Vähän tästä hetkestä ja muistoja kuvin

Yöpakkasia, tuulta, aurinkoa.... Hikeä viimasta huolimatta lenkeillä on pukannut, sillä lämpimästihän tuo aurinko jo helottaa. Poskipäitä tuuli on punaiseksi nipistänyt ja couperoosa kukkii oikein hyvin. Varhaisia aamuja, mainioita uutisia ja hauskoja tapahtumia - mikäpä tässä on touhutessa, kun kaikki ovat terveitä (koputan puuta!), eläväisiä, tupa lämmin ja kevättä rinnassa! Tänään olikin mainio ulkoilukeli jo heti aamusta, kameraa en huolenaiheeksi ottanut mukaan ja nyt vähän harmittaa, mutta pari kurjaa otosta kännykällä - leskenlehdet eivät vielä kuki vaan eipä tarvitse vielä kohmeisia kyykäärmeitäkään varoa

 

 

MaxFestamanni on viihdyttänyt meitä tällä viikolla muutamana päivänä olemassaolollaan ja hauskaa on piisannut. Max on siis meidän Sökön veli ja sisaruksilla on edelleen lämpöiset välit

Lenkeillä on kvartetin kanssa käyty, tottisteltu ja hauskoja sattumia sattunut. Lahdentien takana on Maxkin päässyt hihna perässä juoksemaan "villinä ja vapaana" (en ikinä ihan kirjaimellisesti irrallaan pidä vierasta koiraa, kun en satasella uskalla luottaa) ja niinhän siinä kävi, että poika sotkeutui hihnansa kanssa siihen ainoaan pensaaseen, mikä sen peltotien varrelta löytyi! Eihän siinä mitään, mutta olin jo hyvän matkan ehättänyt edistyä lumikinoksessa (polku oli taas viiman tuoman lumen johdosta peittynyt) ja ihmettelin, miten Max ei enää edelläni ryntäilekään... Siellähän se takanamme nökötti hämmentyneen oloisena, josko keskelle peltoa meinasin jättää? Positiivista seurausta tietysti oli taas noitten pyrstölihojen kiinteytyminen edestakaisin marssiessa - varmasti  kiinteytyvätkin lumessa tarpoessa ja sitten pitää tietysti taas liukkaalla lihojaan jännittää napakasti vaikka IceBugit jalassa onkin!

Reetin niskahaava on parantunut hyvin, antibiootit se syö tunnollisesti suoraan kädestä (perso kun on!) ja ensi viikolla saadaankin ne kutisevat tikit pois.

Hertta-mummo ja Max-tyttärenpoika risusavotassa



Miten se kiinnostus koiraharrastukseen syntyi? Labradorinnoutajamme sai mummolassa pennut jonkun ohikulkijan kanssa, mutta sitä varsinaista kasvatustyötä näin tädilläni - hänellä on Milennas-kennel, joka kasvattaa tällä hetkellä shetlanninlammaskoiria, mutta matkan varrelle on mahtunut montaa muutakin rotua. Kotisivuillani on myös kuva Tahvo-suursnautserista, joka kirjaimellisesti koulutti minut niin vahvan koiran pitoon kuin pk-lajeihinkin, mutta Tahvon omistajaperhe kasvatti myös shelttejä nimellä Ulvinsalon kennel, joten monet hetket heidän pentulaatikoissaan tuli istuttua ja monenlaista tarinaa kuultua niin kasvattajan iloista kuin suruistakin. Heidän kauttaan tutustuin myös Pfeffer kennelin snautsereihin, etenkin Esteriin, joka jäi hyvin mieleen. Mutta pitihän minun muutakin rotua kokeilla ja tuli hankittua Lissu. Kun ensimmäistä omaa pentuetta maailmalle lähdimme Jounin kanssa laittamaan, oli Lissun kasvattajat (Papin kennel) erinomaisena tukena ja apuna. Kyllä kokeneen neuvot aina kirjatiedon voittaa ja suorapuheisuus on hyvä ominaisuus, eipähän jää mitään epäselväksi tai tarvitse jäädä itsekseen arpomaan.

Ensimmäisessä kuvassa A-pentue, syntyi 19.3.1991 ja toisessa B-pentue, syntyi 24.3.1992

 

Ihan lapsesta ja nuoresta lähtien on siis kasvattajan arkea hyvinkin likeltä tullut seurattua ja täytyypä todeta, ettei se kasvattajan homma periydy vaikka lapset kuinka siinä touhussa mukana joutuvat olemaan. Ystäväni sanoikin, että liika-annostusta ehti tulla lapsuudessa niin näyttelyihin kuin kasvatukseenkin, mutta kahden koiran onnellinen omistaja edelleen on. Jounin kotona on taas aina ollut ja kasvatettu pienimuotoisesti metsästyskoiria, joten hänelle erittäin tuttua kauraa jo lapsuudesta nämä puuhat ja hänhän on erittäin kokenut myös työkoirapuolella, kuvassa spu Sajax Libanonissa

Omatkin muksuni ovat jo siinä iässä, että voisivat kovinkin innokkaasti harrastaa, mutta... Välillä muistavat, että koiriakin kotona on ja saattavat jopa treeneihin tai näyttelyihinkin mukaan lähteä! Mutta ei ne harrastukset ja kiinnostukset välttämättä periydy. Meillä oli pitkä tauko pentueista, ei yksistään hyvän jalostusnartun puutteen vuoksi vaan myös sen vuoksi, että aika on rajallista ja lasten tulee nähdä muutakin maailmaa kuin koirien ympärille keskittyvää - sitäpaitsi en ole halukas jakamaan jokaista yhteistä hetkeä perheen parissa vielä jonkin muun asian kanssa tai jossain muualla puuhastellessa. Meidän muksut ovat päässeet mukavasti harrastamaan monenmoista ja tykkäävät eläimistäkin - tietävät ainakin, mitä niitten hyvinvointi vaatii ja miten lystiä niitten kanssa voi olla, myös tämän harrastuksen nurjat puolet. Aika sitten näyttää ja valitkoon touhunsa ihan itsenäisesti, kunhan vaan hoitelevat tämän härdellin lomiemme aikana.

Muutama vanha kuva skannattuna ja kyllä niitä olisikin - mainioita muistoja, mutta tähän pistän vain pari kuvaa.

Mummolan koira (enpäs muista sen nimeä, mutta minä punalakkisena)

Mummon ja siskon kanssa vasikkaa ulkoiluttamassa (minä punaponchoisena)

Joskus ulkoilutettiin tätini koiria serkkulikan ja siskon kanssa tai... uskallanko tässä reilun 30 vuoden jälkeen tunnustaa, että koirat taisivat välillä ulkoiluttaa meitä! (minä valkopipoisena)

 

Olen aina tykännyt noista siivekkäistä, tämä kuva kylläkin otettu Kyproksella, Tunisiassa tai Bulgariassa... Ei noista vanhoista kuvista jaksa muistaa, kun maisematkin niin samankaltaiset, mutta tulipahan aikanaankin reissattua aika paljon

 

 

Lissu ja Rikke tulivat hyvin juttuun

 

 

Rikke tuli kaikkien kanssa mainiosti juttuun, kaverina Jounin syliin tunkemassa tätini Roy-uros

 

 

Tänään onkin jo ulkoiltu, viimakin nousi, kun kotiin ehätin, vuorossa vähän siivoilua ja huilailua. Huominen onkin kiireisempi päivä ja Renkomäen hallille pitäisi ehättää vielä illaksi treeninpitoon (siis perjantai-iltana), lauantaina ajelen Hämeenlinnaan Snautserikerhon kevätkokoukseen ja sunnuntaiksi olen tilannut aurinkoisen ulkoilukelin!

Kotisivujeni linkit-listaan on päivitetty lisää linkkejä, käykää kurkkaamassa!

Ps. Kasvattieni omistajille:
- G-pennuille on ensimmäisen rokotuksen aika suunnilleen viikon kuluttua (12-viikkoisia)
- Sökölle olen pari näyttelyä kevään ajalle katsonut ja samoihin ennättää vielä ilmoittautua, jos on kiinnostusta ulkomuodon arviointiin, lisää noista yksityisviestein
- joukkotarkastuksia Renkomäen hallilla 7.5. (silmät) ja Päijät-Hämeen Ell-asemalla 11.5. (lonkat-kyynärät), näihin ennakkoilmoittautumiset Salpausselän Koirankasvattajien kautta (tai minun)