Muutamia vanhoja, hyväksihavaittuja vinkkejä kesäisille keleille. Punkkeja vastaan olen omilleni syöttänyt päivittäin valkosipulijauhetta (tuoreesta koiranmaha ei tykkää) ja omistani olen löytänyt yhden punkin vuonna 2009. Valkosipulilla hajustettu veri auttanee? myös hyttysen- ja mäkäränkarkoitukseen, sillä koirani eivät ole kulkeneet kesäaikaan mahanaluset ja korvanlehdet revittyinä myöskään mökkireissuilla (siellä verenimijöistä on riesaa, onneksi talomme sijaitsee tuulisella peltopaikalla!). Liekö sitten valkosipulista mitään sen kummempaa taikaa, mutta uskoni tuohon evääseen on vahva kokemukseni perusteella. Etenkin nuoria koiria kiinnostaa kovasti kesän pörriäiset ja ampiaisten- tai mehiläisenpistoksia voipi sattua, näihin olen varannut lääkekaappiin kyytabletteja. Kyykäärmeistä ei ole kuin näköhavaintoja ja muutaman kerran sellainen läheltä piti-tilanne. Jos kyy ehättää puremaan, niin koira pidetään liikkumattomana ja viedään hetimmiten eläinlääkäriin. Puhelin kulkee aina lenkeillä mukana, jotta kuljetusapua vaikka naapurilta tarvittaessa äkkiä saa soiteltua. Kevät ja kesä on kaivajakoiran työntäyteistä aikaa ja pensaitten juuret saavat tuta nopeasti mullatonta olotilaa, näihin koloihin olen kantanut koiranhöskää. Jokaisen kohdalla asia ei ole käytännössä täysin toteutunut ajatukseni mukaan, sillä joukkoon on mahtunut myös niitä höskänsyöjiä... Ananasmehua kokeilin sellaiselle kaverille, mutten huomannut vaikutusta - höskä maistui edelleen. Laiduntamiseen auttaa kokemukseni mukaan parhaiten Serla. Ei syötettynä, mutta sillä on näppärää siivota sisältä ruoho-oksennukset tai nykäistä peräpäästä tunkeutuva sulamaton korsi pois. Meillä ruukataan nauttia aurinkoisista pihapäivistä ihan täysillä, aurinkoisia ihmisiä kun ollaan ja tottakai koirat ihmisen seurassa viihtyvät. Pihalla touhutessa on huolehdittava kaverille leposija varjoisasta paikasta ja vedensaannista. Aurinko on otettava huomioon myös autoillessa. Kokeilepas itse, kuinka nopeasti auton sisätilat lämpiävät auringonpaisteessa, kun auton pysähdyksiin toviksi pistät. Koirat huilikoon kotona kesäisten kelien aikana pienetkin asiointireissut vaikka ovat kovin innokkaina joka kerta mukaan lähtemään. Eikä niitä kuntolenkkejä kuumimpaan aikaan kannata harrastaa, aamutuimaan tai illemmalle jättää, jotta mukavampaa kaverillekin on kuntoilla. Itse aamulenkkien jälkeen (lähden varhain, mutta vähän ruukaavat venähtää, kun tulee ihasteltua lintujen reviirihuuteluja ja luonnon heräämistä muutenkin) päätin, että jatkossa kuljetan vesipulloa mukana, ettei uupumus matkalla pahasti iske. Liekö hikeä osaltaan pukannut yksi mukana kulkenut uros (Raappavuoren Elmeri) - sitä ei aina muista, mikä tarve noilla pallillisilla onkaan joka jälki haistaa erittäin tarkoin ja jättää viestinsä kulkemalleen reitille.
Muistutukseksi vielä ne jokamiehen oikeudet. Metsässä saa liikkua, mutta annetaanpa luonnoneläimille pesimisrauha ja pidetään koirat kurissa kunnioittaen pesijöitten lisäksi myös maanomistajia. Täälläpäin on viljelijöitten harmina olleet halvatunmoiset puuhalot, joita jätetään pelloille leikkituokioiden jälkeen. Sellaisesta touhusta peltotyökoneet kärsivät ja maanomistajat kiukustuvat. Laitanpa tähän vielä lisäksi muutaman päivän takaisen Ess:n artikkelin koirakuriin liittyen ja otetaan myös ympäristö huomioon sen oman sessun lisäksi.
Raappavuoren Elmeri, tutummin Elmo tuli meille hoitoon maanantaina, komea E-pentuseni vuodelta 2010
Elmo viihdyttää tyttöjä ihan urakalla ja tuo jätkämäisyyttä päiviini, mutta kovin on hanakka narttujen peräpäihin vaikkei juoksuhajuista näissä pitäisi olla mitään tietoa - onneksi nuo osaavat persukkeistaan huolta pitää. Kirjoitanpas jälleen kerran muistiin, ettei pallillista urosta silleen vakituisesti tähän huusholliin, sillä jotenkin kaukaisen hämärästi muistan harmit niitten oikeitten juoksujen kanssa, kun aikanaan meni saunaosastostakin väliovi silleen, että Lissu repi toiselta puolelta ja Rikke toiselta puolelta paneelit.... eikä se levottomuus ja piipittäminenkään aina niin kovin hauskaa ollut (aika kullannut muistot niistäkin hetkistä!).
Noista hoitolaisista. Tuttuja ja hyvätapaisia kasvattejani voin tarpeen tullessa meille ottaa, mutta silloin, kun menoillemme passaa ja tiukoin ehdoin. Kaverin on sopeuduttava oman laumani kanssa ilman erityisjärjestelyjä lenkityksiä, lepoaikoja ja ruokailua myöten. Lisähommaa niistä en itselleni tai perheelleni ota vaan nämä visiteeraavat tähdet saavat tyytyä tavallisen kotikoiran olemiseen ollen yhtenä täällä joukosta samoin säännöin kuin omienikin. Kiitos kasvattieni omistajille, hienosti olette koirianne pitäneet ja fiksuja otuksia ovat!
Piakkoin tavataankin G-pentujen pentupäivillä ja kaikki ovat joukkoon tulossa kokemuksiaan vaihtamaan - mukavaa seuraa ja touhuilua luvassa! Voin vaan kuvitella, miten lystikkäitä hetkiä G-pentujen perheissä tällä hetkellä vietetään, sillä pennuthan ovat jo neljän kuukauden ikäisiä eivätkä enää (muistaakseni ja kuullun mukaan!) silleen omistajansa perskärpäsiä vaan kokeilevat kiivaasti jo rajojaan ja vähän kaikkialla! Pitäkää hauskaa, kahden vuoden päästä lupaan koiranne olevan jo ihan hyväkäytöksinen!
Kesäistä keliä lupaili jälleen tälle päivälle ja näyttää ennuste pitävän paikkaansa, sillä tuuleton ja aurinkoinen aamu on valjennut - mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti