyseenalaisia? Tosi jyrkät raput! Sökö pimseilee turvallisemmin, Hertta makaa sisällä. Nappaan kyllä nuo penkinpehmusteet pois ja pyrstöilkööt ilman pehmusteita (häijy minä!)



Hellekeleistä on nautittu ja nautitaan edelleen! Kynttilät painuivat vähän kallelleen, mutta ruusupapu ja ruusu kukoistavat - kuten me kaikki kesäihmiset! On nämä kelit vaan just sopimoilleen enkä pistä lainkaan pahakseni uima-allasta, sillä vilvoittaa meitä monta kertaa päivässä oikein mukavasti




Jokeri on touhukas otus arkea sulostuttamaan ja jälleen kerran olen iloinen, että pentukoirat nukkuvat paljon, sillä silmälläpidettävä tapaus on ja farkuissa tekisi mieli kulkea, sillä tuolla suloisen kirsun alla töröttää terävät ja ottavaiset hampaat! No kulahtanut helmallinen kesämekko löytyi ja roikkukoon tovin nyt vaikka pitkissä helmoissa, kunhan ei enää sääriini iske. Linkissä videopätkä Jokerin uimaharjoittelusta - ei kovin laadukas, mutta tulipahan touhuttua tuollainenkin. Video on herättänyt hilpeyttä jo facebookin puolella, kovin on pikkuotus innoissaan kastautumishommista. Hirmu ja Jokeri ovat löytäneet myös jonkinlaisen yhteisen sävelen, hyvä niin!

Jokerin uintihommaharjoitteluja

Kerran altaasen ei pääse, niin jatketaan läträystä tässä!








Tsekataans sinunkin vehkeet vuorostaan!
Sökön ja Jokerin naruvetoleikkiä


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lapsi ja koira

Komeasti teki kirsikkapuumme marjoja ja makeita olivat - katosivat vaan turhan nopeasti rastaitten kitaan... Verkottaa en tohdi, kun niihin linnut ruukaavat takertuvat, mutta pääasia, että marjat kauppaansa tekevät?


Viime lauantaina Heli piipahti meillä Meeri-tyttösen ja VilhoHäslingin kanssa. Kiitos visiitistä ja ihastuttavista kuvista, mukavaa oli seurata koirien sopuisia touhuja ja Vilho on hauska otus. Terveiset Meerille, hän osaa toimia erinomaisesti kaikkien eläinten kanssa!





KoiraLapset Vilho 5,5 kk ja Jokeri 2 kk


Lapsen ja koiran yhteiselosta pari sanaa noin yleisesti. Koiraa ei pidä ikinä hankkia pelkästään lasten kaveriksi vaan vastuu koiranpidosta on aina aikuisella. Taaperoikäisten ja koiran kanssa vaarana ovat ne hampaat ja päinhyppimiset, toisekseen taaperoikäinen voi aiheuttaa koiralle uhkaavia tilanteita horjahtamalla koiran päälle tai tunkemalla sormensa tai muita ulottuvia koiran mielenkiintoisiin koloihin. Alakouluikäinen on taas malttamaton! Hän ei välttämättä jaksa ymmärtää koiran runsasta lepo- tai rauhantarvetta ja vielä noitten pienten ihmisten äkkinäiset liikkeet ovat koiran mielestä välillä hyvinkin uhkaavia. Useimmilla roduilla on kovin voimakas vahtimistarve omaa perhettään kohtaan, joten vaaratilanteita voi sattua myös lasten leikkien lomassa kilpajuoksun tai painiharjoitusten aikana, sillä koira ei sellaista leikkiä ymmärrä siten kuin me ihmiset. Koskaan ei pidä jättää lasta ja koiraa keskenään valvomatta, sillä molemmat ovat nopeita ja valitettavasti välillä kovin arvaamattomia.

Useimmissa perheissä koiranhankinnasta keskustellaan yleensä lasten ollessa 10-12-vuotiaita ja monissa perheissä sellainen lopulta hankitaan ennemmin tai myöhemmin, joskus pelkästään lapsen vastuulle vastuuta opettamaan? Onko se sitten pelkkä lasten mieliksi tehty päätös? Vanhempien täytyy olla siitä päätöksestä vähintäänkin yhtä vakuuttuneita. Senikäinen lapsi jo pystyisi ulkoiluttamaan pientä koiraa, mutta elämänkokemusta ei ole niin laajalti, että ulkoilureissuilla osaisi (muistaisi) huomioida mahdolliset vaaratilanteet (autot, pyöräilijät, toiset koirat, ei-koiramyönteiset ihmiset jne.), joten vastuu ulkoiluttamisesta kuuluu vielä täysin aikuiselle. Teini-iän myllertysten aikana voipi mieleen juolahtaa koiranpennun hankinta ja onkin oiva hetki antaa vähän muuta ajateltavaa. Pitää kuitenkin muistaa, että teini-ikäisellä myllertävät niin monet asiat mielessä, joten en ikinä jättäisi vastuuta myöskään täysin teini-ikäisen hartioille koiran hyvinvoinnista. Heillä tahtoo muutenkin olla kovin noita mielialanvaihteluita ja joissakin tilanteissa koira voi saada sijaiskärsijän osan, jos siihen omaa mielipahaa käydään purkamaan. Toisaalta koira on kyllä erinomainen kuuntelija ja pitää taatusti isotkin salaisuudet.

On muistettava, että olipa lapsi minkäikäinen tahansa, niin jokaisessa rodussa pentuajan hampaittenkäyttö niin ihmisiin kuin tavaroihin on sanomattakin selvää ja naskalit ovat tosi terävät (käppänälläkin)! Hyppimishommat ja ryntäilyt kuuluvat myös koiran perusominaisuuksiin sekä tietysti sisätarpeilu, nämä jatkuvat satunnaisesti myös aikuisiällä. Koirasta selvät perusasiat ja -tarpeet on perheessä aina kerrottava jokaiselle jo etukäteen, jotta arvotavarat ja paremmat vaatteet säilyvät vahingotta sekä yhteiselo on alusta lähtien suht'sujuvaa. Luovutusikäisen pennun myötä vilahtaa nopeasti (välillä tosi tuskaisestikin) pari-kolme vuotta ennenkuin koiralla on täysin aikuisen koiran käytöstavat (jos niitä on opetettu), joillakin joku ilkikurinen tapa säilyy ihan vanhuuteen asti, jos sitä ei pentuajassa jakseta viisata pois. Yhteiset pelisäännöt koiranpidossa koko perheelle sekä johdonmukaisuus!

Enpähän nyt halua lytätä kaikkia lapsia tai nuoria koiranomistajina, sillä ei se eläimen asiallinen pito monelle aikuisellekaan selvä asia ole, valitettavasti. Meistä kaikki eivät vaan osaa ottaa oikeanlaista asennetta elävää otusta kohtaan ja niitä laiminlyödään ihan perusasioita myöten (vesi, ruoka, turvallisuus, pahoinpitely). Surullisia tarinoita on kautta aikojen eläintenpidosta korviini kantautunut ja viime aikoina hyvinkin kammottavia tapauksia jälleen esille tullut. Opettakaa omat lapsenne (ympäristönkin!) eläimen oikeaan kohteluun. Kertokaa ja neuvokaa, että mikään eläin ei ole lelu vaan kylmää, kuumaa, kipua, janoa ja nälkää, väsymystä sekä turvattomuutta tunteva elävä olento, joka saa hyvän mielen hellästä kosketuksesta ja huolenpidosta. Pitäkää huolta ja nauttikaa!

Omat aamurutiinit paperitöineen on liki loppuun saateltu ja painun altaaseen, en ilman viiden silmäparin seuraa!

Lisäsin maanantaipäivältä pari otosta, etteivät ehdi vanhentua! Kansioon talletin enemmän...

Olkikukka varmasti tuntuu oikein rapealta.....

Jokeri ja Sökö ruusupuskassa

Leah ja Sökö altaalla

Reeti ja Jokeri

Jokeri on kai päättänyt muuttaa tykkänään kyyhkyjen ulkohäkkiin?





torstai 17. heinäkuuta 2014

Kennelnimi 24 vuotta!

Lauantaina 19.7. tulee kuluneeksi 24 vuotta siitä, kun meille Raappavuoren kennelnimi myönnettiin. Siis Jounille ja minulle, siihen aikaan kasvattajakurssin jälkeen kennelnimi anottiin Suomen Kennelliitosta. Sama käytäntö on nykyäänkin, mutta välillä ei kursseja kennelnimen saamiseksi vaadittu. Pentueita on ollut kahdeksan, kolme dobermannille ja viisi snautserille. Ensi keväälle on kuudes snautseripentue suunnitteilla ja hyvin ovat suunnitelmat edenneet, ne paljastan joskus tuonnempana. Koiria huushollissamme on ollut aina, normaalin ja kohtuuhektisen perhe-elämän seassa on vuosien varrella ehtinyt tuvassa pyöriä viisi dobermannia, yksi kääpiövillakoiranarttu (eläkepäivänsä), kolme snautseria ja nyt lisänä se pieni kääpiösnautseri. Vähän etuajassa tulee kirjoitettua, kun lauantaina vasta on se päivä, mutta jos juhliessa menee? Ainahan juhlaan on aihetta tai ainakin pullakahveille! Nyt on kuitenkin mainiota luppoaikaa eikä aurinko tällä hetkellä ihan täysillä paista, niin mennään näin - ihan pussaillen! Sökö ja Reeti ne jaksaa, muutkin, mutten muitten hetkiin ehdi kameran kanssa, kun ovat niin hätäisiä


Vuosien mittaan on tullut koirahommaa seurattua ja etenkin sen muutoksia. Nykyään seuraan apeana, välillä kiukkuisenakin MuTu-tuntumaohjeita nettisivuilta... Hyvänen aika, ettei ihmisillä ole muilta kuin netin ääressä plaraavilta kysellä? Useimmiten ne neuvot ovat pelkästään yhden kokemuksen tuomia tai kokonaan ilman kokemusta muodostuneita mielipiteitä tai jotain kuulopuheita jostain joskus kuulleena. Luottakaa kasvattajaan tai muuhun jo kokemusta saaneeseen koiranomistajaan - kysykää rohkeasti, jottei ne MuTu-tuntumaa omaavat neuvojat ihan metsään vie. Tai onhan siellä ihan asiaakin kirjoittavia, mutta jotenkin ne jäävät niitten innokkaitten jalkoihin. Mielipiteitä maailmaan mahtuu ja jokaisella omat kokemuksensa, niin koiralauman välisistä ikäeroista kuin lauman sukupuolen jakaumistakin jne. Eläinlääkärien ja tutkimusten mielipiteet ovat taas sitä painavaa faktaa, mutta omakohtaista kokemusta ei korvaa mikään. Noissa nettikirjoitteluissa jokainen sitä omaa malliaan pitää ainoana oikeana (tottakai!) eikä aina ehkä huomaa, ettei se homma välttämättä ihan hyvin toimikaan (ne ihanat ruusunpunalasit!). Jokainen pentu on kasvattajalle tärkeä ja jokaisen pentueen eteen tehdään kovasti työtä. Tai ainakin tuttavapiirissäni pääsääntöisesti niin tehdään, sillä ilman taustatyötä ja arvokasta kokemuksen tuomaa tietoa ei rotuja eteenpäin viedä. No toisaalta - syntyyhän niitä pentuja ihan ilman suunnitelmaakin, kun ei nuo hommat suunnitelmia tai paperitöitä oikeasti tarvitse, sillä aina on luonto tikanpojan puuhun ajanut?

"Yksi kuuli, toinen luuli, kolmas kertoi eteenpäin!"

Sellaisena ennakkoluulojen poistajana tulee koirien kanssa kulkiessa usein oltua. Meidän koiramme ovat aina ihastuttaneet monet vastaantulijat ulkoillessaan (eivät ehkä ihan kaikkia?) ja tällä hetkellä näyttävät viihdyttävän pyörätienrakentajia ja hauskoja keskusteluja tulee aina pidettyä (tätä suulauttani!). Ovat nuo ihastuttaneet muuallakin, missä on liikuttu. Ylpeä olen, sillä tuttavallisia hännänheiluttajia ovat jokaiselle ja taatusti tekevät osaltaan hyvää pr-työtä oman rotunsa eteen. Toisinkin välillä on käynyt, kuten melkein erääseen vanhempaan pariskuntaan törmätessä. Varovaisesti lähestyivät vastaantullessaan ja kertoivat sitten kuulleensa, että vihaisia ovat? Jaa! Mistä lie sellaista kuulleet vai oliko rotua kohtaan jotain ennakkoluuloja? No tytöthän korjasivat pariskunnan kuvitelmia oikein erinomaisesti ja ihastellen tovin tyttötrioamme rapsuttelivat, hyvä niin. Nokisutarin kanssa ei käsitysten korjaaminen mennyt putkeen. Tuumasi ensimmäisenä tupaan tullessaan, että juuri tuollainen isompi on hyökännyt joskus päin näköä ja suojautuessaan ottanut kunnon puremat käsivarteensa (näytti arvet). Harmillista. Laitoin koirat pihalle häiritsemästä vaikkeivät juurikaan ole noteeranneet noita pakollisia kävijöitä alkutsekkauksen jälkeen, mutta tämä sutari oli meillä ihan ekakertalainen ja suotakoon työmiehille aina työrauha. Kauheatahan se on sutaroida, jos pelkohiki selkää pitkin valuu ja ymmärrän täysin, sillä minuakin pelottaa jotkut asiat enkä pysty mihinkään keskittymään, jos ne siinä silmien alla ovat. Tällä hetkellä hirvittelen ampiaispesää pyykkitelineen vieressä maassa ja hiljaa hutaisten nakkelin pyykit eilen narulle. Ääneti meinaan hakeakin ne jahka kuivuvat eilisistä rankkasateista. Ehtivät nuo viheliäiset tuikata Sököä ja Herttaa, mutta onneksi ilman isompia kuin hetken kutisemisseuraamuksia (tähän käy mainiosti kyytabletit). Nokisutarin kanssa käytiin siinä sutaroinnin lomassa kevyttä jutustelua ja kehui kaverillaan olevan vahtina oikein kunnon rotukoiran, sellaisen sakemannin ja jonkun taistelukoiran yhdistelmän. Minä siihen tuumasin, että eihän se ole rotukoira, jos erirotuiset vanhemmat? Näppärästi kävi sutarin vastaus, jotta kyllä se vaan on! Oikein on rotukoira, kun molemmat vanhemmat ovat rotukoiria vaikkei niillä papereitakaan ole, kun maksavat niin paljon ja kaveri otti sen vahtikoiran sellaisesta normaalista kodista eikä mistään kennelistä, kun ne kennelit sellaisia pentutehtaita. Minä olin tovin sanaton (kerrankin! mutta vaan vähän aikaa...). Faktaa on, että kennelit, kasvattajat ja pentutehtaat ovat sekaisin koiratoimintaan vähemmän perehtyneiltä ihmisiltä ja Suomen Kennelliitto voisi panostaa asiaan, vaikka aikakauslehdissä, joista suunnitelma kai edelleen voimassa on? Sutarin mieltä en ehkä käännyttänyt, mutta jos harrastajien valaisu ihan yleisen keskustelun lomassa myös lisäisi kennelliiton tuntemusta ja osaltaan siten vähentäisi ns. pimeitten (valitettavasti usein myös erittäin sairaitten ja surkeissa oloissa kasvaneitten) pentujen tuontia Suomeen tai kasvatetaanhan niitä monenlaisissa oloissa meillä Suomessakin ja erilaisin tarkoitusperin. En osaa arvostaa "oman taivaspaikan varaamista" pelastamalla pentuja huonoista oloista, sillä niin kauan kuin näille riittää kysyntää, niin kauan niitä myös "kasvatetaan".

Jopas paatosta on tullut? Johtunee tästä "mammalomasta", joka osuu näköjään oikein mukaviin keleihin ja vauhtia täällä riittää! Jokeri nukkuu tosi paljon, jotta jaksaa kasvaa, mutta meno onkin railakasta, kun hereille ehtii ja mahansa täyteen saa - omaakin aikamoisen ruokahalun ja kulkee jo sujuvasti ulko-ovesta omin toimin, siitä ei siis tule sylikoiraa? Olen nähnyt nukkuvan jo Sökön kainalossa ja tänään Reeti on ottanut sen pentukouluun eli viisaa sitä omalla viisaalla tavallaan eikä tuon peppupuhtaudesta tarvitse itse välittää, nuo muut näkyvät hoitavan sellaiset hommat. Oman tyttökvartetin lisäksi arkeamme saapui sulostuttamaan Raappavuoren Eulaalia, Leah ja mainiosti toimii! Leah tuntuu pohtivan, että olikohan pikkukaveri täällä jo joskus aiemmin? Hienosti sekin pennun kanssa touhuilee ja enemmän varoo sitä kuin omat, joten hyvä homma ilman erityisjärjestelyjä





Pöydän ja tuolien alla makoili koko viisikko - kuvassa näkyy kolmen ruumiinosia?

Kuvasarjaa Jokerista, se täytti viime tiistaina 8 viikkoa ja otti kyyhkyjen ulkohäkin itselleen ulkohuussiksi, kun siinä on vähän sadesuojaa? Kyytiä saa harakansulka ja katuharja, noinkohan harjoittelee kyyhkyjen jatkokohtaamisia varten? Leluja kyllä piisaisi, mutta nuo ihastuttavat? löydöt näyttävät aina toimivan paremmin!

Jihaa, kahdeksan viikon ikään!!


Ehti selvästi huomata voikukan?

MummoKoira on ihana!!
On Sökökin!

Sökö, Reeti ja Jokeri

Luutaivas ja vanhoja luita!





Erinomaista viikonloppua! Lupasi helteitä, joten tässä voipi tulla kirjoittamisesta taukoa... Aurinkotauko!


Napsasin vielä valokuvan perjantaiaamuna Hirmun visiiteerauksesta, selkeesti jännittävä parraton!


Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...