Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Hauskaa pääsiäistä! Ja erinomaista kesänodotusta!

Niin se härdelli hiljenee pienten tassujen tepsutuksesta, kun SuloHistamiini lähtee huomenna Poriin ja taitaa huokaista, että vihdoinkin joku visiteeraaja ottaa mukaansa, sillä monen kulkijan mukaan on innokkaana lähdössä. Kuvasarjaa Sulosta 10-viikkoisena






Kiitos kaikille uusille pennunomistajille ja kaikkea hyvää tulevaan! Kiitokset myös taustajoukoille ja kaikille muillekin matkan varrella osallistuneille. Homma sujui upeasti aina astutusreissusta lähtien, sairauksilta onnistuttiin välttymään, uima-allas jäi pennuilta korkkaamatta eikä kukaan eksynyt vaikka päntiönään karkailivat pentu-ulkoiluun tarkoitetulta alueelta koko pihalle. Tai onhan tässä vielä vuorokausi aikaa moneen kokemukseen Sulon kanssa? Toisaalta yhtä on helpompi seurata kuin kymmentä... Uteliaita ja reippaita kakaroita on hyvillä mielin ja koiramaisin opetuksin (tyttötriomme on vaan mahtava pentujen kanssa!) maailmalle hienoa laittaa ja mukaville ihmisille Hoot menivät arkea sulostuttamaan. Monenlaista myötä- ja vastamäkeä on luvassa (epätoivon hetkiäkin lupaan) ennenkuin nämä aikuisiän saavuttavat, sillä kasvaminen on kovaa puuhaa. Johdonmukaisuudella, kärsivällisyydellä, maalaisjärjellä sekä huumorilla kommervenkeistä useimmiten selviää ja mielenkiinnolla jatkokertomusta seuraamme! Iloinen olen internetin ihmeellisestä maailmasta ja facebookistakin, että "liveseuranta" on tänä päivänä mahdollista, mutta mieluusti näemme myös ihan oikeasti naamatusten.

Netti on täynnä monenlaisia kysymyksiä ja vastauksia koirapuolellakin, mutta suhtautukaa niihin kriittisesti. Se mikä sopii toiselle, ei passaakaan toiselle ja parhaimman opin saa, kun itse touhuaa koiransa kanssa eikä nettiä selaillen. Tärkeimpänä asiana koiran kanssa touhutessa pidän sitä, että koiraa ei inhimillistetä. Se saa turvallisuutensa rutiineista ja rajoista ohjaamalla samalla oikeaan selkeillä säännöillä, ei lässyttäen tai mielipiteitä kysellen. Koira oppii jokaisesta tilanteesta ja ihan jokainen oma käyttäytymistilanteesi on koiralle oppimistilanne. Turvattomuus ja rajojen puuttuminen näkyy monesti häiriökäyttäytymisenä (uhma- ja murkkuiät ovat poikkeustilanteita!) ja etenkin pentuaikana on vaikea kieltää sinnikkäältä pikkuihmeeltä asioita. Tiedän, se on halvatun vaikeaa, kun toinen tuijottaa suloisilla nappisilmillään ja äänekkäästi vaatii... Mutta yhteiselon kannalta  asennoitukaa suloiseen pikkuotukseen vakaalla asenteella alusta lähtien ja koko ajan aikuisikään ajatellen. Koulutettu (edes perustavoille!) koira on paljon mukavampi kaveri kuin päntiönään säntäilevä ja omiaan touhuileva villikko. "Te valitsitte sen, se ei valinnut teitä!" ja teillä on vastuu sen hyvinvoinnista kouluttamisesta alkaen. Käytöstapojen viisaamisen lisäksi pidetään tietysti kiinni turvallisesta (häiriöttömästä) levähdyspaikasta, riittävistä unista ja säännöllisesti tapahtuvista ruokailu- ja ulkoiluhetkistä.

Kasvateistamme Aat, Beet ja Ceet ovat aikaa sitten siirtyneet vihreämmille niityille kujeilemaan, Deet viettävät leppoisaa keski-ikää, Eet ja Äffät elävät seesteistä aikuisikää, Geeläisillä on taas paras nuoruusaika murkkuiluineen menossa ja vielä ehtii monet käytöstavat korjata ennenkuin aikuiseksi ehtivät. Syksyllä ovat Geetkin tasaisempia ja viimeistään vuoden kuluttua alkaa koira olla jo ennakoitavissa, mutta nauttikaa tästäkin vauhdikkaasta ajasta täysin palkein. Osaan osallistua vaiherikkaaseen touhuunne muutamaa TeiniRiiviötä likeltä seuranneena (kahdeksan koiraa ihan ikiomassa tuvassa, lapsuus- ja nuoruusvuosien koirat sekä hoitolaiset, kasvatit ja kaksi lasta - siinä olisi lukuisia tarinoita likikoettuna, nähtynä ja kuultuna!). Toki aika kultaa muistoja, mutta jotenkin takaumia aina välillä mieleen juolahtaa eikä meitä kovin enää yllätetä, sillä monet temput on koettu, huushollikin on mukautunut jo aikaa sitten koirankestäväksi (tai enää emme noteeraa jälkiä eletystä elämästä, lue hampaan- ja kynnenkuvista!) ja harvemmin enää unohdamme tavaroitamme pureskeltavaksi. Toteaisinko vaan lakonisesti, että kyllä ne aikuistuvat! Hoolaisilla on ihastuttavat pikkupentuajat parhaimmillaan ja kiirettä pitää tarpeilu- ja ruokailupuolen sekä uskomattoman kekseliäisyyden kanssa. Pitäkää karvaisista kavereistanne huolta ja ohjatkaa oikeaan, sillä ne eivät netistä ohjeita selaa eikä toistaiseksi ole mahdollista mitään manuaalia päähän kytkeä - onneksi! Ne imevät oppinsa teiltä ja ympäristöstään vaistojensa lisäksi.

Kuvasarjaa tikkutiistailta

Hertta tikkutiistain touhuissa

Sulo ja Reeti

Sulo ja Reeti

Reeti ja Sulo

Reeti, Sulo ja Sökö

Reeti, Sulo ja Sökö

Sökö ja Sulo

Herttaa tympii, kun Sulo viis veisaa poseerauksista

Hertta ja Sulo - likimain malttaen istuen poseeraten!

HerttaMummo huolehtii pikkukaverin turvallisuudesta

No se taas tuosta paatospuolesta. Tämä iltapäivä ja ilta vierähtävät Helsinki-Lohja-ajeluissa, huomisen pyhitän kevään valmisteluille, perjantaina hurautetaan Tampereelle ja sitten alkaakin kevään juhlien ajat - toivottelemme siis ensin mukavat pääsiäistaiat! Ja jatkoon erinomaista kesänodotusta kaikille, kelien puolesta on ainakin aurinkoista luvassa!

"Luuta hukassa, narsisseja tukassa.
Hiirenkovat höröllä, mämmivatsa töröllä.
Tättärää, noita tää, terveisensä lähettää.
Iloista pääsiäistä!"



Näillä vermeillä mentiin muuten 18.4. - kummallisia kylmiä kelejä, mutta Turkkiin tie vie!


Messariviikonlopun arvostelut ja kuvat!

Pitkä viikonloppu vierähti Helsingin Messukeskuksessa koiranäyttelyiden merkeissä. Lämmin kiitos kaikille mukanaolleille, hienosti jaksettii...