Pennut eilen 6 viikkoa ja sirut!

Pennut täyttivät eilen kuusi viikkoa ja saivat rallatella innoikkain mielin niin tuvassa kuin vähän ulkonakin, kun aurinkoisesta ja etenkin tuulettomasta kelistä saatiin vihdoin nauttia. Koiranpennulle on nääs jokainen heräämishetki kuin synttärijuhlat - silmät säihkyen ne ryntäävät pentulan puolelta tupatarkastuskierrokselle ja kaikki on vaan niin mahdottoman ihanaa (tai ainakin niitten ilmeet ja olemus näyttää siltä). Kameraa en ulkoiluttanut, sillä vähän hankalaa olla vehkeitten takana ja seurata samalla villejä kakaroita, jotka nauttivat yllin kyllin lumen, kivien, höyhenten, heinän- ja havunroskien... siis ihan kaiken syömisestä ja aikani kuluikin suita putsaillen samalla toivoen, että hanakoista suista menee sisään suurinpiirtein samankokoista tavaraa kuin suolisto pystyy mahamatkalla käsittelemään. Tänä aamuna huomasin, että hyvin oli taas käsitellyt! Olen tosi iloinen, ettei noilla ole vatsavaivoja ollut ja koputankin puuta tässä samalla.... (mielikuvaharjoituksen kohta!)

Tällä hetkellä notkeus ja nopeus on tuvassa valttia ja tämähän on oikein mainiota treeniä kesäkunnon hankkimiseksi! Ovatkin vauhdikkaita pikkuriiviöitä ja joka paikassa yhtäaikaa hampaillaan. Tuunasin tupaa kukkasteni turvaamiseksi, joten tämä sisätouhu sujuu jo oikein mainiosti, mutta ulkoilutouhu on ollut vähän haastavampaa. Osa siellä viihtyisi turhankin hyvin ja joka kerta jollakin jää taas tupahommelit kesken eikä malttaisi pitkään pihalla viihtyä. Oveluudella sekä tyttötrioni neuvokkuudella pärjään, mutta hassunkurisennäköistä touhua tämä varmaan videoituna olisi seurata. Pareen unohtaa ne videoinnit nyt tykkänään.

Mari kävi tänään asentamassa pennuille mikrosirut niskaan ja eiköhän nuo kohtapuoliin KoiraNetissä näy. Kiitos Marille, olipas aika reipas tuokio! Tätä kymmenikköä on ollut vaikea laittaa "paremmuusjärjestykseen". Sen on saanut moni pennunottaja huomata ja itsekin olen ollut ihmeissäni, ettei isompia eroja luonteissa ole - ulkoisesti nuo kyllä hyvin erottaa. Kirjanimet noille tökittiin ihan vertauskuvallisesti tikalla nakaten ja jospahan jokainen sen omantyyppisensä sitten muokkailee - kohtuuhyvät eväät täällä jokaiselle tasapuolisesti jaetaan. Sanotaanko, että hetkittäin olen Histamiinia nauttinut ja erittäin Höveleitä tulevaisuuden Hasardeja jokainen on. Kuka tahansa noista tulee taatusti Hunsvottimaisesti Häslinkiä aiheuttamaan ja Hanslankarina kovin innoissaan kaverina Huithapeloimaan. Veikkaanpas, että Hulivilin esimerkillä varmasti monenmoista viihdykettä keksivät ja Herttileidimäisiä kiljahteluja kanssaihmisiä myöten aiheuttaen, kun Hepsankeikkamaisesti niskojaan omistajalleen nakkelevat kuulonsa pistäen hetkittäin tykkänään narikkaan. Ja enpähän tässä vielä paljasta, mikä minkäkin nimen sai! Anteeksi tämä salaisuus, mutten halua mitään ennakko-odotuksia nimen perusteella asettaa. Eihän se nimi varmaan pentua pahenna?

Täällä me vaan lystitellään erittäin energisessä porukassa ja Rauhakin lehahtaa välillä pentujoukon sekaan, ovatkin jo kiinnostuneita valkoisesta siivekkäästä. Meinasi päästä jo hengestäänkin... Ei pentujen taholta vaan unohdin kattotuulettimen päälle, kun häkin oven avasin. Voi halvattu! No vahinko ei tule kello kaulassa, mutta onneksi se selvisi siitä pelkällä sulkapölähdyksellä ja pian tuo taas tuulettimen päällä tupatouhua seurasi (tuulettimen muistan nyt!).

Tähän kuvasarjaa pentusten tupapuuhista tältä päivältä - pieneen hetkeen ehtii mahtua monenmoista puuhaa!