Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vuosi 2012 pantu jo pulkkaan

Harmaissa keleissä ja kännykkäkameran varassa on viime päivien lenkkejä heitetty kuraisissa keleissä ja välillä savisilla pelloilla. Koirat ovat nauttineet rusakoitten ja peurojen jätöksistä sekä tietysti rottakoiran perinteisin elkein syventyvät perusteellisesti pienten jyrsijöitten etsimiseen.

 

Jotain hyvää keleistäkin - tuvassa kun pitää viihtyä, niin tuli pistettyä pulkkaan kuluvan vuoden tapahtumat, juu "pulkkaan" vaikkei lunta vielä olekaan, mutta kyllä sitä vielä saadaan (ainakin lupasivat). Takana on jälleen mukava ja tapahtumarikas vuosi! Ainoa asia, mikä vuodesta jäi todella harmittamaan, on kuvablogin katoaminen bittiavaruuteen... No tekevälle ja luottavaiselle aina sattuu ja tapahtuu, olipa tuokin opettavaista - olisin voinut jättää sen oppitunnin väliin. Viime torstaina tuli nähtyä siemenen talteenotto olkineen ja pakastuksineen eka kerran, kun HerttaJuoksuinen piipahti houkutuslintuna yhden uroskoiran siittiöille. Hertta katsoi touhua vähän ihmeissään, mutta lempeä ja avarasydäminen kun on, niin hienosti antoi kaverin suorittaa tehtäviään kintereen kupeilla ja lystiä meillä oli lämpimissä tunnelmissa.

Kuluneen vuoden hetkiä koirapuolella koosteena - en ruukaa muita tapahtumia kasvattieni osalta ilmoitella kuin ne, mitkä ovat nähtävillä myös KoiraNetissä. Nämä ovat täydellisemmin kotisivujeni uutisia/pentuja-sivulla ja blogista löytyy juttua sekä kuvia (paitsi alkuvuosi sen saaturan kuvablogin katoamisen vuoksi!), mutta tässä lyhyesti:

Terveys:
- Epelin ja Ernestin lonkat lausuttu A/A, Fröökynän A/B
- Epelin, Ernestin ja Fröökynän kyynärät lausuttu 0/0
- Diureetin (2. kerta), Epelin, Ernestin ja Epeliinan silmät peilattu terveiksi
TOKO:
- Eulaalialle Suomen Snautserikerhon TokoMestaruus!
Näyttelyt:
- Diureetille (2x), Epelille, Epeliinalle ja Fröökynälle (2x) näyttelyistä sertit
- Diureetista SuomenMuotoValio!
- Pääerikoisnäyttely 9.5.2012 Porvoossa: Festmanni: JUN ERI JUK2 SA, Fröökynä: JUN ERI JUK1 SA VSP-JUNIORI, Dilemma: AVO ERI AVK3, Epeliina: AVO ERI AVK1 SA PN2 SERT ja Diureetti: VAL ERI VAK4 SA
- kaksi kertaa kasvattajaryhmän ROP ja molemmista kasvattajaryhmän KunniaPalkinto
Pentuja:
- Dilemma sai pennut
- Epeliinan pennut saivat alkunsa
Naurukyyhkymme Rauha laskeutui taloon vanhan Allun piristykseksi lokakuun lopussa ja perheen koirat tulevat hyvin juttuun siivekkäiden lemmikkiemme kanssa.

Yksi F-pennuista menee vielä tämän vuoden puolelle kuvauttamaan luustoaan 10.12., mutta lausumiset kennelliitossa taitavat mennä ensi vuoden puolelle.

Kiitos! Kiitos kaikille kasvattieni perheille, kakaramme ovat saaneet kasvaa hienoissa kodeissa mukavien ihmisten ilona! Kiitokset ystävilleni neuvoista, tuesta ja antoisasta yhteistyöstä! Lämpimät kiitokset Tuulalla, joka jaksaa päivitellä kotisivujani! Erityiskiitokset omalle perheelleni! Yhteinen kennelnimemme Jounin kanssa täytti 22 vuotta ja 20-vuotishääpäivääkin juhlittiin kesällä - läheisten ihmisten tuki on tuikitärkeää ja perustellun kritiikin otan avoimin mielin vastaan, sillä ajatustahan se vaan avartaa! Perusteettoman kritiikin jätän omaan arvoonsa... No pakko on myöntää, että tervetullutta hetkittäin sekin ja silmäni joidenkin tapausten myötä avautuivat vähän paremmin?

Kaikkea muutakin on tietysti tullut vuoden aikana touhuttua ja tiivisti olen edelleen mukana monessa yhdistystoiminnassa rivijäsenenä. Luottamustehtäväni jatkuvat edelleen Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnan jäsenenä sekä Salpausselän Koirankasvattajat ry:n hallituksen jäsenenä. Monenlaista puuhaa olisi ollut vuoden mittaan tarjolla eri yhdistyksissä, mutta rajansa kaikella. Täytyy ottaa huomioon myös omat ihmiset sekä heidän kanssaan viettämä vapaa-aika. Sitäpaitsi vapaaehtoisten harrastusten täytyy olla antoisaa ja mukavaa aikaa arjen vastapainoksi, joten kaikkeen ei kannata ryhtyä eikä ainakaan silloin, jos jo etukäteen jokin pesti tuntuu enemmän tai vähemmän epämieluisalta tai pestin seurauksena omaa aikaa ei enää muulle puuhalle riitäkään.

Ihanainen IrmaEpeliina nautiskelee tiloistaan kolmisen viikkoa astutuksen jälkeen, olo kohdillaan!


Aloitan nyt omat joulunaluspuuhailuni ja voipi olla, ettei blogiini ilmesty juttuja MukaKiireitten vuoksi, mutta lupaan vielä jouluisia juttuja likempänä vuoden vaihdetta ja kotisivujeni linkkilistalta löytyy paljon tuhtia luettavaa, mm. Oudon rannan hiekka-blogista ja toki monesta muustakin. Kertakaikkisen antoisa ja mukava vuosi siis takana, jatketaan hyvillä mielin vuoden viimeisille viikoille ja uuteen vuoteen taas uusin kujein!

Näihin tunnelmiin ja tähän kuvaan tältä erää:

"Ystävä rakas kuule tätä,
tekemättä jotain jätä.
Näytä kiireelle kieli
ja ota rento mieli.
Muista tähdet ja taika
unohda sitten aika."


Sökö, Allu ja Rauha

 



torstai 22. marraskuuta 2012

Rauhaa kesytelty tupaan

Naurukyyhkymme Rauha on ollut meillä vajaat neljä viikkoa ja talon tavoille jo hyvin oppinut. Kaalepin ja Esmeraldan tytär viihtyy jo kädellä, antaa silitelläkin, huhuilee ja hekottelee jo innokkaasti ääneen, liihottaa vauhdilla Allun kanssa ruokapöytään napsimaan herkkupaloja ja on tottunut mainiosti koirien seuraan - Sököhän näistä innokkain on, sekin lähinnä herkkupalojen toivossa eli tuuppaa kuonollaan molempien siivekkäiden pyrstöjä kuin makupala-automaatteja. Allu-herra on piristynyt huomattavasti nuoren neitosen (se on varmasti tyttö!) seurasta ja hohottelee täysin rinnoin, mitä lie mielessä? Rauha osaa tulla itsenäisesti häkistä ulos, sinne meno ei aina luonnistu meidän toiveittemme mukaan, mutta pienet kikkailut vaan piristävät päivää - paitsi, jos on kiire! On se vaan mukavaa, kun koko lemmikkilauma tulee juttuun keskenään eikä tiloja tarvitse rajailla tai päntiönään sopua vahtia.

Tässä kuvasarja Sökön ja kyyhkyjen iltatuokiosta

 
 

Ihanaisen IrmaEpeliinan tiineys etenee tai ainakin sen vointi on hyvä. Terhi, Irman haltija kertoikin, että tuleva emä on kovin hellyydenkipeä ja omissa haaveiluissaan, joten voipi siellä maha-asukkien kehittyminen mieltä kutkuttaa. Tässä Irman loikoilukuva pari viikkoa astutuksesta


Toki nartut ovat aina juoksun jälkeen vähän omissa maailmoissaan, mutta niin tiiviisti Irma Ukkoon ihastui, että ihmettelen kovasti, jos ei jälkeä näy. Ultrassa käypi ihan varmuuden vuoksi, että tiedetään ottaa meille pentupuuhiin. Irma saakin hyvää oppia tulevasta pentutouhusta nyt Manetan kennelissä ja hienon esimerkin kautta tulee taatusti hoitamaan jälkikasvunsa huolellisesti ja meillähän löytyy innokkaita ja kokeneita apulaisia siihen puuhaan... HerttaMummo, ReetiSisko ja SököTäditettävä.

Tähän laitan koiran tiineyskalenterin - sieltä voi seurata alkioiden kehitystä aina astutuksesta syntymään asti.

Mitä lie sitten Reeti pähkäillyt, kun kovin erikoisesti viime viikonloppuna käyttäytyi? Hertalla alkoi siis juoksut ja meillä visiteerasi Irman sulhanen viikonlopun aikana. Ukko touhusi laumassamme kuin ikänsä täällä olisi asunut, Hertan peppu sitä jo aavistuksen kiinnosti, mutta eihän siitä kummempaa, kun tuo mummeli osaa pitää itsestään huolen. Mutta se Reetin touhu! Eila tuli koiranpennun tuoksuisena tupaan ja yhtäkkiä Reeti aloitti kosiotanssit sekä pepuntarjoamiset Ukolle, kun oli aiemmin Ukolle kiroillut liiasta tuttavallisuudesta! Piti ihan komentaa se tarjoileva narttu jo sohvalle maate, kun höyrähti turhan keimailevaksi. Liekö Hertan juoksu, Ukon läsnäolo ja pennuntuoksu iskeneet Reetiin ajatuksen pentukuumeesta? Se laski vissiin ynnälaskuja mielessään ja päätti saada pentuja alulle samantein vaikka juoksuja ei olisi lähimaillakaan? Kylläpä saatiin taas maket naurut Reetin kustannuksella - meillehän nämä eläimet on hankittu ensisijaisesti omaksi iloksi, joten hyvin täyttävät hommansa ehtymättömänä päivänpiristyksenä ja ihan joka päivä!

Kiitos Annalle ja Eilalle visiitistä, mukavaa oli nähdä vaikka aika hurahti taas kerran turhan nopeasti! Nähdään taas!

Joulunavaisia on jo vietetty ja pikkujouluaika vilkkaimmillaan... Niin se vaan joka vuosi tulee, olipa lunta tai ei. Otetaan kelejä myöten vastaan se, mitä annetaan ja muistetaan nauttia pienistä arkisista asioista täysillä myös kiireen keskellä!

Jaa, että miksi koirat haistelevat toistensa takapuolia? Tässä yksi selitys:

Old Yorkshire Dog Poem

Oli koirilla suuri kokous
niitä tuli joukolla;
jotkut tulivat julkisilla
ja jotkut omalla autolla.
Mutta ennenkuin ne päästettiin
huoneeseen sisälle,
oli jokaisen laitettava
pyllynsä hyllylle.
Niin kaikki istuutuivat
saadakseen hiukopalaa,
kun pieni likainen rakki
alkoi huutaa: täällä palaa!
Joka koira hyppäsi ylös
hirmuisessa paniikissa
ja nappasi hyllyltä pyllyn
aivan summamutikassa.
Näin pyllyt sekoittuivat
ja teki kovin kipeää
käyttää outoa, aivan vierasta
toisen koiran pyllyä.
Ja näinpä selittyy miksi koira
muiden pyllyjä haistelee:
koira toivoo että oman pyllynsä
vielä joskus löytänee.


Suom. Milla Koski 2001
 



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Trimmauskurssi 17. - 18.11.2012

Pidimme snautsereitten trimmauskurssin Lahden Renkomäen hallissa 17. - 18.11.2012, järjestäjänä siis Suomen Snautserikerho ry. Luennoitsijaksi ja vetäjäksi saimme Eila Kettusen ja hänelle lämpimät kiitokset erinomaisesta opista! "Apukäsinä" ja keittiöhenkilökuntana toimivat Anne Mäkimaa, Anu Alanen, Taru Toikka-Akkanen, Päivi Takkinen ja allekirjoittanut, joka toimi myös tilavastaavana aviomiehensä Jounin kanssa.

Tarvetta trimmauskurssille tälle seudulle oli, sillä osanottajia tuli sen verran kuin tupaan ajateltiin ottaakin. Enin osa kurssilaisista tuli pääkaupunkiseudulta ja Lahdesta, mutta joukossa oli porukkaa myös Turusta ja Vaajakoskelta asti. Yhteensä kurssille osallistujia saapui 19 ihmistä koirineen ja sopuisasti vietetiin pari päivää Renkomäen hallilla mukavissa tunnelmissa. Kahvia ja ruokaa järjestettiin kerhon taholta - Tarun valmistama bataattivihanneskeitto oli todella maistuvaa eikä se allekirjoittaneen teeman mukainen "PippuriSuola"-kinkkukiusaus ollutkaan ennakkoepäilystä huolimatta liiaksi höystetty pippurilla ja suolalla? Kahvia ja särvintä riitti koko päivän touhuamiseen!

Tähän muutama kuva, välillä vähän keskittymistä vaativia hommia, mutta oli meillä lystiäkin!  Tunnetilat ja homman tarkkuus välittynevät kuvista?



 

 
 
 






Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille - mukavaa meillä oli!

Jk. Sillä välin kotona: Sökö on siirtynyt beautibokseista halkohommiin ja Hertalla alkoi juoksutauti.

 


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kuvahaaste

Sain Kaarinalta - http://dannyfeno.blogspot.fi/  kuvahaasteen ja tämähän on hauska, kuvat kertokoon! Harmitus vaan, että se kuvablogi kaatui ja tietysti siellä ne parhaat tilannekuvat olisi näppärästi esillä. En ole vielä ulkoiselta kovalevyltä tuhansien kuvien joukosta etsinyt kuvablogin myötä niin hienosti arkistoituja kuvia, joten tässäpä näistä, joita olen ehtinyt tallentaa googlen albumiin.

Kuvahaasteen otsikko siis:

Koiran syvin olemus? 

Viihdyttää tempauksillaan meitä ihmisiä...

 
Söpöstellä ja käyttää hampaitaan...
 
 
Välillä katsoa maailman menoa ihan perinpohjaisesti...
 
 
Lystitellä kavereitten kanssa... 


Osoittaa hellyyttä...

 
Myös pienemmälleen...


Ja iloita kaikesta aivan estoitta!

 
Heitänpä kuvahaasteen Tuulalle, Anulle, Virpille, Tiinalle ja Päiville! Tottakai haasteen saa ottaan siitä vastaan kuka tahansa ja eikun koiran syvintä olemusta kuvaamaan!


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Iloista Isänpäivää!

Onnittelut kaikille isänpäivää viettäville!

Rauha pääsee nykyään jo luvallisesti tuvassamme liikkumaan, Sökö on ennättänyt jo pariin otteeseen tuupata senkin pyrstösulkia peräpuolen makupalojen toivossa. Vahditaan meillä vielä tiukasti noitten keskinäistä seurustelua, mutta sopuisalta vaikuttaa vaikka noita snautsereita pidetään rottakoirina ja kuten edellisessä kirjoituksessa jo mainitsinkin, niin puluja siivekkäinä rottina - eikä Allulle tullut maksalaatikosta mahanpuruja.

Ensimmäisessä kuvassa Rauha taempana pohtii, tohtisiko avoimesta luukusta lähteä avarampiin maisemiin. Toisessa Rauhakin (eka lintu) tutkii jo tyynesti ympäröiviä maisemia. Joo, siinä on se muratti, joka täytyy heivata jonnekin muualle, kun on myrkyllinen

 

Eilen sain iloisia uutisia G-pentujen tulevan isän näyttelymenestyksestä Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Maria Ceccarelli Italiasta arvosteli Ukon näin: 4-vuotias. Tyypillinen pää ja ilme. Hyvä kaula ja lapa. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä etuosa. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. VAL ERI VAK2 SA PU2 varaCACIB - Onnittelut Annalle ja rapsutukset Ukolle!

Jaahas ja päivä on aloitettu mukavissa tunnelmissa kahvitellen ja uutisia päivitellen. Josko sitä tuonne harmaaseen keliin lähtisi - mittari näyttää +3 astetta ja kovin on kostean näköistä...

Hauskaa päivää, lähden ulkoilemaan koirieni ja lasteni isän (ja rakas aviomieheni!) kanssa!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Koiranomistajan iloja!

Raappavuoren Fröökynän luuston tila on Kennelliitossa Annie Limanin toimesta lausuttu seuraavasti: lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Sökö osoittautui luustoltaan siis terveeksi tytöksi ja tammikuussa tuijotellaan silmiä.

Tämä vuosi taitaakin olla pulkassa koiramaisten tulosten osalta, näyttelyihin tai kokeisiin ei ainakaan kukaan omistani tai kasvateistani ole menossa, yhdet terveystarkit ehättävät ehkä tämän vuoden puolella vielä lausuttavaksi asti, mutta muutoin tavallista arkea. Tottakai jännitän IrmaEpeliinan ultratulosta (viikolla 49), mutta kyllä niin tolkusti rakastui Ukkoon, että ihmettelen, jos ei tiineenä ole! Kiitos Annalle, saat olla ylpeä Ukosta ja terveiset Ennille!

Tänä aamuna keli oli kuin keväthangilla! Joku muistaa kadonneesta blogistani lama-ajan leikkipaikan? Tässä kuvaa tältä aamulta samalta alueelta, menivät sitten Itellan lajittelukeskuksen rakentamaan, mutta vielä me kulmilla käymme kurvaamassa. Kuvat otettu kännykkäkameralla, kun allekirjoittanut unohti paremman kameran kotiin...


 
Allu ja Rauha ovat löytäneet yhteisen sävelen ja Rauhasta löytyy jo ääntäkin sekä uskallusta astella kädelle ja tovin viihtyykin siinä - harjoitukset kesyttämisessä jatkuvat! Allun omituiset ruokamieltymykset viihdyttävät meitä ruokaillessa. Se innostui jo aiemmin mm. riisistä, munakkaasta, nakeista, juustosta ja broilerista, tänään se söi hartaudella maksalaatikkoa ja punajuurisalaattia... Saas nähdä, miten vatsa reagoi? Se on ahne otus - jos se päättää tulla yhtäaikaa ruokailemaan, niin mikään ei pitele sitä eväistä erossa. Ymmärrän oikein hyvin, että puluja sanotaan siivekkäiksi rotiksi, ei taida tuokaan kovin kaukana sellaisesta olla, kun kaikki kelpaa ja röyhkeä se on ;)

Jotenkin tuolla facebookin puolella sorruttiin muistelemaan noloja tilanteita ja niitähän koiran kanssa sattuu, etenkin nuoren koiran kanssa ja jos ei koira aiheuta noloja tilanteita, niin niitä voipi kehitellä ihan itse! Meillä oli aikanaan dobermannit Lissu ja Rikke, erittäin kuuliaisia ja tekeväisiä otuksia (aika kultaa muistot!). Olin yhdellä parkkiksella heittelemässä niille keppiä, kun siellä oli tilaa harjoitukseen ja vain pari autoa parkissa. Koirat toimivat kuin unelma (kerrankin!) ja vähän röyhistelinkin siinä ylpeänä otusteni esittämästä tottevaisuudesta, sillä kuulin muutaman miehen siinä likellä keskustelevan puuhastamme ja katselevan sitä ehkä hivenen ihaillen (ainakin itse kuvittelin niin!). Keppi lensi ja koirat vuoron perään sitä noutivat erittäin suurella ilolla ja huh, suurella tottelevaisuudellakin vuoroaan nätisti odottaen. Ja röyhistelyni jatkui ja jatkui... Hitsi, kun tajuaisi touhun ajoissa lopettaa tyylillä! Jotenkin käsistäni lipsahti se saaturan keppi toisen auton tuulilasiin ja siitä konepellille! Kops ja HUPS! Voi halvattu, että hävetti! Ehdin karjaista "EI!!!", sillä näin jo mielikuvissani, kuinka otukseni kiipeävät Volvon konepellille noutamaan sen kepin... Onneksi sillä kertaa uskoivat karjahdustani! HÄVETYKSEN PUNA naamallani tuijotin autoa ja tuumasin tyynesti? miehille, että Volvossa näyttää olevan paksut pellit (onneksi koirani eivät kiivenneet kepinnoutoon konepellille...). Välttelin pitkään sitä parkkista ennenkuin seuraavat treenit siellä pidin.

No elämässä sattuu ja tapahtuu, etenkin koirien kanssa. Jatkossa voipi muutama muukin hävetys ilmaantua tänne blogiin, jahka niitä muistini syövereistä putkahtelee ja tohdin niistä kirjoitella.

Seuraava kiertokirje oli aiemmassakin blogissa, laitan sen tähän, sillä se viihdyttää yhä ja on ihan täyttä totta! Minulla ei ole kokemusta omasta koirattomasta huushollista lainkaan ja  kadehdin välillä ystävieni putipuhtaita ja järjestyksessä olevia koteja, joissa voi tulla ja mennä ilman sen suurempaa numeroa... Miltähän sellainen tuntuisi? Tai entäs jos hyvinjärjestetty elämä järjestetäänkin kokonaan uudelle mallille koiranpennun toimesta?

Ennen kuin hankit koiranpennun!

* Kaada kylmää omenamehua matolle ja lattialle. Kävele sitten avojaloin pimeässä.
* Pidä jaloissasi sukkia, joihin olet tehnyt reikiä tehosekoittimella.
* Mene ulos kaatosateeseen heti herättyäsi. Kävele kuraista tietä ja hoe: "Hyvä poika, pissi ja kaki pian!"
* Peitä kaikki parhaat vaatteesi koirankarvalla, vaaleat tummalla, tummat vaalealla.
* Juokse avojaloin lumisateessa sulkemaan portti.
* Kaada lattialle puhtaat silitetyt vaatteet.
* Heitä käytettyjä alusvaatteita pitkin lattioita, kun teille tulee vieraita.
* Hyppää lempituolistasi juuri ennen elokuvan tai urheiluohjelman loppuratkaisua ja juokse avaamaan ulko-ovi.
* Pistele ruokapöydän ja tuolien jalkoihin koloja haarukalla ja ruuvimeisselillä.
* Tiputa aamulla matolle suklaavanukasta ja yritä puhdistaa se illalla.
* Levitä aamulla lähtiessäsi vessapaperirullia ympäri taloa ja siivoa ne illalla kotiin tultuasi.
* Ota päällesi lämmin ja pehmoinen peitto, jota on lämmitetty patterin päällä ja kiedo se ympärillesi.
Samanlaisen tunteen tulet kokemaan, kun pentu nukkuu sylissäsi.
* Mene eläinlääkärin vastaanotolle, tyhjennä lompakkosi ja pyydä lääkäriä ottamaan rahat. Jatka matkaa eläinkauppaan ja sovi, että palkkasi maksetaan suoraan sen tilille.
* Pidä itsellesi yökoulua: Herää, kun herätyskello soi klo 3:00. Aseta 30-kiloinen jauhosäkki päällesi ja yritä nukkua. Sivele kasvojasi wettex-liinalla, jonka olet illalla laittanut pesuvatiin vuoteen viereen.
Nouse ylös, kun kello on viisi.
* Ala käyttää ulkokenkiä sisälläkin, erityisesti kura-aikana.
* Voit myös käydä syksyllä keräämässä puista tippuneita lehtiä ja levittää niitä kotiisi.
* Roiskuta vettä ympäriinsä kun tiskaat äläkä pyyhi sitä pois.
* Säilytä luuta sohvan takana ja pyydä ystäviäsi tuomaan kotiisi auton alle jääneitä eläinten raatoja ynnä muuta sellaista.
* Unohda urheiluauto ja osta pakettiauto.
* Etsi roskiksesta täysi koirankakkapussi ja pane se auton hansikaslokeroon.
* Vedä haravalla komeat jäljet autosi kylkiin. Täydellistä!
* Unohda hetkelliset mieliteot ja yllätyslähdöt! Mene kotiin aina suoraan töistä.
* Mene kävelylle, vaikka olet kuumeessa ja vaikka sataisi kaatamalla.
* Pysähdy ja tutki tarkasti jokainen purukumi, likainen paperi ja kuollut kärpänen.
* Ennen kuin päätät lopullisesti hankkia koiran, mene kylään koiraperheeseen. Arvostele heidän koirankasvatusmenetelmiään ja kärsivällisyytensä puutetta. Anna heille hyviä neuvoja koiran nukkumistavoista, sisäsiistiksi opettamisesta, ruokatavoista ja käytöksestä.
* Nauti, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi kun tunnet itsesi täydelliseksi.

No, meidän seinällä on teksti: "Päämääräni on olla yhtä ihana kuin koirani mielestä olen!" Omieni mielestä taatusti olenkin - mielipiteitä toki on monia ja kaikkia kunnioitettava!

Illalla menen ohjaamaan näyttelytreenit Renkomäen hallille klo 19 - 20, tervetuloa! Avoin kaikille, erinomainen sosiaalistamistilanne, maksu on 3 e/kerta ja pliiis: älkää tulko kipeän koiran kanssa ja muistakaa varoajat, kennelyskässä saisi olla oireeton sen parikin viikkoa!

Näyttelytreenit jatkuvat Renkomäen hallilla aina perjantai-iltaisin klo 19-20 aina huhtikuulle saakka, lisätietoa Salpausselän Koirankasvattajat ry
 
 

tiistai 6. marraskuuta 2012

G-pentue tulossa/G-litter expecting

Raappavuoren Epeliina on astutettu Why Not Grand Calveralla! Jos kaikki menee hyvin, niin Raappavuoren G-pentue syntyy tammikuun toisella viikolla ja luovutusiässä viikoilla 9-10. Kotisivuillani lisätietoa meistä, koiristamme ja aiemmista pentueistamme, Raappavuoren kennel

Raappavuoren G-pentueen sukutaulu ja vanhemmat:

FI MVA Why Not Grand Calvera, "Ukko", lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät terveet, LTEP + 110

 
Raappavuoren Epeliina, "Irma", lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet, näyttelyt SERT 


Näitten kahden välillä syntyi suhde nopeasti, sillä esitutustumiseen käyttivät kymmenen minuuttia ja varsinaiseen asiaan käyttivät aikaa vartin verran. Pikainen oli visiittimme Keski-Suomeen, sillä saapumisemme jälkeen asiat olivat papereita myöten hoideltu kolmessa vartissa. En edes kameraan ehättänyt! Kiitos ja lämpimät terveiset Annalle! Ukolle paljon rapsutuksia!
 
Edellisestä kirjoituksestani kuvakansion "salattavuuden" vuoksi oli edesmenneitten koiriemme kuvat mustattu... Asia on nyt korjattu ja kuvat näkyvät oikein kirjoituksessa "Herttaista Hertan päivää". Keksin nääs askarrella kuvia vihdoinkin kansioihin enkä heti hoksannut sitä salaus-julkisuusasiaa. Jospa vielä jonain päivänä malttaisin kaivaa ulkoiselta kovalevyltä vanhat kuvat esille. Kuvablogiin niitä ehdin toista tuhatta tallentaa ja olivat siellä hienosti kansioissa, mutta se palvelu ei taida enää ikinä aueta... Bittiavaruudessa leijailevat juttuni vuodelta 2007 asti - no, eipä näille mitään voi.

Eilen Irmaa Helsingistä hakiessa piti tietysti paijata samalla Manetan Q-pennut. Tänään täyttävät seitsemän viikkoa ja ovat vallan ihastuttavia kakaroita! Tässä muutama kuva ja linkki lisäinfoon Manetan kennel:




 
Meille tulla tupsahti ihan huolella lunta, onneksi ei tänään tarvinnut ajella kuin Lahteen. Ekassa kuvassa Sökön pepa ja Irma. Toisessa kuvassa Irma ja Sökö tämän aamun lumisateessa

 
 

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Herttaista Hertan päivää!


Marraskuu onkin alkanut meillä mukavissa merkeissä. Allu on hohottanut torstaista lähtien täysin rinnoin Rauhan vieressä kanihäkissä ja näyttävät viihtyvän keskenään mainiosti. Keskiviikkoiltana huomasin Allun olevan Rauhan höyhenten sukimispuuhissa, joten kaverukset niistä on tulossa vaikka tuo vaari taisi pitää ensimmäiset pari päivää siemenet nokassaan, nyt se on puhaltanut ne pois. Rauha ei osaa vielä hohottaa vaan vienosti huutelee "huuh, huuh". Mukavaa noitten kumppanuutta on seurailla ja vapaa-aika kuluukin Rauhaa kesyttäessä. Utelias otus se on ja pää kallellaan katselee huushollin touhuja, koirien leikkiä sekä Allun liikkumista vapaana. Taitaa pikkupäässään pohtia, josko jonain päivänä itsekin uskaltautuisi likempään tuttavuuteen muittenkin talon asukkien kanssa? Hyvin jo kädelle tulee, mutta luottamusta välillämme ei vielä ole, se epäilee tarkoitusperiämme ja me tiedämme, että jahtaamispuuhaksi menee, jos irralleen isoihin tiloihin pääsee (kertynyt jo parit kokemukset!). Maltti on valttia näissäkin asioissa ja minähän olen kärsivällisyyden perikuva! Naurukyyhkyt tulevat sukukypsiksi 5 - 7 kuukauden iässä, joten aikaa sellaiseen vielä on eikä noista mitään synny, sillä Allulla uskoisin jo hedelmällisen iän ajaneen ohi. Sitäpaitsi se näyttää toistaiseksi vielä tyytyvän aina niin yhtä ihanaan tyttökaveri-pesusieneensä...

Se kyyhkyistä. Torstaina meille tuli hoitoon LeahEulaalia eikä siitä sen kummempaa, sillä se sulautui laumamme jatkoksi ilman isompaa numeroa. Laitan tähän kuvan viime kesältä, jossa Leah seisoo ja Reeti makaa. Otokseni ovat ihan järkyttäviä tältä viikonlopulta eivätkä julkaisukelpoisia...
 

Leah on kaunis ja hyvätapainen likka, joka otti vastaan avoimin mielin myös perjantaisen pikkuvieraamme. Omani taisivat tuumata yhteen ääneen, että kiitos ja hei vaan, tänne ei enää yhtään sovikaan! Pian ne lämpesivät Reetin "pikkusiskolle", joka on viime kesänä muuttanut Lahteen ja kävi näytillä, olipa iloinen ja reipas tyttö!

Ensi viikolla onkin luvassa mieluisat ajelureissut, sillä vien Irman riiustelureissulle ja vähän jännittää! Niistä asioista tuonnempana... Onhan tässä paljon muutakin odotettavaa ja vähän juhlittavaakin! Ville täyttää huomenna 20 vuotta, Isänpäiväherkutteluja, Sökön lonkkakyynärlausuntojen odottelua ja "syys"lomatunnelmiin virittäytymistä! Tätä kirjoittaessani kuulen pihalta tassujen töminää, Sökö ja Leah ovat ulkoriennoissaan keskenään. Itse taidan nauttia nyt kunnon munkkikahvit Hertan nimppareitten kunniaksi!

Kennelyskää on tarjolla ainakin meidän seudulla ja siitä vähän asiaa. Se on koirien flunssa. Välillä se on pelkkää lievää nuhaa, yskimistä ja ehkä jopa pientä kuumeilua. Välillä se voi villiintyä kunnon influenssaksi. Sen kukoistuskausi alkaa yleensä myöhäissyksyllä ja jatkuu talveen. Vaikka se onkin”pelkkä” nuha, niin siihen kannattaa suhtautua määrätyllä varovaisuudelle. Kennelyskä voi kehittyä koiran henkeä uhkaavaksi sairaudeksi ja oireiden ilmetessä lepo on parasta lääkettä. Itämisaika on päivästä hieman yli viikkoon. Se kykenee tartuttamaan jopa muutamia viikkoja, vaikka koira olisikin jo oireeton. Kennelyskä tarttuu kuten flunssat, pisaratartuntana tai kosketuksessa. Jossain määrin myös omistajien käsien ja vaatetuksen kautta. Jos perheessä on oireileva koira, niin sitä ei viedä tapahtumiin, koirapuistoihin tai kylään. Omistajat muistavat pestä kätensä ennen kuin käpälöivät vieraita koiria.

Pyhäinpäivänä muistui mieleen hetkeksi edesmenneet otuksemme - Lissu, Rikke, Linda, Riina ja Urpo jättivät jälkensä mieliimme ja vähän ovenpieliimme! Paljon on lämpimiä muistoja! Ja nekin muistot, jotka hehkuttivat aikoinaan ihan punaisiksi, ovat jo haalenneet mukaviksi tai ainakin opettavaisiksi! Lopussa on Sateenkaarisillan runo, joka vaan muistui näinä pyhinä mieleeni...
 





Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.

Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.

On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

- tuntematon
 
 

Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...