Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

maanantai 26. elokuuta 2013

Härdellimenoa ja kuvia

Ihana aurinkoinen viikonloppu on takana ja lisää aurinkoisia kelejä luvassa! Ainoa negatiivinen juttu on, että yöt ovat kylmiä ja olen tainnut allergiaoireitten lisäksi saada myös flunssan. Sitä kun lähtee menoihin hellekelissä eikä muista pakata mukaan talvivermeitä. Ne olisivat olleet tarpeen sekä perjantai- että lauantai-iltana. Tulipahan pulattua altaassakin ihan huolella vaikka meno sinne jo vähän hirvittää. Nyt vähän räkä lentää, mutta hauskaa ja menokylläistä viikonloppua on vietetty! Mm. lauantaina menimme Jounin kanssa Lahden Hartwallin panimolle IsoJano-tapahtumaan, esiintyjinä oli Costello Hautamäki, Anssi Kela ja J. Karjalainen. Mukava ja meille jo perinteinen tapahtuma -  mikäs sinne on lähtiessä, kun VIP-lipuilla meitä taas hellittiin ja hyvästä seurasta, ruuista, juomista ja meiningistä saatiin nauttia, linkissä juttua ruokalistoineen ym. juttuineen - IsoJano 2013 Kuvia en siellä ottanut, sillä perinteisesti jo tiedän, ettei hallivalaistuksessa kovin kummoisia olisi tullut.

Raappavuoren Epeliina oli käynyt Tervakosken kansaivälisessä näyttelyssä sunnuntaina ja Leni Finne oli arvioinut IrmaEpeliinan näin: "Oikeat mittasuhteet, kokoon nähden sopiva luusto, kevyt kuono-osa. Pää voisi kokonaisuudessa olla hieman pidempi. Kovin "lentävät" korvat. Riittävä kaula ja eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Takakulmaukset voisivat olla voimakkaammat. Oikea karvanlaatu. Riittävä askelpituus. Hieman ulkonevat kyynärpäät. Säkäkorkeus 46 cm." AVO EH, AVK2. Ei muuta kuin tsemppiä uusiin koitoksiin, sillä kaunis on, kuvassa oikealla

 
Viikonloppuna kävin ottamassa MaxFestmannista poseerauskuvaa. Usein se meillä käy, mutta tyttöjen kanssa hupsutellessa kuvaamisesta ei tule mitään, nyt tuli jonkinlaista ja kotisivuille Uroksia-kohtaan Maxista on laitettu esittelyä, sillä täyttää jalostustoimikunnan asettamat kriteerit jalostuskannalta - luonteeltaan avoin ja miellyttävä otus ihan kaikenlaista hommaa kohtaan, kiitos Jarille!


Lenkkeilyreitit ovat meilläkin avartumassa, sillä saamme vihdoin kaivatun pyörätien tuon kapean Pennalantien varteen. Pidän sitä etenkin talviaikaan vaarallisena kulkea, sillä kapea ja mutkainen on eikä piennarta juuri nimeksikään. Vastaisuudessa Pennalantiellä tulee liikuttua taatusti useammin ja talviaikaankin eikä vaan peltopoluilla (lue lumihangessa)!
 
 
Viikonloppuna tuli kuvattua vähän meidän härdelliä pihamaalla ja kuistin puutarhakatos on hellekelillä aika suosittu paikka otustemme keskuudessa ja tässäpä kuvasarjaa. Ekassa kuvassa on Sökön kaunis pää, kyyhkyistä tuli kuvattua vaan Allua, sillä Rauhaa ei vieläkään irrallaan tohdi ulkona pitää. Ja kuten huomaatte - Reeti ja Allu ovat erottamattomat!
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
Meille saa tulla tutustumaan koiriimme ja meihin, tiedusteluihin rodusta tai tulevista pentueista vastaan aina. Viime viikolla juuri keskustelin miellyttävän ihmisen kanssa koiranhankinnasta puhelimitse (kylläkin dobermannin), mutta olipas mukava juttutuokio ja niin monet lämpimät muistot taas palasivat mieleen. Hmm... etenkin Geeläisten kohdalla nyt lohdutan tämänhetkisestä menosta, sillä dobermanni kykeni pentuaikaan ihan mahdottomiin vallattomuuksiin yksin jo yltävyytensä puolesta. Puhumattakaan voimista, olen löytänyt huonekalutkin välillä pihamaalta... ja kuka muistaa vesisängyt? Meillä ei koiranhampaat sitä räjäyttäneet vaan rikotut herätyskellot, sillä Rikke pisteli palasiksi nuoruusvuosina ainakin seitsemän herätyskelloa. Juu, pidimme yöpöydän laatikossakin piilossa, mutta taitavana kaappien avaajana se kaivoi ne sieltäkin - liekö tikitysääni häirinnyt? No siinä kävi niin, että tietämättämme vesisänky oli aikojen myötä kyllästetty vekkarinosilla ja hankautui rikki. Yllätys oli täydellinen, kun kotiintullessa kämppä lainehti vettä, onneksi se oli vuokrakämppä ja vähin äänin siitä päästiin omaan taloon muuttamaan. Pidettiin muuten sielläkin vesisänkyä, mutta vekkarit säilytettiin tosi tarkkaan katonrajassa piilossa päiväsaikaan. Sittenhän tuli kännykkäaika ja vähän myöhemmin värisevät kännykät... Värinähälytyskin ilmeisesti koiraa ellottaa, sillä Riina pisteli muutaman sellaisen puhumattakaan kaukosäätimistä (ihmisen tai ruuan haju?). Onkohan sitä aikaa myöten oppinut jo ennakoimaan tilanteet, kun snautsereille näitä iloja ei ole tullut suotua? Muksuilta kyllä tahtoi näittenkin nuoruusaikaan unohtua kuulokkeita, kynsiviiloja ym. pientä hiplettä suupalaksi asti. Lohtuna siis, ettei snautserin jäljiltä ainakaan meillä ihan niin totaalista tuhoa ole ollut kuin niitten isompien? Olen kyllä kuullut tutkituista lattiamatoista ja tapeteista, mutta ehkä ne ovat häirinneet snautserin esteettistä silmää tai pohtineet remontintarvetta? Nautin näistä koiramaisista keskusteluista ja muisteluista, sillä siinä se omakin mieli aina avartuu, kun laajemmalti asioita pohtii ja kiperiin kysymyksiin vastausta (sellaista nerokasta!) miettii.
 
 
Nyt nauttimaan ulkopuuhista, sillä päivän tupa-askareet aikalailla mukavalla mallilla toistaiseksi!

Syksyn Match Show-kalenteri Noihin mätsäreihin mennään avoimin mielin ja hyvää harjoitusta sekä sosiaalista toimintaa nuorelle otukselle, toki vähän vanhemmillekin!
 
 

torstai 22. elokuuta 2013

Mätsärissä, elonkorjuuta ja suunnitelmia

Keskiviikkoiltana piipahdimme pennuille järjestetyssä match showssa Lahden Löyttymäen kentällä. Mukava ja lämmin ilta jälleen kerran hyvässä seurassa, kiitos vaan seuralaisille! MantaGasoliina nappasi punaisen nauhan ja SissiGranadilla sinisen nauhan. Mainiota kokemusta lupaaville nuorille tulevaisuutta varten taas saatiin ja erinomaista sosiaalipuolen kokemusta niin ihmisten kuin toisten koirien seurassa peuhatessa. Antakaa nuorten nauttia mätsäreissä myös karvaisten kaverien seurasta, sillä hyvää tekee tutustua kaikenlaisiin otuksiin ja mukavaa on myöhemminkin monenlaisessa menossa omansa kanssa kulkea, kun on koirakieliseen seurustelumenoon nuoresta lähtien tottunut. Näissä mätsäreissä positiivista on myös se, että turkin kunto voi olla monenmoinen, kunhan on vaan puhdas ja takuton (ainakin silleen suurinpiirtein). Kiitos jälleen kerran Makelle ja Eerolle kuvista!

Manta - hyvin jo pönöttää, juostessa pidettiin hetkittäin "vauhdin hurmaa" loikka-askelin




Sissi - sekin pönöttää mainiosti, mutta liikkuessa kiinnosti paljon enemmän kentän hajut kuin eteneminen


 
 
  
 
Tyttöset ovat oikein ihanassa iässä olevia riiviöitä! No okei, hämärästi muistelen, että vähemmän ihastuttavia, jos niitä seuraa päivästä päivään? Höpsis - olen kade, sillä Geeläisten kodeissa touhua taatusti riittää eikä elo käy tylsäksi, sillä aikuisen koiran koko jatkettuna murrosikäisen päällä saa taatusti aikaan kaikenlaista mukavaa (ja hetkittäin erittäin noloa!) tapahtumaa aikaiseksi. Ei hätää, kyllä ne siitä lutviutuvat! Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta näitten hormooni-iän kynnyksellä tohottavien kanssa ja jos ei muuta hyvää seuraa, niin ainakin oma kriteerikynnys monessa asiassa kasvaa! Huumorilla, oveluudella ja säännöllisillä toistoilla sekä rutiineilla mennään vaan jääräpäisesti eteenpäin, tarkoitan tässä siis nimenomaan koiran omistajan periksiantamattomuutta!

Titolla (Raappavuoren Eetvartti) oli omat kommervenkkinsä aikanaan ja näin iloisena 3-vuotias kaveri mennä viuhtoo sienimetsässä ja omistajaperhe taitaa tyytyväinen omaansa olla - kiitokset ja terveiset vaan Salon porukalle!


Minähän pönötän langan tai meilin päässä ja kasvatinomistajien harmaitten hiusten ilmaantuessa kuuntelen sujuvasti harmejanne ja auliisti viisauttani (hah!) jaan, sillä: "Mikään ei ole helpompaa kuin kertoa jollekin toiselle, miten helppoja asiat ovat." Ja jos kokemuksestani huolimatta apua ei tässä päässä ongelmaan tunnu löytyvän, niin haetaan sitten ratkaisua muilta kokeneilta - minua kun ei nolota kysellä. Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan ja mieluummin jo etukäteen kyselee kuin hakkaa yksin päätä seinään kenties johtaen luottamuspulaan otuksensa kanssa. Minut tuntevat kyllä tietävät, että kanssani voipi ihan asiallisesti keskustella liki asiasta kuin asian vierestäkin, mistä tahansa ja melkoisen sujuvasti! Välillä kyllä raavin tovin päätäni...

 
Elonkorjuusta. Monet ihastelevat äskettäin puituja peltoja likellämme ja ajattelevat niitten olevan mainioita juoksutuspaikkoja koirille. Komealtahan nuo näyttää ja kyllä me niillä joskus liikumme, mutta savimaa tekee sen, että sotkuista puuhaa on lenkitellä pitkin peltoja eikä se viljanjätteen nyppiminenkään parrasta ja koristekarvoista joka hetki kovin innosta. Juoksuttaessakin pitää olla varovainen, sillä korret voivat mennä anturasta läpi - sänki on todella terävää ja etenkin painavalle koiralle riski, toki myös kevyelle, sillä vauhdikkaassa pysähdyksessä sivuluisun kautta jotain saattaa uppoutua ikävästi tassunpohjaan (kokemusta kaverin koiran kautta). Ja jos savipesut, viljanjätteet ja sängen unohtaa, niin ainakin näillä pelloilla liikkuu paljon rusakoita, joten ulkoilu voipi välillä mennä pitkän kaavan mukaan, jos otukset oikein intoutuvat rusakkojen kanssa hippakilpasille. Eikä sekään ole kivaa, jos on sopinut tarkan tapaamisajan jonnekin ja meinaa pikaisesti lenkillä piipahtaa ennen tapaamismenoja...

Upeista ja lämpimistä päivistä olemme taas saaneet nauttia, mutta aamu-uinneilla en enää toviin ole kulkenut, kun yöt allasta kovin viilentävät. Mutta iltaisin olen polskutteluista nauttinut, pitää vaan polskutella rivakasti, ettei kylmä kangista. Syksy tulee joka kesän jälkeen ja se ei minua miellytä, sillä puolestani Suomen suvea voisi jatkaa molemmin suunnin ainakin kuukaudella. Kaunis on kesämme, mutta kovin lyhyt ja niinpä sitä on keinotekoisesti lomasuunnitelmilla jatkettava. Ensi talven lomapaikkaa täytyy vissiin pohtia uusiksi, kun kovin levottomiksi taas Egyptissä heittäytyivät ja erinomaisen aurinkopaikan rauhattomaksi tekivät.

Rauhasta - siitä 1-vuotiaasta naurukyyhkystämme vähän (Allu on edelleen täysissä voimissaan!). Rauhasta on tullut kovin kesy, ei vielä silleen silitettävän kesy, mutta se seuraa joka paikkaan pää vinkeästi kallellaan touhujani seuraten ja kun makuuhuoneeseen käyn huilimaan, se lehahtaa kiireesti sängylle sekaan. Sulavasti solahtanut laumaan ja ruuan perään ihan mahdoton! Ei meillä ilman Rauhaa tarvitse eväästä nauttia, sillä se lehahtaa samantein lautaselle kyselemättä sen lupaa. Koiria touhu vähän ihmetyttää ja Sökö onkin innokas kiipeilemään ruokapöydällä, kun silmä välttää (itse toivon, että höskien perässä eikä ruuanmurujen). Hassuja otuksia! Muutenkin virkeyttä tupaan sain kahden gerbiilin voimin, kun Ville toi lemmikkinsä hoitoon lomansa ajaksi (niitä kissoja en ottanut, jottei liian virkeäksi härdelli mene!). Eikä meillä pihallakaan otuksista (kyykäärmettä ei ole näkynyt) puutetta ole, sillä tuttu fasaanikukko kulkee taas reviiriään ratsaamassa neuvoistani huolimatta aidan pihapuolella, aamuisin olen noukkinut altaasta sammakonpoikia ja uutuutena olemme vihdoin saaneet oravan pihapiiriin! Niitä ei meidän avarissa maisemissa ole näkynytkään ja on siinä koirilla puitten juurella pohtimista, kun likemmin tykkäisivät otukseen tutustua. Yritänkin ne jollain konstilla totuttaa kurrepojan (vai liekö useampiakin, sillä naapurissa oli pesä) olemassaoloon, jotta saa rauhassa siinä puuhastella ja jos ihan vaan silmänruokana säilyisi? Nättihän se on, tuuheahäntäiseksi rotaksi sanovat


Joten eläinrintamalla mukavasti vilkasta ja kun koirat eivät ylety enää luumuja yläoksilta syömään, niin siirtyivät takaisin viinimarjoihin ja karviaisiin - liekö jo käyneitä nuo marjat, kun kovin iltavillejä taas pitkin pihamaata otattavat?









Siinä se Reeti humputtaa autuaana ilman tulevien suunnitelmien huolta, meinaan nääs astuttaa Reetin talven aikana. Se vaan pitää meitä tietämättömänä, milloin juoksujaan pitää. Tämä narttuhuusholli! Yleensä tiedän tarkkaan, milloin narttu juoksee, mutta tuo otti kerran jo Sököstä juoksun kiinni ja oletin nyt Hertan ja Sökön yhtäaikaisten juoksujen taas vauhdittavan Reetinkin hormoonitoimintaa, jolloin se olisi pitänyt juoksunsa juuri nyt ja astutusaika olisi mennyt maaliskuulle, mutta mitään merkkejä ei vielä ole alkamisesta. Elikäs olen varautunut siten, että laskujeni mukaan se taitaa juosta sitten loka-marraskuun aikana, jos aiempaan kiertoon palasi? Oletetaan nyt niin, että astutusajankohta olisi loppusyksystä... Muutosten sattuessa muutetaan sitten suunnitelman ajankohtaa tuonnemmas, sillä voihan tuo aloittaa juoksunsa vaikka jo huomenna ja siinä tapauksessa touhu menee seuraavaan juoksuun. Olikohan tämä yksinkertaisesti selvitetty?

No lyhyesti näin: Raappavuoren H-pentuetta on tulossa talven mittaan (elävien kanssa aina pienellä varauksella!) yhdistelmästä Velvet Dandy's Neapolitan Dynamite ja Raappavuoren Diureetti, luvassa siis jollain kohtaa myös reissua Ruotsiin. Linkki uroksen kasvattajakennelin kotisivuille kohtaan FIGO ja Reetistä tietoa löytyy kotisivuiltamme Sökön esittelyn jälkeen. Infoa niin kotisivuille kuin tännekin laitan tuonnempana ja tarkemmin. Vastaan mielelläni tiedusteluihin suunnitteilla olevasta pentueesta ja meille saa tulla tutustumaan härdelliin!

MH-luonnekuvauksesta kiinnostuneille


 13.10.


MH-luonnekuvaus pidetään Haukkumajalla Maaningalla.



Järj. Kuopion Palvelus- ja seurakoiraharrastajat. Kuvaajat Jorma Kerkkä ja Kai Tarkka. Ilmoittautumiset jäsenille 6.9. mennessä (muut 7.9.-4.10.): Eila Kettunen, 050 597 2920,
eilaeipaskennel.net. Osallistumismaksu jäsenille 70€ / muut 90€. Etusija Suomen Snautserikerho ry:n jäsenillä.




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kouvola 17.8. ja Heinola 18.8.2013 sekä "Koiranko tahdot"-runo

Raappavuoren Fröökynä, Sökö kuvattuna 15.8.2013, ikää tasan 2 vuotta ja 2 kuukautta, kiitos Anne!


Ja Aslakin poseeraa, siperianhusky, joka kävi visiitillä "merkkipäivänä" - ikää sillä 6 kk


Takana on näyttelypainoitteinen viikonloppu, kun hurauteltiin Jounin ja Sökön (Raappavuoren Fröökynä) kanssa suhteellisen likellä parissa näyttelyssä. Molempina päivinä oli sateetonta ja hetkittäin ihan aurinkoistakin (jopa helteistä) keliä sekä hauskaa seuraa näyttelypaikalla riitti, joten hupaisasti ja mukavasti vierähti tämä viikonloppu. No, sen viimeisen sertin jahti valionarvon saavuttamiseksi jää nyt Sökön osalta ensi kesään... Ei ihan hirveästi harmita, mutta vähän kuitenkin, kun silleen likeltä liippaili niin monet kerrat, mutta onpahan ensi keväälle jotain jännitettävää senkin osalta ja taas mennään kehään avoimin mielin - joskohan tuo etutukkakin on vähän rehevämmäksi ehtinyt kasvaa? Mukavaa porukkaa on luvassa ensi kesän näyttelyreissuille, kun G-pentujakin saadaan joukkoon mukaan! Kuvan nappasi apukuski näyttelyturneella


No olihan meillä yksi geeläinen Kouvolassa, Raappavuoren Guinevere, tutummin Piiru turistina ja täytyy sanoa, että oikein näppärännäköinen ja erittäin tekeväinen "eläin" on - kiitos Mirkalle, hienosti teillä yhteistyö näyttää sujuvan! Toki noilla murrosiän huumavissa hetkissä elelevillä on tällä hetkellä aikuisen koiran koko ja pienen pennun pää ihan kirjaimellisesti!, mutta siitä ne vaan kasvavat - pääkopankin puolelta! Niinhän se menee meillä kaksijalkaisillakin... GuineverePiiru 7 kk


Kouvolassa lauantaina israelilainen Simshon Berger arvosteli Sökön näin: "Neliömäinen rakenne. Narttumainen pää. Oikea purenta ja hampaisto. Kauniit silmät ja väri. Toivoisin parempaa korvakulmaa. Kaunis niska. Erinomainen ylälinja ja kauniisti kannettu häntä. Toivoisin hieman enemmän kulmauksia eteen. Tasapainoinen esiintyminen. Hyvät kulmaukset takana. Voisi olla hieman enemmän syvyyttä rintakehässä ja hieman kehittyneempi etuosastaan. Erinomaiset liikkeet." AVO1, AVK1

Heinolassa puolestaan sunnuntaina espanjalainen Alejandra Galofre tuumasi Sököstä näin: " Kaunis narttu kauniilla ilmeellä ja kauniilla silmänmuodolla. Kaunisasentoinen kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Kauniit liikkeet. Kaunis turkki." AVO ERI, AVK1, SA, varaSERT

Nyt on lupa laillisesti rohmuta luumuja suoraan puusta ja niin kovasti Sökö niistä tykkää, ettei lenkille malta puun ääreltä lähteä. Toivottavasti tuo pieni puu kestää Sökön kiipeilyt eikä maha kovin reippaasti ala toimimaan... (sen vuoksi se ei ennen viikonloppua niitä saanut ronklata!)



Eikä se näyttelytauko tarkoita sitä, että laakereilla (edes sohvannojalla) levätään ja kattoon syljeskellään


Monta harrastusta on syksyn mittaan alkamassa ja kaikenlaista uutta mukavaa luvassa - kyllä sitä koiran kanssa monenlaista menoa taas keksii! Vaikka sienimetsästä ja välillä voi piipahtaa pientä treeniä hakemassa vaikka match showsta. Tässä viime tiistailta tunnelmaa Sökön kanssa, kiitos Jaanalle kuvista



Loppukevennys! Vanha kiertänyt runo, mutta lystikäs ja liekö pulpahtanut siitä, että Reetille (Raappavuoren Diureetille) pentusuunnitelmaa pukkaa... Itsellekin vähän tämä runo silleen muistutuksena!
 
Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan?

Siitä lähtee lauma kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikö neljäskään tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuivalta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oon vainaa?
Silloin lempikoirasi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen ja sä päätät jaksaa,
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.
Mut talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee, vaikka taivas räntää lykkää.
Sun naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin saat ne ulos ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailma muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

- kirjoittaja tuntematon -
 
Muistakaa kuitenkin pitää huolta läheisistänne ja ihmissuhteista - ne ovat elämässä ensiarvoisen tärkeitä!

 



maanantai 12. elokuuta 2013

Snautserikerhon tokokisat, onnittelut!

Raappavuoren Eulaalia, Leah (LovelyLeah), osallistui snautserikerhon tottelevaisuuskokeeseen alokasluokassa, keräsi pisteitä ykköstuloksen verran (175) ja voitti alokasluokan sijoittuen samalla koko rotumestaruuskisan kakkoseksi - aivan mahtavaa, olemme iloisia ja ylpeitä! Paljon Onnea Esalle ja Leahille, kuuleman mukaan suorituksenne oli komeata katseltavaa! Kiitos Kirsille kuvista




Myös Raappavuoren Dilemma, Veera "the Vempula", kävi tokoilemassa samoissa kisoissa keräten 74 pistettä ja Terhi kertoi, että hauskaa oli ollut vaikka Veeran tekeminen ei tällä kertaa sellaista napakkaa parityöskentelyä ollutkaan, hih! No lystiähän näitten kanssa enin aika on ja ei muuta kuin rohkeasti vaan uusiin kisoihin!

Hassua - meiltä ei tänä syksynä kukaan lähtenytkään koulutielle.... Niin se aika vaan vierähtää. Vähän haikeaa, mutta toisaalta helpottavaakin. Mutta kyllä vaan perinteisesti koulunalkamispäivästä olen laskenut sen syksyn alkavan, johan nuo traktorit ja puimurit pellolla eloa korjaavat, linnut parveilevat vissiin jo muuttojaan suunnitellen eikä kesäkukistakaan oikein enää iloa ole... Nämä rajut rankkasateet kastelleet ne liian märiksi ja kukkaset myrskytuulen mukana karisseet pois. No, aurinkoisista päivistä (ja tuosta saaturan pujokukinnasta!) ehditään vielä monet kerrat nauttia ennen talven tuloa! Kuvassa Allu ja Sökö



Viikonloppuna piipahdamme vielä Kouvolan ja Heinolan koiranäyttelyissä ja sitten onkin nämä näyttelymenot tältä kaudelta pistetty pussiin, jos en jostain hallinäyttelystä ehdi innostua. Tähän laitankin hauskan ja huumorikannalta kirjoitetun blogin koiranäyttelyistä (turhan paljon v-sanalla höystettynä, mutta muuten mainio!) http://valioluokkaa.wordpress.com/

Turvallista koulutietä ja viihtyisää oppimisympäristöä kaikille koululaisille sekä opiskelijoille! Työniloa sitä tekeville, paljon intoa uuden harrastuksen parissa aloittaville ja antoisia hetkiä jokaiselle kaikkiin puuhiinne!

Ja loppuun eräs syy, miksi meillä ei enempi noita valkoisia ole? Eilen syötiin kanaa käsin, sellaista rasvaista ja mausteilla värjättyä... Allu lehahti ruokalautaselle ja ensireaktio (tietysti!) oli tarttua lintuun käsin, tuloksena rasvaiset ja tandoorimausteiset näpinkuvat Allun höyhenpeitteessä. Toisaalta kyyhkynmetsästys on alkanut, joten kyyhkyä tandoorihöystettynä? - koirat eivät onneksi tätä ole vielä tajunneet



 





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Helsinki 3.8.2013

Lauantaina lähdimme Jounin ja Sökön kanssa Helsingin ryhmänäyttelyyn Tuomarinkartanoon ja paikan päällä joukkoomme liittyi Terhi, Sirpa, Jari, Irma ja Max. Päivä oli mahtavan helteinen ja mukavaa päivää saimme jälleen kerran viettää aurinkoisessa kelissä ja erinomaisessa seurassa - kiitos, hauskaa oli! Max viihtyi hyvin juoksuisen siskolikkansa seurassa, mutta pitkä päivä ja helle taisi hieman hillitä jokaisen menoa isommalta flirttailulta - heilautti se Sökö helmojaan silleen hillitysti... Tuomari Oystein Eikeseth Norjasta tuumasi kasvateistamme seuraavaa:

Raappavuoren Festmanni, Max: Vahva poika. Hyvä pää ja runko. Musta maski. Hyvä kaula. Kehittynyt kokonaisuus. Kulmaukset ok. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, hyvin sivulta katsoen. Hyvä väri ja karvanlaatu. AVO ERI, AVK1, SA, PU2, VaraSERT



Raappavuoren Epeliina, Irma: 3-vuotias, hyvännäköinen. Feminiininen. Hyvä pää. Kaunis kaula. Voisi olla paremmin kulmautunut etuosasta. Hyvät kulmaukset takana. Hyvä turkki. Hyvä luonne. AVO ERI, AVK2


Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Hyvännäköinen narttu. Tasapainoinen kokonaisuus. Kaunis pitkä pää. Riittävä kaula. Voisi olla parempi ryhti olkavarsissa. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisesti. AVO ERI, AVK1


Kiitos Tuijalle kuvista ja nähdään taas! Ja kiitos Anne, meinasi olla hetken hektistä!

Raappavuoren Gertrude, Chili oli viime keskiviikkona debytoinut match showssa Raumalla ollen isojen sinisten pentujen kolmas - onnittelut ja kiitokset omistajille! Dank und alles Gute, Chili ist sehr schön

 
 
Kyllä tämä koiraharrastus on monipuolista! Sitä voipi harrastella kaikenlaista yhteisistä  hetkistä, metsäretkistä, ulkoilupuuhista, yhdistysten talkootöistä (ihan vaikka kahvinkeitosta) alkaen aina oikeisiin kisoihin saakka ja täytyy tässä samalla mainita, että mm. TitoEetvartti oli käynyt heinäkuun lopulla "epiksissä" elikä agilityn epävirallisissa kisoissa ja lupaavasti hommastaan suoriutunut - hyvä Saara! Tiedän, että syksyn mittaan on uutisia muustakin menosta kuin näyttelyistä luvassa, mm. ensi lauantaina on snautsereitten toko-kisat ja siitä varmaan tulee kirjoitettua jotain, joten paljon onnea matkaan Terhille ja Veeralle!

Mahtavia yhdessäolon hetkiä otustenne kanssa - nauttikaa niistä yhtä paljon kuin me nautimme omistamme! Paljon tsemppiä tuleviin koitoksiin osallistuville ja rohkeutta teille, jotka osallistumista suunnittelette! Allukin päässyt "altaaseen"

 

Hauskaa Veeranpäivää ja erinomaista elokuuta! Taas on aika suunnitelmille - tervemenoa vaan harrastuksen mukana mieli avoimena ja reippaana kohti uusia haasteita ja mukavia (ihan kaikenlaisia!) kokemuksia!










Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...