Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Valoisasta pimeään vai pimeästä valoisaan?

Ehdittiinkin jo vähän nauttia pakkasista (siis minä en ole pakkasihminen enkä nauttinut, kun paleli näppejä ja kiristi naamaa!) ja liukkaista keleistä. Tänä aamuna tiet ovat edelleen järkyttävän liukkaat, vähän kokeilin ja etenkin näillä pikkuteillä sai olla tosi varovainen. Mittari on plussan puolella neljän asteen verran ja pimeyden hälvettyä oikein mukavalta näyttää, poutainen keli ja taitaa aurinkoakin vähän pilkahdella. Eipähän marraskuun keleissä mitään valittamista ole ollut, sillä yllättävän paljon aurinkoisia hetkiä, jopa tykkänään aurinkoisia päiviä on perinteisesti pimeimpään kuukauteen mahtunut, joka alkaakin olla nyt loppusuorallaan ennen valon kuukautta.

Joulukuuta sanotaan valon kuukaudeksi ja onhan se - kauttaaltaan komeasti lampuin koristeltu. Meillä on jo pyhäinpäivästä lähtien koristevalot (en sano niitä jouluvaloiksi!) valaisseet kuistia ja sisällä suolakivilamppu suo lämmintä hehkuaan. Kynttilöitä ei sisällä tule paljoa polteltua, kun en jaksa aina muistaa, onko linnut irrallaan vai ei, enkä välttämättä lentävää soihtua tuvassamme halua nähdä. Mutta kyllä minä muutaman tunnelmaillan tupaan järjestän ja nauttikoon kyyhkyt toisistaan suljetun häkkioven takana, jotta ihmiset pääsevät kunnolla tunnelmoimaan tuvassa. Tänään ajattelin viritellä sisällekin muutaman tunnelmanluojan (sähköversion) ja sanottakoon niitä sitten jouluvaloiksi. Onhan ensi sunnuntaina ensimmäinen adventti ja joulunodotus vaan lisääntyy, ainakin kaupassa käydessään sen huomaa. Mukavin mielin talven juhlaa odotellaan ja tunnelma sen tekee, ei tavaranpaljous. Luvassa on meillä vielä muutamat pikkujoulut sekä Mika Pohjosen ja Heidi Pakarisen yhteinen joulukonsertti - niistä sitten tuonnempana ja nämä nyt tässä mieleen pälähtivät.

Joulunaika on meille ystävyyden, lämmön, rauhan ja ilon aikaa, joita korostamme jotenkin erityisesti juuri joulun aikaan? Eiköhän noita asioita voisi korostaa ihan ympäri vuoden ja joka päiväisessä arjessamme? No se siitä pohdinnasta, mutta läheisilleen ja tuntemattomillekin voi iloa tuottaa ihan pienillä (ja ihan maksuttomilla) eleillä jokaikinen päivä. Eikä kaikille se joulunaika kovin mukavaa aina ole, etenkään jos velvollisuutenaan juhlanalusaikaan ruukaa päivät päntiönään pitää kiirettä  suursiivousten, joulukorttiaskartelujen, pakettien käärimisten kanssa ja niistä tekee itselleen stressipuolta tai tavatonta rahanmenoa tai ottaa ne vaan kovin kurjalta ja pakolliselta kantilta ääneen mellastaen. Kyllä näitten hommien ja puuhailujen pitää sujua niin, ettei näistä stressiä kenenkään pidä ottaa vaan rauhallisemmalla menolla ja iloisemmalla mielellä kaikki suttaantuu oikein mukavasti (sitä paitsi ei ne pölyt kynttilänvalossa näy!). Joulu tulee ajallaan ja tuttujen ihmisten kanssa, juuri sellaisten, joitten seurassa viihtyy muulloinkin, kaikki juhlat meillä on ollut tapana nauttia!

Meillä meinasi eläinmäärä tuvassa lisääntyä, kun hiiripariskunta kulki keittiönkaapissa aterioimassa roskiksilla ja hakemassa pehmusteiksi keittiörättejä, sifonetista on siis moneksi! Eipähän mennyt kuin pari yötä, niin molemmat oli lossattu hengettömiksi ja nyt on yöaikaan vähän rauhallisempaa menoa, kun ei rapinoita kuulu. Jätettiin varuiksi lossa edelleen kaappiin komeilemaan, mutta toistaiseksi täysin koskemattomana tuon pariskunnan jälkeen on pysynyt. Tai enhän minä tiedä, oliko se edes pariskunta, kun en tohtinut tutkimaan... Muutenkaan mikään ansastusihminen ole ja lossahommat olkoot edelleen "miestentyötä". Hienoa on maaseudulla peltojen vieressä asua, mutta on tässä ylimääräisten visiteeraajien yllätys vähän isompi kuin muualla (vaikka taatusti niitä kaupungeissakin on kuten niitä isompiakin jyrsijäversioita - olen nähnyt!). Nuo pakkasethan niitä sisätiloihin ajaa, kukas nyt palelevaisena ja nälkäisenä pihalla? Vintillä meillä on elektroninen karkoitin ja se taitaa ajaa asiansa, mutten asuintiloihin ole sellaista laittanut, kun gerbiilipojat meillä välillä hoitolaisina viihdyttävät.

Viime maanantaina piipahdin Saijan luona ihastelemassa valkoista viisikkoa - on ne kyllä reipasta ja lutuista porukkaa. Onnellista odotusta myös Helmille, kuvia ja infoa Epelin kennel.

Tiistai-iltapäivällä sain mukavia visiteeraajia Kotkan suunnalta ja meno oli hulvatontata! Kiitos Mialle ja Eveliinalle! Kuvissa Masi, Sökö ja Dana. Reeti sai tuumaustaon makuuhuoneeseen sattuneesta syystä ja Herttaa ei kovin nuorison meno innostanut, muutaman juoksupyrähdyksen sekaan kuitenkin otti ja jonkun painavan mielipiteen välillä touhusta kertoi. Voi tuota nuorta (5 kk) dobermanninarttua! Kävi silleen haikeus ja ikävä upeaan rotuun mielessä... Tovin ja onneksi ehätti muistuttamaan kuinka yltävä, nopea ja hellyydenkipeä se on muistamatta omaa kokoaan! Eilen oli vielä vähän valkoista nurmellakin, tänään vaan kovin vihreänä ilman sitä valkoista...






Raappavuoren Geologi, tutummin Masi, liki 11 kuukautta. Touhukas otus, joka harrastaa niin hakua kuin tottista ja muistaa pitää omistajansa mielen virkeänä kekseliäisyydellään - tykkäsin kovasti!


Taisi Masia vähän mietityttää ne huumaavat tuoksut pihallamme ja tuvassamme, Sökön kanssa kuivaharjoittelikin ja Sököhän on innokas harjoittelemaan, ruukaa vaan useimmiten siellä selän päällä viihtyä. Ja jos joku miettii, miksi kiima on englanniksi HEAT? Niin sitä se on kirjaimellisesti! Reetin pepaa todella kuumottaa - se hinkkailee pepaansa pitkin seiniä, sohvaa, tuolinjalkoja ja me odotamme tunnollisesti sovittua reissua vaikka tekisi mieli jo samantein lähteä, kun koiran kuumetta sivusta seuraa. Maltti on valttia näissä asioissa (silleen sanovat!) ja kun tämä homma on hoideltu, niin taas on jonkin verran ehkä maltti kasvanut? Vaikka onhan minulla sitä malttia ja rauhallisuutta joka asiaan? Reeti on upea ja kuuliainen koira, kun tähtäsi nuo astutuspäivätkin oikein mainioon ajankohtaan, sillä katkaiseehan se sekin reissu mukavasti harmaata arkea! (meillä ei kyllä arjen harmaus näy kuin koirien värissä, mutta noin yleensä sanotaan...)

Hertta ja Reeti - maltillisena ja rauhallisena!

Nyt kun alkaa olla jouluvalmistujen aikaa, niin laitanpa vielä muistutuksena, mitä kannattaa muistaa lemmikkien kanssa - kopioitu Delivetin sivuilta.

JOULUN MUISTILISTA
  • Jouluruoat on tarkoitettu ihmisille. Koiran ja kissan tulee saada normaalia ravintoa joulunakin. Lemmikki voi sairastua tai saada vatsavaivoja liian rasvaisesta, suolaisesta tai mausteisesta ruoasta. Ripuloiva kissa tai koira ei paranna joulumieltä.
  • Pidä suklaakonvehdit poissa koirien ulottuvilta. Suklaa sisältää teomromiinia, joka on koiralle myrkyllistä. Mitä tummempaa suklaata, sen vaarallisempaa se on koiralle. Lue: suklaamyrkytyksen oireet, koiran oksennuttaminen
  • Piparkakkutaikina ja piparit sisältävät soodaa, joka voi aiheuttaa koiralle kaasun kerääntymistä vatsaan ja pahoja ilmavaivoja.
  • Erityisesti kissaperheissä on syytä olla tarkkana kynttilöiden kanssa. Pöydälle hyppäävä lemmikki voi kaataa palavan kynttilän tai saada itse palovammoja liekistä. Älä jätä lemmikkejä yksin samaan tilaan palavien kynttilöiden kanssa. Kynttilät sisältävät parafiiniä, joka aiheuttaa koiralle ripulia. Vahdi siis, että koira ei pääse käsiksi palamattomiinkaan kynttilöihin.
  • Pennut rakastavat heiluvia kuusenkoristeita, innokkaimmat kissat saattavat kiivetäkin joulupuuhun. Varmista, että kuusi pysyy pystyssä. Raskas, takorautainen kuusenjalka, tai kuusen kiinnittäminen kattoon, ovat hyväksi havaittuja keinoja. Jos kotona on pentukoira, kannattaa kuusen koristelu aloittaa korkeudelta, jonne koira ei ylety: kuusenpallot naruineen eivät sovellu puruleluiksi! Imuroi myös kuusenalunen riittävän usein, jotta koira ei syö neulasia. Koiran ruoansulatus ei pysty sulattamaan neulasia ja pahimmassa tapauksessa ne voivat aiheuttaa suolitukoksen.
  • Joulutähti on hyvin myrkyllinen. Älä jätä sitä koiran ulottuville.
  • Joululahjojen paperit ja narut kannattaa kerätä visusti talteen. Pahimmillaan nielty lahjanaru voi rikkoa suoliston seinämän tai aiheuttaa tukoksen.
  • Koska varsinkin koirat ovat tapaeläimiä, pidä kiinni rutiineista ja anna lemmikille ruoka normaaliin aikaan ja käy koiran kanssa normaaleilla lenkeillä totuttuina aikoina.
  • Jos kotiin on tulossa paljon vieraita, varmista, että lemmikillä on rauhallinen paikka, johon se voi turvallisin mielin vetäytyä lepäämään.

Nyt lähden kunnon lenkille! Tai ei se sellainen sykettänostava tule olemaan, kun noita pitää hinata. Tahtoo mennä nämä ulkoilut tuon juoksunartun vuoksi nyt koko trion osalta pääsääntöisesti viestien lukemiseksi ja uusien kirjoitteluksi! Tai ei kai ne sitä esimerkkiä ole minulta oppineet?

lauantai 23. marraskuuta 2013

PikkuVeskun maisemia...

Illalla pidettiin Salpausselän Koirankasvattajat ry:n hallituksen kokous sekä sääntömääräinen syyskokous. Jatkan edelleen koirankasvattajien hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Kiitos jäsenistölle luottamuksesta, olinhan kuitenkin erovuorossa tästäkin, mutta mukavassa porukassa on aina hauska hommaa jatkaa. Tervetuloa mukaan!
 
Astutusreissu on suunniteltu valmiiksi. Jos toivotut tuliaiset tarttuvat mukavasti mukaan ja kaikki menee hyvin, niin H-pentuetta voi odottaa syntyväksi helmikuun ensimmäisen viikonlopun aikana. Reeti onkin istuskellut haaveissaan portilla, liekö naapurin Patua (kultainennoutaja) houkuttelemassa visiitille, mutta saapi malttaa vielä tovin ja eiköhän lempi Figon kanssa leimahda samantein. Onhan se innokkaasti pitkin syksyä kuivaharjoitellut Sökön kanssa, joten sutjakkaasti varmasti sujuu ja siitä hommasta sitten enemmän joulukuun alussa. Tässä tuore kuva Figosta Evan kanssa, kiitos ja kohta nähdään! (Tack för bilden och vi ses efter en vecka!)


Tämän aamun ulkoilureissua pidettiin kaupunkimaisemissa PikkuVeskulla ja Lanun puistossa. Yöllä oli vähän satanut lunta ja keli oli ainakin aamusta liukas, mutta kaunista poutapäivää ollaan vietetty ja tällä hetkellä aurinkokin paistaa!






Reeti, Sökö ja Hertta


Sökö, Hertta ja Reeti



"Hellä kivi" - Olavi Lanun teos vuodelta 1992


Sökö, Reeti ja Hertta

  
 
Jopas tuli lyhyesti tekstiä, mutta viimeisen viikon aikana olen koneen kanssa seurustellut aika paljon ja sellaisia vähemmän koiramaisiakin asioita naputellut, joten ehkä taas ensi kerralla tulee tähän naputeltua enemmän sitä tekstiäkin. Nauttikaa kuvista ja keleistä! Nappasin vielä muistoksi urheilutalosta kuvan, aikalailla jo purettu rakennus ja muutamat muistot sieltäkin!
 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Menevä viikonloppu takana ja Kairessuo-Mieliäissuo

Ekaksi sellainen uutinen, että Reetillä alkoi juoksu! En vielä päiviä varmista, mutta kahden viikon kuluttua olen käynyt Ruotsin puolella reissussa ja siitä sitten tuonnempana. Kotisivuillamme lisäinfoa

Viime blogiin laitoin kuvat peuran jättämistä jäljistä, tässäpä ne on nyt ikuistettuna!


Perjantai-iltana nautittiin mainiosta seurasta ja hyvästä ruuasta Upseerikerholla Salpausselän Koirankasvattajat ry:n pikkujouluissa - kiitos järjestäjille, upeassa miljöössä ja hauskassa tunnelmassa viihtyy aina! Lauantai-iltana viihdyttiin mainiossa seurassa Pennalan seurantalolla karaoketansseissa, järjestäjänä oli Raittiusseura Toivonaika ry ja topakasti tuli muutama humppavalssi tanssahdettua sekä parit viisut lurautettua.

Sunnuntaipäivä vierähtikin Renkomäen hallissa snautsereitten silmätarkastustilaisuudessa, jonka järjesti Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunta. Päivä sujui mainiosti ja on meillä mahtava tiimi näitä tapahtumia järjestämään, hyvin sujui tarkkitouhut ja buffetpuoli! Eläinlääkäri Elina Pietilän toimesta saimme silmät peilattua 32 koiralta ja Vainion Niina nappasi tottunein näpein Hannes Lohen geenipankkiin 18 uutta näytettä. Raappavuoren Detaljin silmät peilattiin terveiksi - kiitos Marille ja Jannelle piipahtamisesta! Manetan Ortrudin silmistä todettiin, että kataraktaa on oikeassa silmässä, muttei ennätä koiralle sen kummemmin vaivaa aiheuttamaan (peilattu kaksi kertaa aiemmin täysin terveeksi, nyt siis liki 9-vuotiaana todettua).

Muutama kuva tapahtumasta, lystiä taisi riittää karvaisilla kavereilla tipoista ja pistoksista huolimatta!


Anu Törö oli esittelemässä upeita käsitöitä, näistä infoa Anun kotisivuilla


Johanna Vihavainen tutustutti hallilla RallyTokon saloihin, hauskaa toimintaa!


Vainion Niina ehti MM-joukkuehopeamitalistin kera myös vähän treenaamaan näytteenoton lomassa. Onnittelut koko tiimille ja Kennelliiton juttu menestyksekkäästä reissusta Suursnautsereille hopeaa Italiasta


Lauantaipäivänä oli tyyntä ja upeaa ulkoilukeliä tarjolla, joten lähdimme Jounin kanssa piipahtamaan Kairessuo-Mieliäissuon patikointireitillä. Tässä marraskuun maisemakuvia ja on meillä vaan upeaa luontoa tarjolla silmänruuaksi! Nauttikaa myrskyn jälkeisestä aurinkoisesta päivästä, lähden viemään verinäytteet postiin. Ulkoillen ja huilaillen taidan muuten viettää tämän maanantain.

torstai 14. marraskuuta 2013

Mainiot marraskuun otokset!

Viime lauantaina saimme HelkaFarsflickan Karkkilasta lonkka- ja kyynärkuvauksiin Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, tänään kuvat oli jo Kennelliitossa lausuttu (tosi nopeaa!) erinomaisin tuloksin: lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Kiitos Tuijalle visiitistä ja mukavaa harrastamisen iloa! Hemaiseva Helka, Reetin tytär ja Sökön sisko


Ostin taannoin Mick Jaggerin kirjan ja meinasin sitä hoitolaiseni aikana sadepäivien iloksi lueskellakin, mutta kymppikuinen luki sitä kovin innokkaasti kanssani tai toi omaksi luettavakseen jonkun muun kirjan, Sipilä taisi olla sen makuun parasta, sillä se kaivoi sen vaikka mistä piilosta luettavakseen - ylhäältä hyllystäkin, liekö edellisellä lukijalla ollut jotain syötävää näpeissään? No eipä tässä ole Jaggerinkaan kanssa ennättänyt sängyssä maata, kun kelit ovat mitä mainioimmat ihastuttaviin ulkoiluhetkiin ja kamerakin on kulkenut kevyesti joka reissussa mukana. Onkin olleet mainiot ja osin aurinkoisetkin kelit ja onnekseni on mahdollisuus ulkoilla valoisan aikaan. Nauttikaa marraskuisesta kelistä ja pienistä karunkauniista asioista, kun esillä vielä ovat ja metsässäkin voi nyt rauhassa kaiken maailman öttiäisiltä huitomatta liikkua


Peuranjälki ja -jätökset


Ja tietysti omiemme rajatonta riemua! Tai lähinnä Sökön ja Reetin, Hertta on jo hillitympi


Tavoitin hiirihaukankin! Liian hitaasti ja takaapäin, mutta kuvattuna kuitenkin! Toisin kuin aivan päällämme kaarrelleet joutsenet - liekö ne ajatelleet kolmen poikasen jääneen pellolle orvoiksi, kun kovasti pupunpapanoita ahnehtivalle triollemme töräyttelivät ja tovin yllämme pyörivät? (niistä ei kuvaa, kun häkellyin ja kamera jumitti taskuun)

Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...