Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Hauskaa pääsiäistä! Ja erinomaista kesänodotusta!

Niin se härdelli hiljenee pienten tassujen tepsutuksesta, kun SuloHistamiini lähtee huomenna Poriin ja taitaa huokaista, että vihdoinkin joku visiteeraaja ottaa mukaansa, sillä monen kulkijan mukaan on innokkaana lähdössä. Kuvasarjaa Sulosta 10-viikkoisena






Kiitos kaikille uusille pennunomistajille ja kaikkea hyvää tulevaan! Kiitokset myös taustajoukoille ja kaikille muillekin matkan varrella osallistuneille. Homma sujui upeasti aina astutusreissusta lähtien, sairauksilta onnistuttiin välttymään, uima-allas jäi pennuilta korkkaamatta eikä kukaan eksynyt vaikka päntiönään karkailivat pentu-ulkoiluun tarkoitetulta alueelta koko pihalle. Tai onhan tässä vielä vuorokausi aikaa moneen kokemukseen Sulon kanssa? Toisaalta yhtä on helpompi seurata kuin kymmentä... Uteliaita ja reippaita kakaroita on hyvillä mielin ja koiramaisin opetuksin (tyttötriomme on vaan mahtava pentujen kanssa!) maailmalle hienoa laittaa ja mukaville ihmisille Hoot menivät arkea sulostuttamaan. Monenlaista myötä- ja vastamäkeä on luvassa (epätoivon hetkiäkin lupaan) ennenkuin nämä aikuisiän saavuttavat, sillä kasvaminen on kovaa puuhaa. Johdonmukaisuudella, kärsivällisyydellä, maalaisjärjellä sekä huumorilla kommervenkeistä useimmiten selviää ja mielenkiinnolla jatkokertomusta seuraamme! Iloinen olen internetin ihmeellisestä maailmasta ja facebookistakin, että "liveseuranta" on tänä päivänä mahdollista, mutta mieluusti näemme myös ihan oikeasti naamatusten.

Netti on täynnä monenlaisia kysymyksiä ja vastauksia koirapuolellakin, mutta suhtautukaa niihin kriittisesti. Se mikä sopii toiselle, ei passaakaan toiselle ja parhaimman opin saa, kun itse touhuaa koiransa kanssa eikä nettiä selaillen. Tärkeimpänä asiana koiran kanssa touhutessa pidän sitä, että koiraa ei inhimillistetä. Se saa turvallisuutensa rutiineista ja rajoista ohjaamalla samalla oikeaan selkeillä säännöillä, ei lässyttäen tai mielipiteitä kysellen. Koira oppii jokaisesta tilanteesta ja ihan jokainen oma käyttäytymistilanteesi on koiralle oppimistilanne. Turvattomuus ja rajojen puuttuminen näkyy monesti häiriökäyttäytymisenä (uhma- ja murkkuiät ovat poikkeustilanteita!) ja etenkin pentuaikana on vaikea kieltää sinnikkäältä pikkuihmeeltä asioita. Tiedän, se on halvatun vaikeaa, kun toinen tuijottaa suloisilla nappisilmillään ja äänekkäästi vaatii... Mutta yhteiselon kannalta  asennoitukaa suloiseen pikkuotukseen vakaalla asenteella alusta lähtien ja koko ajan aikuisikään ajatellen. Koulutettu (edes perustavoille!) koira on paljon mukavampi kaveri kuin päntiönään säntäilevä ja omiaan touhuileva villikko. "Te valitsitte sen, se ei valinnut teitä!" ja teillä on vastuu sen hyvinvoinnista kouluttamisesta alkaen. Käytöstapojen viisaamisen lisäksi pidetään tietysti kiinni turvallisesta (häiriöttömästä) levähdyspaikasta, riittävistä unista ja säännöllisesti tapahtuvista ruokailu- ja ulkoiluhetkistä.

Kasvateistamme Aat, Beet ja Ceet ovat aikaa sitten siirtyneet vihreämmille niityille kujeilemaan, Deet viettävät leppoisaa keski-ikää, Eet ja Äffät elävät seesteistä aikuisikää, Geeläisillä on taas paras nuoruusaika murkkuiluineen menossa ja vielä ehtii monet käytöstavat korjata ennenkuin aikuiseksi ehtivät. Syksyllä ovat Geetkin tasaisempia ja viimeistään vuoden kuluttua alkaa koira olla jo ennakoitavissa, mutta nauttikaa tästäkin vauhdikkaasta ajasta täysin palkein. Osaan osallistua vaiherikkaaseen touhuunne muutamaa TeiniRiiviötä likeltä seuranneena (kahdeksan koiraa ihan ikiomassa tuvassa, lapsuus- ja nuoruusvuosien koirat sekä hoitolaiset, kasvatit ja kaksi lasta - siinä olisi lukuisia tarinoita likikoettuna, nähtynä ja kuultuna!). Toki aika kultaa muistoja, mutta jotenkin takaumia aina välillä mieleen juolahtaa eikä meitä kovin enää yllätetä, sillä monet temput on koettu, huushollikin on mukautunut jo aikaa sitten koirankestäväksi (tai enää emme noteeraa jälkiä eletystä elämästä, lue hampaan- ja kynnenkuvista!) ja harvemmin enää unohdamme tavaroitamme pureskeltavaksi. Toteaisinko vaan lakonisesti, että kyllä ne aikuistuvat! Hoolaisilla on ihastuttavat pikkupentuajat parhaimmillaan ja kiirettä pitää tarpeilu- ja ruokailupuolen sekä uskomattoman kekseliäisyyden kanssa. Pitäkää karvaisista kavereistanne huolta ja ohjatkaa oikeaan, sillä ne eivät netistä ohjeita selaa eikä toistaiseksi ole mahdollista mitään manuaalia päähän kytkeä - onneksi! Ne imevät oppinsa teiltä ja ympäristöstään vaistojensa lisäksi.

Kuvasarjaa tikkutiistailta

Hertta tikkutiistain touhuissa

Sulo ja Reeti

Sulo ja Reeti

Reeti ja Sulo

Reeti, Sulo ja Sökö

Reeti, Sulo ja Sökö

Sökö ja Sulo

Herttaa tympii, kun Sulo viis veisaa poseerauksista

Hertta ja Sulo - likimain malttaen istuen poseeraten!

HerttaMummo huolehtii pikkukaverin turvallisuudesta

No se taas tuosta paatospuolesta. Tämä iltapäivä ja ilta vierähtävät Helsinki-Lohja-ajeluissa, huomisen pyhitän kevään valmisteluille, perjantaina hurautetaan Tampereelle ja sitten alkaakin kevään juhlien ajat - toivottelemme siis ensin mukavat pääsiäistaiat! Ja jatkoon erinomaista kesänodotusta kaikille, kelien puolesta on ainakin aurinkoista luvassa!

"Luuta hukassa, narsisseja tukassa.
Hiirenkovat höröllä, mämmivatsa töröllä.
Tättärää, noita tää, terveisensä lähettää.
Iloista pääsiäistä!"



Näillä vermeillä mentiin muuten 18.4. - kummallisia kylmiä kelejä, mutta Turkkiin tie vie!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Suloista viikonloppua!

Maanantaina lähti Höveli ja hyvin kotiutui sekin. Mukavia uutisia olen Hoolaisten omistajilta saanut näistä ensipäivistä ja erinomaisia snautserinalkuja jokainen on hurmaten lähipiirinsä ennakkoluulottomasti. Viettäkääs nyt rauhassa kuherruskuukautta, sillä lupaan, että niitä "pöljiä päiviä" tulee jatkossa useitakin, mutta sellaista elämää se vaan on kaiken kasvavan kanssa ja kun teette kunnollista pohjatyötä tällä hetkellä pikkuotuksen vaatimuksista ja suloisuudesta (hah, helppo neuvoa!) piittaamatta, niin hyvin ne uhmikset, pöhmikset ja murkkuilutkin sujuvat, etenkin kun annatte huumorin kunnolla kukkia!

SuloHistamiini jäi sulostuttamaan päiviämme vielä toviksi touhuten tyttötrion jatkona kuin ikänsä siinä olisi touhunnut. No niinhän se onkin, mutta siis silleen niinkuin ihan oikeana koirana... Äh, siis onhan se erilaista olla kolmen aikuisen koiran ja kahden vakavan (!!) aikuisen taloudessa arkisine menoineen ja käytöstapojen opetteluineen kuin pentulaumassa. Sulo onkin osoittautunut erittäin oppivaiseksi ja tekeväiseksi snautserinaluksi - se seuraa todella tarkkaan kaiken touhun pistäen monenlaista asiaa mieleensä ja hyvä niin, sillä tämä on pikkukoiralle tosi hyvää aikaa nähdä monenmoista tulevaa varten. Päivisin se saa harjoitella ihan normaaleja perhekoiran tapoja elikä eipä sen kanssa tässä kummempaa touhuta kuin tavallista ja vähän tylsääkin arkea. Sulo osaa kyllä viihdyttää mainiosti itsekin itseään, joko se nukkuu tai toimii erinomaisena paperisilppurina (selkeesti oppinut toimistotavat!) tai siivousapulaisena ja onpahan tuo ehtinyt oppia jo autoremontin sekä astianpesukoneen vaihdon teknisen puolen salatkin. Hihna, autoilu, yksinolo, ulostarpeilu, istu-, tänne- ja ei-sanat ovat tulleet sille jo tutuiksi ja koirakavereita sillä on ollut Hirmusta, Patusta ja Mantasta oman triomme lisäksi (toki tuo on nähnyt muitakin koiria kulkiessaan). Ihmisiä se rakastaa kovasti ja reippaana se kulkee niin työhallilla kuin kavereittemmekin kodeissa mukana. Sinnikäs, hetkittäin äänekäskin ja todella utelias pieni ihme! Omistajaperheen iloksi on sanottava, että onpas se hyvä, että Sulo omistaa mahanalustapin, jottei mitää vinkauksia juolahda mieleen? Sulo on nääs hurmannut ihan koko härdellin ja lellipentuna pidetään. No onneksi tuo trio sentäs välillä muistaa sitä viisata kunnon koiratavoillekin.

Kiitos kasvattieni omistajille viesteistä ja kuvista! Itse olen huonosti nyt räpsinyt - muutama eiliseltä, ekaksi emä ja poika









Toiseksi mummo ja tyttärenpoika








Kolmanneksi isosisko pikkuveljensä kanssa




Aina ne kimppaposeerauskuvat ei onnistu, kun joku alkaa sooloilemaan! Suloista viikonloppua!





sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sunnuntaiaamuna satoikin lunta!

Enpä tykännyt yhtään tästä aamusta, kun pihalle pölähdin. Mukavan ja hektisen varhaisen aamuhetken jälkeen alkoikin satamaan lunta! Tietää rapakelejä jälleen, mutta lohduttaudun sillä, että matoton laattalattia on helppo puhdistaa, jahka vaan toimeen tulee tartuttua (älä tule meille valkoisissa sukissa!). Aikeissani oli lähteä SnaPiExpo-tapahtumaan Espooseen täksi päiväksi, mutta sattui muutama muuttuja matkalle. Ensiksikin TappiKaksikko päätti herätä varttia vaille viisi eivätkä asettuneet nukkumaan ennenkuin itseni sain kunnolla hereille. Minähän en aamurutistuksien jälkeen unta enää saa, joten päiväunet ovat jollain kohtaa tarpeen. Toisekseen autossani on kesätassut ja juuri pestynäkin, niin eipä tuota tohdi samantein sotkemaan lähteä. Kolmas ja pätevin syy on Hövelin Päivä! Suloinen ja lempeä jättiläiseni on viimeistä täyttä päivää meillä ja siitä nautitaan täysillä










Mukavia uutisia olen saanut viikonvaihteen aikana kotiutuneilta pennuilta. SiggeHulivilin, PaavoHanslankarin ja HarmiHunsvotin ensipäivät ovat olleet täynnä touhua ja ovatkin erinomaisesti valloittaneet tulevat tupansa omistajineen, mahtavaa menoa niillä on maailmanvalloituksessaan ja kaikkea hauskaa jatkoon! Tässä kuvia lauantaiaamun touhuista kolmikon vielä kolistellesssa, jatkukoon koirapainit kotinurkillakin!





Nyt olen jo ehtinyt rikkoa astianpesukoneen, siivota härdellin ja nuo kaksi ovat nukkuneet tosi tyytyväisinä, kun saivat koko tupaväen ylös, ulos ja lenkille tai siis Jouni kävi kunnon ulkoilureissun tyttötrion kanssa. Saavatkin ruveta kuntoilemaan urakalla, sillä ovat ahmineet pennuilta jäänyttä ruokaa aivan liikaa, kun en aina ole muistanut kippoja ajoissa kerätä eikä ruoka enää näytä pennuille niin maistuvalta kuin isommassa porukassa tai laitan vaan aivan liian isoja annoksia? No, kunhan tarpeiksiin syövät ja toimeliaina pysyvät. Palatakseni varhaiseen aamuherätykseeni, niin kuvittelin kaksikon nukkuvan tosi pitkän yön, sillä väsytettiin ne omasta mielestämme eilen oikein huolella autoillessa, hihnaharjoittelulla, visiteeraajilla ja huvittelulla Hirmun kanssa (eritoten SuloHistamiini on mieltynyt viikkoa vanhempaan kaveriin). Hah, eivät muuten nukkuneet! Se oli ihan toiveajattelua ja kiitin vaan etiäistäni, etten kutsuista huolimatta lähtenyt illalla Sleepy Sleepersin keikalle Lahteen tai likemmäs Pennalan kylätalolle karaokeiltamiin. Ehkä koiralle on kuitenkin turha selittää arki- ja viikonloppurytmin eroja?









Lumi on jo hälvennyt maasta ja kovin harmaalta päivä näyttää.... Helteitä odotellen! Ja voi hyvä tavaton, mikä meno meillä on makuuhuoneessa! Avasin sen eilen kaksikolle ja voisi verrata Linnanmäen avajaispäivähumuun - kaksikko myltää innoissaan isojen koirien pedeissä ja sängyn alla kurvaillen, lystitellen!

Messariviikonlopun arvostelut ja kuvat!

Pitkä viikonloppu vierähti Helsingin Messukeskuksessa koiranäyttelyiden merkeissä. Lämmin kiitos kaikille mukanaolleille, hienosti jaksettii...