Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

tiistai 27. toukokuuta 2014

Sunnuntaina oli Urponpäivä

Urpo ja Hertta neljä vuotta sitten... Muistoja!

Sunnuntaiaamusta ajelin Hyvinkäälle Suomen Snautserikerho ry:n järjestämään match showhun tuomaroimaan. Keli oli helteinen, mutta vähän ennen kehien alkua saimme kunnon ukkoskuuron niskaan kuin tilattuna kastellen hiekkakentän ja päättyen sopivasti ennen kuin tuomarointi kehissä alkoi. Kerhostamme löytyy mahtavaa ja tekeväistä talkooporukkaa - kiitos vaan mukavasta päivästä, upeista puitteista ja erinomaisesta tunnelmasta!

Iloista tunnelmaa ja snautsereitten paras palkittuna - kiitos Erja Heinolle kuvasta! 

Sunnuntaille mahtui monenlaista jännitystä, sillä Hyvinkäältä kotiuduin sopivasti nauttimaan lisää pihailusta grillailun ja uimisen merkeissä ennen Ruotsi-Tsekki-peliä, joka ei osoittautunutkaan kovin jännittäväksi (tuli seurattua puolisilmin). Pronssipelin jälkeen kävimme äänestämässä eurovaaliehdokkaista Pennalan koululla ja äänioikeutta pidän todellakin oikeutenani enkä vastenmielisenä velvollisuutena. Onhan äänioikeus aikanaan tiukan taistelun kautta hankittu eikä se vieläkään joka paikassa sellainen jokamiehen asia ole: Suomen äänioikeuden historia. Äänestyksen jälkeen valmistelimme hieman tulevaa arkista viikkoa, ihan pihalla ollen ja iltaisten rutiineitten jälkeen asetuimme seuraamaan Suomi-Venäjä-peliä. Ai saatura, että olikin menevää peliä ihan ekasta minuutista lähtien ja kaipa tuosta hopeasta tyytyväinen pitää olla, mutta kun se kulta oli tarjolla? Monestihan sitä on monenlaista herkkua tarjolla, mutta kyllä nuo asiat kisoissa niin vaan menee, että tuomari päättää ja saapi niitä päätöksiä spekuloida, muttei niille muuta voi kuin valittaa - parastahan on se ihmisen jälkiviisaus ja tietysti jokainen olisi omalta kantiltaan suotuisammat tuomiot ottanut, ne ruusunpunalasit!


Niin, joskus parempi, ettei ihan kaikkea näe tai kuule. Ennen unia tsekkasin vielä ehdokkaani menestyksen ja nähtäväksi jää, miten tuo EU-touhu tulee jatkumaan. Kunhan vaan muistaisivat kauniit vaalipuheensa ja piskuisen Suomen sijainnin kartalla silleen Brysselistä katsoen. Ollaan nääs ihan hieman syrjässä Euroopan keskipisteestä ja tosi pitkälti on yhteistä rajaa naapurin kanssa... Jotenkin nuo Mepit ruukaavat unohtaa muutamat mielestäni kovin tärkeät tosiseikat siellä Brysselin hälinässä?

Hoolaiset saavuttivat maanantaina maagisen 16 viikon iän! Se on siten maaginen, että on tehosterokotusten aika ja varoajan jälkeen pääsevät humputtelemaan moneen tapahtumaan ihan itsekin osallistuen. Maltti on kuitenkin kasvamisessa valttia ja "vauva-ajasta" vielä tovin saavat nauttia, jotta tasapainoisiksi aikuisiksi kasvavat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Meillä vaan on monesti niin kovin kiire ehtiä moneen mukaan ja toki rajat sekä rutiinit pitää viisata, mutta muutoin silleen hellästi kakaroitten kanssa - aikaa on! Kareksen hyvä kirjoitus Koiraa ei saa rikkoa liian aikaisin ja liikaa vaatimalla

Eilen nautittiin vielä auringosta ja helteestä, nyt on koleaa, ihan piti paksu aamutakki aamuhyppelylle etsiä. Kylmää jaksoa muka lupaillut, mutta eihän se ainakaan yöpakkasiksi voi mennä, sillä olen pistänyt jo koko kuistin täyteen kukkasia ja vielä sellaisiin painaviin ruukkuihin. Nähtäväksi jää, pitävätkö ennusteet tällä kertaa paikkaansa ja vielä enempi jännitän, muistankohan tarpeen tullen suojata ihastuttavat silmäniloni....


Tuosta muistamisesta vielä sellainen juttu, että olen nyt oikein älypuhelintaituri navigaattoria myöten. Osaan jopa viestitellä ja kuviakin sen kautta välittää - on muuten oikein onnistunut olo, joten tässä taas nähdään, että kyllä ne vanhatkin koirat uusia temppuja oppivat! En vaan tiennyt (tai älynnyt edes sellaista ajatella), ettei se pimpota niitten peltipönöttäjien aikana.... jatkoa voipi seurata. No elämä on.

Tuli taas kerran tarkistettua nuo Helatorstain ja Helluntain väliset erot, sillä en jaksa aina muistaa, miten ne meni (muka niin hirveästi muistettavaa). Nyt kirjaan ylös eli tällä viikolla vietetään Helatorstaita ja siitä on joka vuosi sitten kymmenen päivän päästä Helluntai (se HeilaJuttu).

Erinomaista viikkoa kaikille ja taitaa kelien puolesta mennä sisäpuuhiksi - hyvä on välillä niitäkin harrastaa? Positiivista se, että näillä keleillä ehdin aamupalani ihan rauhassa nauttimaan, kun ei ainakaan helteen vuoksi tarvitse lähteä lenkkeilemään jo klo 7. Juu, meillä harrastetaan liikuntaa myös hellepäivinä, mutta lenkitellen ainoastaan aamuvarhain tai iltamyöhään, sillä tarkoituksena ei ole ole läkähdyttää tai edes uuvuttaa silleen ihan tajuttomiksi härdelliä itseään myöten. Uinti on kesällä erinomaista kunnonkohotusta itse kullekin ja virkistää mukavasti, muistetaan vaan kuivailla hyvin kaikki kolot.


"Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet silloin tällöin. 
Tärkeitä ovat asiat, joita teet joka päivä." - Jenny Graig-


lauantai 24. toukokuuta 2014

KR Järvenpää

Lauantaiaamusta koukkasimme Mantan peräpaksiin jälleen Sökön kaveriksi ja niin hurautettiin vuorostaan Järvenpäähän kaikkien rotujen näyttelyyn. Päivä oli helteinen, hektinenkin välillä, kun tyttöjä vein peräkanaa ruotsalaisen Charlotte Orren tuomaroitavaksi. Arvostelut menivät tällä kertaa näin:

Raappavuoren Gasoliina, Manta: Elegantti nuori narttu. Kaunis hyvinmuotoutunut pää. Hyväasentoiset korvat. Hieman kevyt kaula, johon toivoisin enemmän voimaa. Suora ylälinja. Hieman pyöreyttä rungossa. Hieno häntä. Hyvinkulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin sivulta, ylälinja putoaa, liikkeet hieman ahtaat edestä ja takaa. Erinomainen turkki ja väri. NUO EH, EH1

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Hieman pitkä. Hyvinmuotoutunut pää. Hyväasentoiset korvat. Tummat silmät. Oikea purenta. Hieno kaulaosa. Hieman löysää ylälinjassa. Hyvinasettunut häntä. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu erinomaisesti ja hyvällä askeleella. Erinomainen turkki ja väri. AVO ERI, AVK1

Sökö kehässä, Mantasta ei sattuneesta syystä kuvaa, kun ei käsiä...

Keskiviikkona meillä visiteerasi MasiGeologi. Kiitos Mia - Masi on oikein miellyttäväkäytöksinen ja komea nuorukainen, tykättiin kovasti ja vaikka ne murkkuilut tulee vielä välillä heittelemäänkin, niin erinomaisin eväin näkyy kohti aikuisuutta kasvavan! Sökön kanssa ne temmelsivät kahden muun tuhahtaessa nuorten touhuille (nuo iäkkäämmät leidit eivät todellakaan märässä nurmikossa tai sateessa tykkää rallatella)




Eilen puolestaan nautin nelikuisen Hirmun seurasta, maisteli voikukkia (ekassa kuvassa se maistelu ja kyllä näkee, ettei ollut hyvää), juoksi kovaa ja on nuo pennut vaan niin kertakaikkisen mainioita!




Huomenna kurvaan vuorostaan Hyvinkäälle Suomen Snautserikerho ry:n järjestämään match showhun ja niin on tämäkin kesäinen viikko hurahtanut kuin siivillä. Miten nämä kesäkelien hetket tuntuvat vilahtavan kuin pikakelauksella verrattuna syksyn tai talven päiviin? Niin no tokihan päivistäni kuluu aikamoinen lohkaisu auringolle, uimiselle ja grillailulle - ihania kelejä ja minähän nautin! Tyttötriolla on oma nurkkauksensa



Ja voi herkiemä, että Suomen Leijonat rykäisivät torstai-iltana yllätyksen. Aivan mahtavaa ja joskohan ihan kirkkaimman mitalin alkupelien söhelöinneistä huolimatta nappaavat!


Muistakaa huominen äänestyspäivä. Olen aina ollut sitä mieltä, että kuka ei äänellänsä vaikuta, niin olkoon sitten asioista naputtamatta. Nyt seuraan jääkiekkoa ja VOI JEE!!!! Enpäs alkupelien jälkeen olisi uskonut, että nuo mitaleista pääsevät pelaamaan - upeaa Leijonat!








tiistai 20. toukokuuta 2014

Onnittelut itselleni synttäripäivänä! (sitoutumispaatos)


Tänään heräsin raikkaaseen aamuun, en tarkoita viileää, sillä jo varhain mittarissa oli +20! Vaan silleen raikas, että viimeöinen pieni sade oli painanut siitepölyjä alas. Ukkosesta ei meillä tiedetty kuin etäisin kuminoin. Niin tai onhan tässä ihan päälläkin voinut ukkostaa, mutta meillä ruukataan yöt nukkua erinomaisen hyvin.

Vietän synttäreitäni. Ihan itsekseni toistaiseksi tosin ja ontoin oloin katson kalenteria, jotta onpahan aikaa ensirääkäisystäni vierähtänyt - silloin muuten satoi lunta, joten on nämä kelit meillä aika vaihtelevat olleet jo pitkän aikaa ennenkuin kasvihuoneilmiöstä edes ajatustakaan oli. Ikääntyminen on faktaa, mutta sanovat, että tämä esikeski-ikä? on ihmisen parasta aikaa, joten otanpas siitä sitten täysillä kaiken ilon irti (olen kyllä ymmärtänyt ottaa ihan koko ikäni). Paatostakin on luvassa ja sen pistän yhden kurssitehtäväni syyksi, kun jääpi nuo ajatukset jotenkin päähän pyörimään. Vaan sulostutanpas ensin silmiänne synttärilahjani kanssa - T-paita!


Sunnuntaina korkkasin oman altaan ihan kunnon uimisen merkeissä (ei ollut kylmää) ja eilen kuntoilin kesän ensimmäisen nurmikonleikkuun merkeissä. Onkin siinä kirjaimellisesti kuntoilua kerrakseen työnnettävällä tuuppailla, kun siinä ei se itsevetohommeli toimi ja voisin tietysti jättää sen homman päältäajettavalle vempeleelle kuskeineen, mutta mukavaa välillä puolisoa ilahduttaa vaikka siivotuin pihoin ja kun en vielä Sentinellin (ollut jo reilut 10 vuotta tuttavuuttani kyselemässä) kanssa ole tutuksi ehtinyt, niin olkoon osaltaan nyt "BiksuKuntoon kesäksi"-ohjelmaa (onnekseni on oma allas, niin ei silleen paineita!). Saaturan hyötyliikuntakampanjat sekä tietyn iän tuomat ruumiilliset haasteet takaraivossani mainosten kautta soiden... Olisipas paljon mukavampaa, jos niistä ei tietäisi mitään! Nurmikosta vielä, jotta meillähän kotihommat ruukaavat olla jaotellut ihan perinteisesti ukkoin- ja akkaintöiksi, mutta niitä rooleja voipi nykymuodin mukaan kuulemma muutella ja jo toista kesää tuuppailen "itsekseen-vetämättömän" Husseni kanssa ja myönnänkö hyvin hiljaa, että tykkään tuosta puuhasta toteutellen samalla näkemyksiäni erilaisista kurvailukuvioista. Bensaa varmaan tulee tuhlailtua, mutta ei kai tuo paljoa syö? Kuvasin uurastusten ja uimisten päätteeksi Allun ja Sökön yhteiseloa - niillä on yhteys ja aivan mahtavia seurattavia! Herttaa ja Reetiä ei tarvinnut kuvailla, sillä viihtyvät hellekeleillä paremmin sisällä ja Rauhaa en pihahäkistä irralleen laske, kun ruukaa liihotella ihan väärissä paikoissa...






Minulta on joskus kysytty, mihin intohimoni (kai siihen se kunnianhimokin liittyy) keskittyy, kun en niin vakavasti kuulemma kaikkea osaa ottaa? Suurin keskittymiseni pääasiassa on tässä omassa tuvassani, ihmisissäni, eläimissäni ja pihapiirissäni kaiken kasvavan kasvamista seuratessa - arjen onnistumisista iloitessa, etenkin huomaten ne! Välillä vähän hikisenä vastamäkiä kivuten, mutta niitäkin pitää olla, jotta myötämäistä voi aidosti nauttia. Kuitenkin siten, että se arki sujuisi kauttaaltaan näppärästi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Intohimoni on nauttia elämästä ihan vaan satasella ja otan asioita myös ihan vakavastikin. Vaan kun kaikelle et voi mitään, niin ne on käsiteltävä vaikka mustan huumorin kautta - käsitettäköön se sitten vaikka yltiöpositiivisuudeksi, muttei niitä pahnanpohjille pidä käydä hautomaan, sillä siitä ei ole hyötyä.

Nyt sitä luvattua paatosta ja olkoon vuorossa asiaa vähän kasvattamisen helppoudesta ja vaikeudesta.  Vielä vähän aikaa taaksepäin meillä jalostusmittareina pidettiin pelkästään näyttelykäyntejä. Nyt mittareita on kertynyt monin verroin painopisteenä myös muitakin asioita kuin ulkoinen kauneus (mm. terveys, luonne, luonnollisuus astumisessa ja synnytyksessä, pentuekoot, pitkäikäisyys...), mutta se alkuperäinen lisääntymishomma ei ole muuttunut, sillä luonto hoitaa omansa. Paitsi tietysti kehitys keinotekoihin alkuunpanossa aina sopivia päiviä myöten. Jokainen poimikoon jalostuskriteereistään itselleen ne tärkeimmät. Koiranpentujen alullelaitto ja pentujen hoito on helppoa hommaa, sillä yleensä uros astuu nartun ja narttu hoitaa pennut ja se homma menee muuten kokonaan ilman ihmiskättäkin, olen nähnyt ja osa maailman koirista ei koskaan ehdi ihmiseen tutustuakaan pärjäten aivan mainiosti. Toinen juttu on jalostusvalintojen tekeminen (olen jo pitkän aikaa pähkäillyt sulhoa Sökölle), sillä kliseisesti "jokaisesta pentueesta on oltava valmis ottamaan pentu itsellekin" (totta kai, oma narttu ja suloisiahan ne pennut ovat!), mutta taustatyötä pitää tehdä oikeasti molempien vanhempien osalta unohtaen ruusunpunaiset lasit. KoiraNetistä on helppo poimia viralliset luusto- sekä silmätulokset, mahdollisesti vielä sydänasiat ja polvetkin ja toki niitä tulee verrata kauttaaltaan koko suvun osalta eikä vain tulevilta vanhemmilta (perityviä hommeleita). Suomessa asuvan koiran asioita on helppo seurata, mutta ulkomailla asuvan osalta on tiedettävä, mistä tietoa hakee ja kuinka luotettavana sitä voi pitää. On myös todettava, että monesti liikkuu monenlaisia juttuja ja arvailuja monesta kandidaatista, mutta niille ei kannata korvaansa lotkauttaa vaan suoraan omistajalta kysyessä selviää yleensä parhaitten asioitten oikea laita. Kyllähän monet sairaudet ovat kuitenkin vähän arpapeliä, sillä avoimmuus näiden osalta ei koskaan tule olemaan silleen avointa ja toisekseen, mistä jokin sairaus sitten johtuu? Onko perinnöllisyyden kanssa kuinka paljon tai mitään tekemistä? Moni sairaus ilmenee vasta myöhemmässä iässä ja jos jotain suvussa jo ennakkoon löytyy, niin sitten on vaakakuppiin pistettävä sen sairauden vakavuusaste, sillä nuorena invalidisoiva on kuitenkin eri asia kuin täysin hoidettavat (jopa kestolääkityksin eletään ihan täyttä ja pitkäikäistä elämää). Täydellistä koiraa kaikin puolin ja taustoiltaan en vielä ole tavannut ja valinnoissa pitää aina harkita omille periaatteilleen sopivat asiat. Yhdestä asiasta olen satavarma: pentueelle valittujen vanhempien luonteitten kanssa ei koskaan pidä tehdä kompromisseja!, sillä se luonnehan on suurin (ja näkyvin!) osa koiraa ja arka narttu jättää jälkensä pentuihinsa (periytyy ne luonteen ikävät puolet myös isän kautta). Toki koiran luonteeseen vaikuttavat myöhemmätkin pentuajan ja ympäristöstä saadut kokemukset monellakin tapaa joko vahvistaen pennun perusreipasta luonnetta tai saaden avoimesta kakarasta hyvinkin ujon koiran, jottei se otuksen huono luonne ole täysin puhdasta perimää. Näissä hommissa näkyy painavan myös voimakkaasti henkilöitten väliset kemiat, mikä on hyvin lyhytnäköistä ajatusmaailmaa näissä puuhissa, jos vanhemmat muuten tulisivat jättämään erinomaisia jälkeläisiä vaan "kun on väärällä omistajalla tai väärän kasvattajan koira"? Kasvattajan tulee tehdä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä jalostusvalintojensa suhteen punniten monenmoista asiaa ja monelta kantilta myös useita sukupolvia eteenpäin ajatellen. Upeaahan olisi, että kasvattajat tukisivat rodun kehitystä eteenpäin seuraten yhtenäisesti kauttaaltaan toistensa tulevia suunnitelmia ja harkiten omia ulkomaantuontejaan ajatellen tuovansa omaa osuuttaan laajentaen kotimaan erinomaista materiaalia (usein vaan näkee, että monet menevät sinne samalle ulkolaiselle kasvattajalle miettimättä sen enempää tulevaisuutta?).

No hienoihin suunnitelmiin on kovasti aikaa käytetty, mutta loppujen lopuksi ne 8-viikkoiset vaan tulee laitettua maailmalle sormensa ristien, jotta josko ne terveitä ja onnellisia kavereita tulevat olemaan pitkälle toistakymmentä vuotta, ehkä jokunen kunnostautuu jalostussarallakin? Toivoen kuitenkin pääasiassa, että ihan siihen ainoaan oikeaan kotiin emänsä luota lähtevät. Olen pitkin kevättä seurannut rotumme kodinvaihtajia, joita ei näin runsain mitoin aiempina vuosina ole ollut. Kodinvaihtajien taustaa en sen kummemmin ole pohtinut. Privaattiasioitahan nuo ovat, mutta yleisin syy taitaa olla ajatuksessa, että homma ei toimikaan kuin elokuvissa? Itselläni on tavoitteena pyrkiä parhaaseemme siinä, että pentujemme tulevissa kodeissa on tarkoin harkittu koiranhankintaa usealta kantilta ja pyrimmekin pentumme pistämään maalaisjärjen käyttäjille, hyvän huumorintajun omaaville ja johdonmukaisille ihmisille (tapaamisiin olen aina käyttänyt aikaa eikä kukaan ole pentua yhden tapaamisen perusteella meiltä vienyt). Tietenkään ikinä ei voi ennustaa tulevia elämäntilanteen muutoksia, mutta joskohan se pentu niin perheenjäseneksi siinä kasvaa ja kiinnittyy, ettei siitä kevein perustein olla ensimmäisen mutkamäen vastaantullessa luopumassa. Omalta osaltani olen etukäteen tyrmännyt parhaani mukaan kuvitelmia aikuiseksi kasvamisen helppoudesta (pennun suloisuus on vaan kertakaikkisen vastustamatonta!), sillä eihän meillä ihmiset tai kukkasetkaan ilman ohjausta oikeaan loistoonsa puhkea tai aloitettua työmaata/projektia ikinä valmiiksi hätäillen saada vaan huolettomia hutiloinninjälkiä joudutaan korjaamaan ennenkuin homma valmiiksi saadaan. Panostamme kaikessa muussakin kovasti onnistuneeseen lopputulokseen. Miksi emme tee huolellista pohjatyötä myös kokeilevan, kasvavan, rajoja ja rutiineja tarvitsevan elävän ihmeen kanssa, joka siinä vierellä on ihan liki koko elämän (24/7)?

Moni osoittaa kasvattajaa sormella kodinvaihtotilanteessa. Se ei ole minusta kovin reilua, sillä kuten aiemmin kirjoitin, niin joskus tilanne voi olla todella hankala ja muuta vaihtoehtoa ei kiintymyksestä ja yhteiselon sopusoinnusta huolimatta löydy kuin luopuminen. Tietysti kasvattajakin voi erehtyä tai joskus ottaja tahallisesti voipi asioistaan erehdyttää, valitettavasti näitäkin nähty. On kuitenkin syytä pohtia omaa ottajanvalintatekniikkaansa, jos noita kodinvaihtajia paljon ilmenee, suosituksena voisi olla se 5 %, jonka ylittyessä kasvattajan tulee todellakin herätä kodinvaihtajaongelmaan omassa kasvatustyössään. Onko pentu annettu liian heppoisin perustein? Onko ostajalle kerrottu rehellisesti koiranhankinnan tuomista muutoksista, niistä varjopuolistakin (siisteys, koulutus, uhmikset, murkkuilut...) ja sitoutettu kunnolla jo ennakkoon pennunottoon? Suosittelenkin jokaiselle jo kauemminkin kasvattaneelle mielipiteitten vaihtoa niin oman rodun kuin vieraampienkin rotujen kasvattajien kanssa, sillä nämä asiat ovat vaan sellaisia, ettei niitä nettiä pläräämällä opi vaan kokemuksen kautta ja olisipas se höperöä kokeilla hommat aina kantapään kautta, kun joku toinen on ehtinyt omansa satuttaa ja pystyisi todella neuvokkaat vinkit jakamaan, jos vaan hoksaamme kysyä. Netin neuvonta- ja mielipidepalstoilla on valitettavasti aina se kaunistelun vaara, joten suhtautukaa niihin kirjoituksiin varovaisesti. Ne ovat vaan yhden ihmisen mielipiteitä ja voipi olla hyvinkin väärällä hetkellä kirjoitettuna enempi asiaa pohtimatta.

No viime viikolla tuli tuherrettua vähän jälkijunassa (yleensä hoidan hommat samantein ne saatuani) kotitehtäviä yhden monimuotokurssin tiimoilta ja tuli laitettua kurssiantia tähänkin - tulipahan ajatustulva päästä purettua samalla! Viimeisimpänä tehtävänä oli nääs sitouttaa etukäteen pennunottaja koiranhankintaan ja huumorista kun tykkään, niin mikäs sen parempaa kuin eräs harjoitus paatokseni lisäksi! Jos suoriudut seuraavista harjoituksista vailla valtavaa paniikkihäiriötä, niin kaipas se pentu on huusholliin oikein tervetullut? Tämä harjoitus on tehty alunperin saksanpaimenkoiraa hankkiville, mutta sopii oikein hyvin moneen muuhunkin rotuun ja on ollut aiemminkin kopioituna blogissani. Tietysti oletan, että kaikki meiltä pentua kyselleet ja ottaneetkin ovat jo tähän huolella perehtyneet ja moneen kertaan harjoituksen tehneet?
  • Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä.
  • Pidä jaloissasi sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella.
  • Mene ulos kaatosateeseen heti herättyäsi. Kävele kuraista tietä ja hoe: "Hyvä poika, pissi ja kaki pian!"
  • Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvalla, vaaleat tummalla, tummat vaalealla. Kokeile myös täyttää suusi ja nenäsi koirankarvalla.
  • Juokse avojaloin lumisateessa sulkemaan portti.
  • Kaada lattialle puhtaat silitetyt vaatteet. Ripottele päälle tuppo koirankarvaa.
  • Heitä käytettyjä alusvaatteita pitkin lattioita, kun teille tulee vieraita.
  • Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan tai urheiluohjelman loppuratkaisua ja juokse avaamaan ulko-ovi.
  • Raatele kyseinen lempituoli esimerkiksi saksilla ja veitsillä. Revi pehmusteet sisältä lattialle ja siivoa ne rankan työpäivän jälkeen.
  • Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja haarukalla ja ruuvimeisselillä.
  • Tiputa matolle suklaavanukasta ja yritä puhdistaa se illalla.
  • Levitä aamulla lähtiessäsi vessapaperirullia ympäri taloa ja siivoa ne illalla kotiintultuasi.
  • Mene eläinlääkärin vastaanotolle, tyhjennä lompakkosi ja pyydä lääkäriä ottamaan rahat. Jatka matkaasi eläinkauppaan ja sovi, että palkkasi maksetaan suoraan sen tilille.
  • Pidä itsellesi yökoulua. Herää, kun herätyskello soi klo 3:00.
  • Aseta 30 kiloinen jauhosäkki päällesi ja yritä nukkua.
  • Sivele kasvojasi wettex-liinalla, jonka olet illalla laittanut pesuvatiin vuoteen viereen.
  • Nouse ylös, kun kello on viisi.
  • Ala käyttää ulkokenkiä sisälläkin, erityisesti kura-aikana.
  • Voit myös käydä syksyllä keräämässä puista tippuneita lehtiä ja levittää niitä kotiisi.
  • Roiskuta vettä ympäriinsä, kun tistaat äläkä pyyhi sitä pois.
  • Säilytä luuta sohvan takana ja pyydä ystäviäsi tuomaan kotiisi auton alle jääneitä eläinten raatoja ynnä muuta sellaista.
  • Unohda urheiluauto ja osta pakettiauto.
  • Etsi roskiksesta täysi koirankakkapussi ja pane se auton hanskalokeroon.
  • Vedä haravalla komeat jäljet autosi kylkiin. Täydellistä!
  • Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt! Mene kotiin aina suoraan töistä.
  • Mene kävelylle vaikka olet kuumeessa ja sataisi kaatamalla.
  • Pysähdy ja tutki tarkasti jokainen purukumi, likainen paperi ja kuollut kärpänen.
  • Ennenkuin päätät lopullisesti hankkia koiran, mene kylään koiraperheeseen. Arvostele heidän koirankasvatusmenetelmiään ja kärsivällisyytensä puutetta. Anna heille hyviä neuvoja koiran nukkumistavoista, sisäsiistiksi opettamisesta, ruokatavoista ja käytöksestä. Saat tietää, että olet idiootti.
  • Leikkaa nettijohto poikki juuri ennenkuin olet aloittamassa tekemään jotain tärkeää tietokoneellasi.
  • Pyydä jotain levittämään muutama kasa jotain oksennuksen tapaista makuuhuoneen lattialle. Sitten, kun uni tulee, niin ponkaiset ylös ja pimeässä suunnistat valokatkaisinta kohti, samalla toivoen, ettet astu kasoihin.
  • Hakkaa naulan ja vasaran avulla puhelimesi täyteen reikiä ja koloja noin kerran kahdessa kuukaudessa. Osta uusi puhelin.
  • Saksi puolet kengistäsi silpuksi. Mieluiten ne kaikista kalleimmat ja hienoimmat.
  • Raavi ovenkarmit ja lattialistat rikki.
  • Vinguta vinkulelua kolmen aikaan yöllä.
  • Laitan ulkoilutushihna roikkumaan vaatenaulakon tangosta ja revi sitten vaatenaulakko irti seinästä.
  • Nauti! Sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tunnet itsesi täydelliseksi.
Miltäs nyt tuntuu? Jos harjoittelun jälkeen olet edelleen valmis koiranpennun hankintaan, niin onnea matkaan vaan, antoisia aikoja luvassa! Ja omat kurssitehtävät jatkuvat kesän yli pitkälle syksyyn.

Olen vasta kahdeksan oman pentueen kasvattaja, mutta onnekseni olen saanut seurata ihan pentulaatikossa pyrstölläni istuen jo 80-luvun alusta asti muutaman lähipiirin kokeneen kasvattajan (silloin kaikki 40-50 vuotiaat olivat silmissäni ikäloppuja, eivät näytä enää sellaisilta silleen nykysilmillä katsottuna... IkäNäkö!) iloja ja suruja, syntymän ihmettä, kuolon korjaamaa ja onnistuneita tai epäonnistuneita jatkokertomuksia. Koko kirjo kasvattamisen helppoudesta ja vaikeudesta oli siis hyvin tiedossani jo ennen ensimmäisen oman pentueeni harkintaa, joka tapahtui sekin 23 vuotta sitten. Tällä hetkellä olen huolissani ihmisten erkaantumisesta luonnon kanssa, kun niin kovin yritämme järkeistää asioita, jotka eivät ole hallussamme ja surullinen siitä, että usein inhimillistämme eläimen väärällä tavalla, joka johtaa ongelmiin, sillä eläin ei ajattele kuin ihminen. Kaltoinkohdellusta tai rajoitta kasvaneesta ei kunnon kaveria itselleen saa vaan sen viisaamiseen on tehtävä töitä, välillä kovastikin. Tuleville kasvattajille suosittelen tiedonhankintaa laajasti niin kurssien kuin kokeneittenkin kautta, sillä pelkällä teoriatiedolla hakkaatte monta kertaa päätänne vaan seinään - typerä tapa saada päänsärkyä ja unettomia öitä. Ja jos ei vielä nöyräksi tai kiitolliseksi elämässään ole oppinut, niin tätä kautta nekin tunteet tulevat tutuiksi kuten myös ne selkääntaputtelijat (välillä naputtavat muten puukonkin kanssa, olen kuullut noilta kokeneilta!).  Arvailu-, MuTu- ja PanetteluPuheet kannattaa jättää omaan arvoonsa, sillä niistä sitä päänsärkyä vasta tuleekin ja noita höpöpuheita riittää valitettavasti ihan joka menossa. Harmillista, mutta se ihmisluonto on vaan sellainen. Omista mielipiteistä on silleen lyhyesti todettava, että kaikkia ei vaan voi miellyttää, sillä jokaisella on ne omat visionsa ja periaatteensa omassa hommassaan, tekipä sitten mitä tahansa. Tämäkin kirjoitus otettava vaan yhden ihmisen mielipiteenä ja tulipahan itsellekin viimepäivien aatokset kirjattua ylös.

Jatkan synttäripäivääni nauttien upeasta kelistä ja seuraakin on luvassa! Ja hoitelenpas virinneet uintitreenini ensin!



lauantai 17. toukokuuta 2014

RN-näyttely (Palveluskoiratapahtuma)


Lauantaina aamupäivästä noukimme pirteän sijoitustyttömme Mantan Sökön kaveriksi peräpaksiin ja ajella hurautimme jälleen Tuomarinkartanoon, vuorostaan Palveluskoiratapahtumaan. Tämän ryhmänäyttelyn järjestäjänä oli Suomen Palveluskoiraliitto ry. (snautserillahan on kaikki pk-oikeudet). Paikalla tapasimme Patun ja tuomari Harry Tast tuumasi triostamme seuraavasti:

Raappavuoren Epeli, Patu: Vankka tiivis runko. Tyylikäs kaula. Seistessä kauniisti laskeva selkälinja. Kallon ja kuonon linjat ei-aivan-yhdensuuntaiset. Vahvat leuat. Hyvä maski. Hyvä raajarakenne. Erinomainen karvan karkeus ja puhdas väritys. Liikkeessä kinnerahdas takana. Koko ylärajalla. AVO EH, AVK1

Raappavuoren Gasoliina, Manta: 1,5 vuotias. Tyylikäs oikearaaminen nuori narttu. Kaunis kaulan kaari. Hyväilmeinen pää. Kallossa vielä pyöreyttä. Hyvä maski. Ikään riittävä rintakehä, mutta rintalasta lyhyt. Lyhyt karkea karva rungossa. Hyvä askelpituus. Selkälinjan tulisi olla tasaisempi. Koko ylärajalla. NUO EH, NUK1

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Lähes 3 v. Tyylikäslinjainen kaunisryhtinen narttu. Hieman pitkä lanneosa. Kaunisilmeinen narttumainen pää. Hyvä maski. Olkavarret saisivat olla pidemmät, muuten hyvä raajarakenne. Karkea karva rungossa. Puhdas väritys. Liikkeet säännölliset, mutta juoksee hieman takakorkeana. AVO ERI, AVK2

Oikein mahtava kesäinen päivä niin kelin kuin tunnelmankin vuoksi - kiitos ja onnittelut menestyneille!

PatuEpeli ja SököFröökynä

Sökö, Patu ja Manta

MantaGasoliina kehässä

Sain terveisiä Saksasta ChiliGerturen perheeltä. Heillä sujuu oikein mainiosti ja Chiliä pyydettiin valokuvamalliksi edustamaan koiranpetitarjontaa MiaCara-yhtiössä - hieno juttu ja yhteistyö siinä touhussa jatkuu. Kiitos Marlen kuvasta ja lämpimät terveiset Saksaan takaisin, me nähdään vielä!


Viikolla kävin KasvattajaAkatemian (SuKoKan järjestämä, Juha Kares vetää) kurssiannissa Lohjalla ja yleensä ajan sinne KehäKolmosen kautta, mutta nyt maltoin morjestaa pikaisesti VilhoHäslinkiä, kun Hyvinkään kautta kurssilleni kurvasin. Hauska otus - terkut vaan Helin pesueelle, niinhän minä niitä nauravia snautsereita lupasin laittaa. Sain Vilhon leikkikaverin Ellin omistajalta upean kuvan, kiitos Miira

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

KV-näyttely, Helsinki

Ja jottei vierivä kivi sammu, niin huristelin sunnuntaiaamuna taas Helsinkiin. Eilinen iltahan vierähti Herttoniemessä tässä majassa. Kiitos Terhille mainioista juhlista ja iloisen ikääntymisen kemut ne kirjaimellisesti olivat!


Luvassa oli toisenlaista menoa eli kansainvälinen koiranäyttely (Royal Canin Show) Tuomarinkartanossa. Vettä satoi runsaasti niin meno- kuin tulomatkankin, mutta onneksi näyttelypaikalla selvittiin täysin kuivin turkein ja liki jaloinkin (vettä oli koko yön satanut). Tuomari Garach Domech Angel Espanjasta tuumasi kaksikostamme seuraavaa:

Raappavuoren Epeli, Patu: Laadukas koira. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvä etuosa, kaula, ylälinja ja häntä. Erinomainen turkki. Vapaat liikkeet. AVO ERI, AVK1, SA, PU2, varaSERT ja varaCACIB

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Hyvänkokoinen ja tasapainoinen kokonaisuus. Erinomainen pää ja etuosa. Erittäin hyvä kaula, ylälinja, turkki ja häntä. Kauttaaltaan erinomaiset liikkeet. AVO ERI, AVK1, SA, PN4, varaSERT

Hauskassa seurassa viihtyy aina ja olipas oikein erinomainen aloitus äitienpäivälle. Kiitokset Ninalle ja Karille, Patu on upea kaveri! Eikä Sököäkään tarvitse piilotella vaikkakin tuo varasertilinja riittäisi jo... Onnea vaan voittajille!


Kiitos Päiville kehäkuvista - hienoja kuvia ja tunnelmat välittynevät!






Ennen kotimatkaa piipahdin tervehtimässä sijoitusnarttuamme Raappavuoren Hepsankeikkaa, tutummin Rundia ja tietysti Johannaa, Erwannia sekä RämäFintinsfiaa. Rundista onkin kasvanut oikein nätti neitosenalku, nyt siis kolmen kuukauden ikäinen ja poseerasi hyvin yhteen myös Sökön kanssa - hetken ennenkuin piti päästä taas rallattamaan




Kotiinpalatessa minua odotti kukkaset, vihdoin kunnollinen leikkuuveitsi ja erinomainen ateria. Suuret kiitokset JenniVilleKokkiParille ja kiitos Veeralle sydäntälämmittävästä kortista, on se vaan hyvä, että näitä merkkipäiviä riittää arkea sulostuttamaan, jottei ihan tasapaksuksi tuo elo käy. Laitanpas vielä kuvan Hirmusta luineen - virkeä kaveri!



lauantai 10. toukokuuta 2014

Paljon onnea kaikille äideille, etenkin omalleni!

Huomenna on äitienpäivä ja tätä kautta välitän lämpimät onnittelut kaikille äideille Tallinnan keväisin kuvin!






Otin viime sunnuntaina vihdoin ja viimein käyttööni älypuhelimen, joka on laatikossaan vartonut minua vuoden verran. Vanhanaikainen kun olen, niin olin tehnyt periaatepäätöksen, etten sellaisia vekottimia tarvitse, etenkään niitä hipaisunäppäimiä, sillä kovin on hankalaa kirjoitella nopsaan tekstiviestejä (ajellessa olen unohtanut tuon homman jo kokonaan tämän kanssa, ei vaan toimi enää...). Perinteinen Nokialaiseni otti loman aikana loparit ja eipä noita vaihtoehtoja sitten jäänyt, jos meinasin luurin päässä olla tavoiteltavissa. Toisaalta ajatellen, pitäisikö aina ollakaan? Pistin kuitenkin periaatteeni romukoppaan (jälleen kerran!) ja aika taitavaksi olenkin jo tämän vehkeen kanssa oppinut, mm. nuo Tallinnan kuvat on ikuistettu keltaisella älyvehkeelläni (joka ei siis ole uusi vaikkakin käyttämätön). Osasin jopa sitä kautta laittaa yhden Tallinna-kuvan facebookkiseinällenikin! Näköjään sitä uusia taitoja vaan oppii ja osaankohan pitää varani, etten tykkänään sitä innostu joka paikassa näpläilemään? Jotenkin en halua itseäni nähdä ystävieni seurassa istumassa omaa vehjettäni näpläillen, sillä hauskempaahan se naamatusten on turista ja niitä hetkiä pitää vaalia.

Onnittelen myös itseäni äitienpäivän kunniaksi ja pitää muistaa alullepanijaakin huomiselle liputuspäivälle, sillä ollaanhan me Jounin kanssa neljännesvuosisadan rakkaustarinaa* jo kimpassa kummitellen* ehditty elelemään, välillä yhdessä itkien*kin, mutta erinomaisen täyttä elämää viiletetty niin vasta- kuin myötämäkeenkin. Kumpi muuten lie parempi mäki tarkemmin ajatellen, sillä alamäissäkin on vaaransa - voipi kurvata vaikka vauhdissa kokonaan reitiltä pois? Muksumme kasvoivat omillaan toimeentuleviksi ja itsenäisiksi aikuisiksi vaikken sellainen pehmeä (puhun luonteesta en ulkoisesta olemuksestani!) ja pullantuoksuinen (pannaria, mustikkapiirakoita ja erinomaista ruokaa kyllä tein) äiti ollutkaan, mutta ylpeä näistä jo-aikuisista aikaansaannoksistamme olen: "Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä jälkikasvunsa maailmassa  pärjäävän, sillä lapset on tehty elämää, ei itseä varten!"

Alkuviikko vierähti Tallinnassa kevätmaisemia pikaisesti kurkkien (ei nääs ollut mikään huvittelureissu), tänään huristelemme Herttoniemeen ystävättäremme 50-vuotissynttäreille ja huomenna vuorostaan Tuomarinkartanoon koiranäyttelyyn. Monenmoista tapahtumaa on toukokuulle lisää luvassa!

Kuvasarjaa vielä Raappavuoren Festmannin, Maxin touhuilusta meillä, enimmäkseen leikki mummonsa kanssa




Raappavuoren Festmanni, Max, komea ja iloinen kaveri - Sökön veli.

* Sig: Vuosisadan rakkaustarina, Popeda: Kimpassa kummitellaan ja yhdessä itkien ovat soineet korvakärpäsinä usein kuluneena keväänä päässäni vaikkei noihin surullisiin sanoituksiin sen kummempaa syytä ole. No, erinomaisia rallatteluja kuitenkin ovat ja hyvä, että "Hepokatti oli maantiellä poikittain"-piisiin vähän variaatiota on tullut. Ja kun meillä ei silleen varsinaista vuosipäivää keväältä 1989 ole merkattuna kummallakaan muistiin, niin pidetään juhlaa joka päivä kuten tietysti äitienpäivääkin pidetään - jokaikinen päivä on erityinen.




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lämpimät terveiset Turkista!

Vietimme Jounin kanssa kahden viikon loman Turkin Alanyassa ihan perinteiseen malliin ja samalla vilahti niin pääsiäisen kuin vapunkin riennot vähän toisella meiningillä, mutta hulinaa riitti tuollakin liikkuessa. Laitoin viime kirjoitukseen, että Kyöpelinvuorelle noitumaan, joten ei pahasti vikaan mennyt, sillä Koolla alkoi tämäkin kohouma lentäessämme pääsiäislauantaina Kale-kukkulan juurelle ja sielläkin maisemia taas katsomassa kävimme - ei kuitenkaan tarvinnut noitua, sillä kauniita maisemia olivat tälläkin kerralla. Enimmäkseen aika kului rannalla äksäasennossa maaten ihan vaan nautiskellen auringosta ja merestä, jossa suolauduimmekin kunnolla kesää varten. Pari päivää kului vuorilla toisenlaisia maisemia ihastellen ja eilisiltana palasimme kotiin.

Suuret kiitokset kotimiehille, sillä taas saimme rauhallisin mielin lomaamme viettää ja niin koirat kuin kyyhkytkin näyttävät oikein lomailleilta nekin. Arkisiin aherruksiin taas palaillaan ja kuvia räppäsin reissusta ihan huolella (osan laitan tämän kirjoituksen mukaan ja lisää löytyy kotisivujemme Kuvat-kansiosta Matkoilta-kohdasta). Nauttikaa kuvista, joita on napsittu vähän sieltä sun täältä ja osa maisemasta on tullut ikuistettua vuosien mittaan usempaankin kerran, mutta en jaksa nyt plarata, mitä olen aiemmin ikuistanut... Jätehuoltoastiat siellä ovat kuvattavan kauniita ja kulkukoiria kulkee edelleen, mutta mukavaa sakkia ovat, sillä jotenkin katoavat ne kiukkuisimmat joukosta pois (hyvä niin, ettei tarvitse pelätä puremia). Tuolla käydessä on muuten hetkittäin ihan "cesarmillamainen" olo lenkillä taapertaessaan, kun parhaimmillaan kymmenkunta koiraa kulkee mukana sopuisasti touhuillen keskenään ja lukevat toistensa pieniä eleitä erittäin hyvin kuten muuten ohikulkevien ihmistenkin mielialoja. Meillä Suomessa taisi mennä pari vuosikymmentä sitten jotain vikaan, kun oikein huolella aloimme otuksiamme hihnoittamaan ja koiratapahtumissa häkittämään kieltäen samalla monet oppimistilanteet käytöksessä? Tai vaan siihen hihnaan  tukeutuen? Eihän kukaan tai mikään ilman kokemuksia mitään opi? Entisaikaan koirat tulivat paremmin toimeen keskenään, kun puhuivat kylänraitilla koirakieltä keskenään, oppivat siinä sivussa ihmistäkin paremmin miellyttämään (ei ne tyhmiä ole!) ja äreimmät meilläkin ilman sen suurempaa meteliä vaan karsittiin pois. No se taas niistä mietteistäni, mutta ongelmaa voipi kehitellä suuntaan jos toiseenkin, jos sitä koira- ja ihmissosiaalisuutta ei vaalita. Kuitenkin me ihmiset vaadimme koiralta nykyään erittäin sosiaalista henkeä ja yhteiskunnan monivivahteisen toiminnan sietämistä? Vähän silleen ristiriitaista.

No nyt on lomat toistaiseksi lusittu, Pennalantie on saanut lomamme aikana katuvalot jo käyttöön (ensi syksynä ei pimeässä tarvitse harhailla), Rauha muuttui Rundiksi ihan kieliopillisten käytäntöjen syistä (Ota Rauhallisesti, Mennään Rauhassa....) ja eipä muuta kuin touhukasta toukokuuta!
























































Sukokan seminaari ja snautseritreffit

Lauantai vierähti Sukoka ry:n järjestämässä Onnellinen Rotukoira-seminaarissa Vantaalla hotelli Clarionissa. Se olikin mainio ja antoisa päi...