Tarmokasta päivää ja tilaa lisää!

Yllä kuva pennuista tiistailta - kiitos Heli Metslalle kuvasta ja seurasta, nähdään taas!

Rauha häärii pentulassa vielä täysin rinnoin mukana, mutta kohta varmaan sille koittaa häkkiajat, sillä ei tuo tättähäärä taida kymmenikön kynsistä ja hampaista ehtiä aina pakoon lennähtämään ja toisekseen se on niin luottavainen koirien kanssa, jotta noinkohan edes hoksaisi lentää pentuja karkuun. Sunnuntaiaamuna mieleeni juolahti satu Bremenin soittoniekoista, sillä pentujen kynsiä napsiessa aidan takana ihmetteli touhua Sökö Rauha selässään - kuvaa ei siitä ole, mutta pläjäytänpäs otoksen alkuperäisistä pronssiin ikuistettuna (aasi ja kissa härdellistämme puuttuu eikä niitä ehkä ikinä tule olemaankaan...)

Naurukyyhkyjä on kuitenkin vielä kaksi vaikkei toinen enää lennäkään, sillä Allulla alkaa jo ikä painaa. Tässä Allu (taempi) Rauhan kanssa häkissä - valkoiset siivekkäät hohottajamme ja aina on hetki nauruun aikaa! Meillä sitä hohotusta riittääkin aamuvarhaisesta siihen saakka, kun valot huushollissa ovat päällä...

Luunsyönnin tuokiokuvat. Huomatkaa ekassa kuvassa Sökön ilme! Siitä on näköyhteys makkariimme, jossa kaksi muuta nauttii hetkestään. Sökö joutuu aina syömään luunsa yksin, sillä jostain kumman syystä Hertta ja Reeti nauttivat herkutteluhetken kylki kyljessä, mutta Sököä ne ei siihen seuraan ota. Reeti ehti jo omansa nauttimaan, tukkakin vähän pystyssä, mutta uskollisesti se vartioi emänsä herkuttelutuokiota tyttäreltään. Tai enempi kyllä veikkaan, että jos se luu sattuu mummolta unohtumaan.... on muuten unennäköä se unohtaminen!

Aikani kuluu pentulassa kuin siivillä seurustellen, syöntitouhuja neljä kertaa päivässä tarjoillen sekä kosteusuhkaa torjuen - ovatkin aika vuotovikaista porukkaa ja hyvin innokkaita käytettyjen sanomalehtien keräilyyn sekä puhtaitten levittelyyn. Se ohjelmanumero tapahtuu monta kertaa päivässä ja lystiä siinä riittää sutien ja rapisten! Tänään tuli avarrettua pentujen maailmaa kodinhoitohuoneen puolelle. Ei sen vuoksi, etteikö niillä tila riitä vaan sen vuoksi, että jostain meille ihmisille kuivaa istumispaikkaa saadaan. Reeti imettää pentuja edelleen - jälkiruokahömpsyt tarjoaa ruuan päälle ja vissiin kerran yöaikaan imettää (en ole kyllä ihan varma, kun nuo unenlahjat on aikas hyvät ja toisekseen meillä on vapaa kulku, emähän on viihtynyt makkarissamme jo parin viikon ajan). Pennut painivat ja leikkivät paljon keskenään, välillä leluillakin, seuraavat aktiivisesti aidan takaa kulkijoita, kuulevat erinomaisesti huushollin äänet, äänialakin on harjaantunut jo monenmoiseen koiramaiseen kieleen, kertakaikkisen helliteltäviä kakaroita! Pentuja on nykyään tosi hankala kuvata, sillä se ei onnistu lainkaan likietäisyydeltä, tulevat nääs kovin liki! ja kaukohommissa näyttää olevan kovin sattumanvaraista, mitkä otokset onnistuvat. Tässä muutama suhtkoht onnistunut kuva touhuista

Reeti näytti vihdoin vihreää valoa Sökön innokkuudelle! (syö taustalla)

Yksi seitsemästä veljeksestä siskonsa kanssa

Jukolan Hohto! Joskus sattuu hauska otos: Venlahan se siinä osuvan otsikon likellä!

Sökö saa tutustua pentuihin jo pentulassakin - onkin innokas isosisko!

Hampaat ovat terävät, etenkin kynsivalliin sattuessa!

Pari napsausta laajennetusta pentulasta - nauttivat aidosti ja nyt voipi löytyä kuiva paikka omallekin pyrstölle!

Jaa se otsikointi? Tarmokas päivä tuli vietettyä ja aurinkoisesta kelistä nautittua, nimpparionnittelut Tarmolle! Taitaa olla kakkukahveitten paikka huomenna? Sattuneesta syystä... juhlahumua arkeen pienistä asioista!