Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Manetan pennut ja Rauha taloon

Eilen kävin tervehtimässä Terhiä ja kasvattini Veeran 6-viikkoisia pentuja eli "mummotettavien maisteltavaksi", maistelivat huolella ja välillä hampaillaankin! Toki tuli rapsuteltua ja tervehdittyä myös Lottaa, Veeraa ja Irmaakin, mutta pääpaino oli kolmituntisessa istunnossa pentulaatikossa. Voi mahdoton, mikä meno! Reippaita, rohkeita, kauniita ja ihastuttavia kakaroita! Maanantaina menen tiirailemaan pentuja uudelleen ja yritän kuvata vähän maltillisemmin, sillä eilen en malttanut kameran takaa tiirailla ja menokuvat menivät ihan plörinäksi - liikaa kai vauhtia? Onnittelut Manetan kenneliin edelleen, ne ovat upeita pentuja ja tässä kuitenkin pari otosta pentulaatikon rauhasta:




Samalla reissulla hain Rauhan taloon! Ja ensi töikseen Sökö sai häkistä luukun jotenkin auki, kun törmäsi touhuissaan sitä päin. Vai liekö pentuhajuista tuumannut, että ne hajut liittyvät jotenkin uuteen häkin asukkaaseen ja tietoisesti avasi luukun, joten Jouni sai noukkia synttärilahjansa kattotuulettimesta


Saanen siis esitellä tuoreimman tulokkaamme: Se on Allun kaveri Rauha, Kaalepin ja Esmeraldan tytär (rekisteriin on merkitty, että naaras kysymysmerkillä!!!), syntynyt 28.6.2012 elikä tiedossa on vuosiksi eteenpäin makeita nauruja, jos nyt saapi joskus ääniarkkunsa auki. On ollut nääs aikamoisen hiljaista isossa kanihäkissä, jonka lintuja varten ostin. Allu veti kirjaimellisesti siemenet nokkaansa ja levittelee siipiään loukkaantuneena?, että mitä halvattua nyt menitte tekemään! Rauha olisi taasen hyvin kiinnostunut Allusta, mutta vielä ei vastarakkautta ole herunut vanhan herran puolelta, tyttö käveli jopa muutaman kerran Allun päälle... No, yhteinen sävel varmasti löytyy, touhu vilkastuu ja räkänauruja taas kuullaan muutaman päivän sisällä, duettona.

Otin Rauhan nyt konehommien ajaksi viereen pienempään häkkiin, että tottuu naamaani paremmin. Allu lennähti siihen kurkkimaan ja tässäpä yhteiskuvaa tältä aamulta. Ovat kiinnostuneita toisistaan, mutta voipi vierähtää tovi ennenkuin ripirinnan istuksivat. Isossa häkissä niillä on molemmilla omat orret ja Allu oli omaan nurkkaansa hamstrannut hirssin ja leivän - just joo, on se JÄTKÄ!


Jaahas ja pari tuntia myöhemmin sujuu jo näin - hivenen jo hihittävätkin :) Allu kaikissa kuvissa vasemmalla

 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Talviaikaan...

Niinhän siinä kävi, että vietin perjantaita omassa kodissani ilman ajeluita, kun autooni ei kukaan vaihtanut kesärenkaita (itse en viitsinyt, kun se on ukkojen hommaa!) ja pidinkin siivouspäivän hyvään syyhyn vedoten. Perjantaiaamuna herätessäni ei ollut vielä lunta, mutta pakkasta polvia myöten. Sökö nautti aamukurvailustaan jäisellä nurmikolla eikä meinannut malttaa tulla sisälle, jäisen nurmen rapina ja rapakoitten rikkominen olivat sille ihan uutuutta (ei tainnut viime syksystä muistaa).

Alkoihan se lumipyry meilläkin perjantaiaamusta ja siitä se vasta riemu repesi! Herttaa vaan ei naurattanut yhtään eikä pienen alkuinnon jälkeen Reetiäkään, mutta Sökö iloitteli itsekseen talvisissa tunnelmissa. Tässä kuvia tältä aamulta ja ilmeisesti oravan tuoksujen tutkimispuuhaa

  

Lauantaina käytin Sökön lonkka- ja kyynärkuvissa Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalla, nyt odotellaan tulosta kennelliitosta, siitä tuonnempana lisää. En antanut laittaa Sökölle heräämispiikkiä ja kirosin hölmöä päätöstäni sunnuntaivarhaisella, sillä koira lepäsi lauantai-iltapäivän ja illan niin tiukasti, ettei sunnuntaille riittänyt enää kunnolla unta. Ja kellojakin oli siirretty, joten sunnuntai oli pitkä päivä, sillä Sökö heräsi luita kaluamaan jo ennen Allun huhuilua. Voinen paljastaa jo, että tuonnempana meillä on aamuisin tuplahuhuilut, sillä Rauha laskeutuu taloon huomenna.

Nyt on levätty kunnolla ja rytmit vissiin kohdillaan. Autossakin on alla talvirenkaat, joten menoja voipi rauhassa tuumata. Yöunta ei ole häirinnyt hiirten tanssit. Ilmeisesti se elektorinen hiirenkarkoitin vintillä toimii, sillä vain pari kertaa olen hetkellistä rapinaa kuullut, joten kai ne kävivät vaan kääntymässä meillä ja lähtivät livohkaan kuulleessaan epämieluisaa ääntä?

Perinteistä syyslomaa emme tänä syksynä Turkissa pitäneet, mutta matkasuunnitelma on tehty tälle vuodelle Egyptiin. Jospahan malttaisivat olla siellä lähiaikoina mellakoimasta isommin, ettei matkakohde muutu, nimim. kokemusta on (muttei Madeirakaan hullumpi lomapaikka ollut). Jotenkin nyt tähän hätään kaipaan vaan kovasti hellettä, hiekkarantaa ja lämpimiä snorklailukelejä.

Paljon on mukavaa odoteltavaa! Huomenna pääsen rapsuttelemaan Manetan pentusia!

Olkaa ylpeitä tekemisistänne, mitä ikinä aikaan saattekin, sillä kukas 'kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse'! Saisimme osallistua myös toistenkin iloon huomattavasti paremmin, sillä elämä on turhan lyhyt tuhlattavaksi ja jaettua iloa voisimme harrastaa huomattavasti enemmän.

"Olisipa ihminen, herrani, yhtä uskollinen läheisilleen kuin minä olen uskollinen hänelle.

Olisipa isäntäni yhtä valmis kiittämään lähimmäisiään kuin minä olen aina valmis nuolemaan hänen kättään.

Hoitaisipa isäntäni haltuunsa uskottua omaisuutta yhtä huolellisesti kuin minä hänen omaisuuttaan vartioin.

Olisipa isäntäni nauru aina samanlaista kuin minun hännänheilautukseni, yhtä vapaata, huoletonta ja vilpitöntä.

Olisipa hänen kärsivällisyytensä verrattavissa minun kärsivällisyyteeni silloin, kun tuntikausia odotan häntä kotiin, enkä ajattele kuitenkaan hänestä mitään pahaa."


- Piero Scanziasi

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

IrmaEpeliinan juoksu alkoi!

Sain tänään mukavia uutisia! Irman juoksu on nyt alkanut ja voin tehdä tulevia suunnitelmia melko tarkkojen päivämäärien kanssa. Nämä suunnitelmat vaikuttavat koko huusholliin, sillä Irma (Raappavuoren Epeliina) on tarkoitus astuttaa Ukolla (Why Not Grand Calveralla) ja onpahan ainakin paljon seuraa pirttiin pakkaskeleille. Joo, en pidä vieläkään talvesta ja on ihan hyvä, jos on jotain muuta mietittävää kuin loska, viima, lumityöt ja pakkasmittarin lukemat.

Viikolla 45 lähden Irman kanssa astutusreissulle ja odotan, että ihastuminen syvenee ja saa täyttymyksenkin. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, niin pennut syntyvät viikolla 2 ja ovat valmiita uusiin koteihin viikolla 10, suunnilleen. Lämminhenkinen talvi tuvassa on siis varmaankin luvassa, hetkittäin varmaan hikisessä ja tiiviissäkin tunnelmassa. Kotisivuillamme löytyy lisätietoa asiasta ja kaikenlaista voipi kysellä enemmän - olen aika reipas vastailemaan ;)

Jounin autoon vaihdettiin eilen talvirenkaat, kun hän joutui lähtemään pohjoisen työreissulle loppuviikoksi. Omaani ei vielä vissiin tarvetta ole, kun näin komeasti kukkivat täällä päivänkakkarat ja saunakukat






Jaahas, luemmeko taas tänä syksynä lööpeistä, että talvi yllätti autoilijat? Maltti on valttia liikenteessäkin ja joka syksyhän tuo tuo on talveksi ruukannut muuttua - toiveistani huolimatta ja viimeistään joulun tienoilla...
 


lauantai 20. lokakuuta 2012

Mitä ihmiset edellä, sitä eläimet perässä...

Allu napottaa nykyään jatkuvasti tietokoneella ja naputtelee nokallaan näyttöä. Kone on pidettävä kiinni tai peitettävä sanomalehdellä, ettei pääse näppäimistölle tarpeitaan tekemään enkä minä tiedä, tekeekö sen nokkakaan kovin hyvää näytölle. Tai sitten sille on keksittävä muuta mielenkiintoista puuhaa. Leikkasin leipää ja laitoin murusia täynnä olevan leikkuulaudan herkuttelutuokioksi lattialle lähinnä Allua varten, mutta kelpasi Sököllekin. Reeti katsoo sohvan selkänojalla lemmikkinsä ja pentunsa touhua.

 
Mukavasti Herttakin tulee Allun kanssa juttuun vaikka suhtautuu kaikkein välinpitämättömimmin koiristamme tuohon siipiveikkoon. Liekö Herttaa pikkukaveri vai tv-kasvo järkyttänyt enemmän?
 

No, rentoutuivat... Miten niin me puhumme HerttaHörökorvasta ;)

 
Sökö on kunnostautunut kauneudenhoidon alalla. Kynsiviila on sen suosikki ja sen se hautaa yleensä sänkyymme, mutta hampaissa kävi myös ripsiväri ja rasvatuubi... Ne eivät löytyneet sängystä vaan putsasin sitten lattioita, on se rasva vaan onneton siivottava. Sökö on myös jonkin verran innostunut asusteista, tuunasi uusiksi yhden vyön ja korkokengät. On se melkoinen puuhastelija ja taas on sellainen ikävaihe menossa, että tarkemmin pitää katsoa perään tai ainakin tavaroita siirtää turvallisempaan paikkaan. Toisekseen tähän puuhasteluikään näyttää vahvasti liittyvän myös mörköikä, sillä ei sellaista oikein aiemmin ole vielä ollutkaan ja nyt ihmettelee kovasti normaaleja arkipäiväisiä asioita aina sateenvarjoista tuulessa pyöriviin muovikasseihin asti Voipi hetkittäin jopa vierastaa jotain uutta koiraakin tai hattupäistä ihmistä! Niin ne aikuistumisvaiheet vaan tunteita heittelevät koirillakin.     
 
Reetin arvosteleva katse 
 

Sökön tulo sohvalle pallo hampaissa - järkyttävät jalkakarvat, mutta ulkoilut ovat aika kosteissa keleissä ja se pistää karvatkin kiharalle, viereisessä kuvassa Sökön liikunnan riemua suorin ja savisin jaloin

 
Reeti kertoo Sökölle hupaisan jutun
 
 
Ja jotta jotain pontta tuohon otsikointiin, niin muut karkottavat muksujaan tietokoneen ja meikkien äärestä, minä elukoita... Joten kai tässä voi todeta, että jonkinlaisena esimerkkinä huushollin karvaisille ja höyhenillekin asukeille.
Eilinen päivä hurahti Tallinnassa ja tänään pitää lähteä maistamaan lampaanniskaa... Tykkäänköhän siitä? No luvassa on myös perunamuussia ja se on ainakin herkkuani!
 
Hyvä suhde koiran kanssa? (koirakoulu Kompanssin svuilta)
Mikä on hyvä suhde koiran kanssa? Mistä sen tietää? Vastaus lienee yhtä helppo kuin vastaus kysymykseen: onko sinulla hyvä avioliitto? Jokaisella on varmasti oma mielikuvansa siitä, mikä on hyvä suhde koiran kanssa. Se mikä yhdelle tarkoittaa hyvää, ei välttämättä ole sitä toiselle.  Tiettyjä yhteispiirteitä hyvälle suhteelle kuitenkin on, joista voi jotakin päätellä.
 
Hyvässä suhteessa...
 
· Hyvässä suhteessa koira uskaltaa katsoa sinua päin, haluaa olla kanssasi, seuraa sinua.
· Hyvässä suhteessa koira ei katoa pihalta tai karkaa hihnasta heti, kun tilaisuus tulee.
· Hyvässä suhteessa luotat siihen, että koirasi tulee mukanasi, pysyy pihassa jne.
· Hyvässä suhteessa ylipäätään luotat koiraasi.
· Hyvässä suhteessa koirasi antaa sinun tehdä kaikki hoitotoimenpiteet
· Hyvässä suhteessa koirasi kykenee rentoutumaan seurassasi missä vain
· Hyvässä suhteessa koirasi haluaa leikkiä ja puuhata kanssasi
· Hyvässä suhteessa koirasi haluaa olla siellä, missä sinäkin.
· Hvässä suhteessa koet koirasi seuran miellyttäväksi.
· Hyvässä suhteessa keskustelu koiran kanssa on pääasiassa positiivissävytteistä
· Hyvässä suhteessa hyväksyt koirasi puutteet
· Hyvässä suhteessa ajatus, että koiraa ei enää olisi tuntuu hyvin epämiellyttävältä
 
Jos suhde on pielessä...
 
· Koira ei tule luokse kutsuttaessa
· Koira tönii ja haukkuu saadakseen huomiota
· Koira puree ja näykkii sinua
· Koira jyrää sinua päin, hyppii päällesi takaapäin, kun juokset koira näykkii vaatteitasi
· Koira ei tottele asioita, jotka sille on opetettu (ei tietenkään voi vaatia tottelemista koiralta, joka ei osaa)
· Koira ei anna tehdä hoitotoimenpiteitä, harjata turkkia, leikata kynsiä jne.
· Keskustelu koiran kanssa on painottunut käskyihin ja kieltoihin
· Koira häipyy aina tilaisuuden tullen
· Koira väistää sinua
· Koira tulee hitaasti luokse
- K
oira käyttää paljon rauhoittavia signaaleita (nuuhkii maata, lipoo huuliaan, haukuttelee...)
- Koira lähtee pois koulutustilanteesta / ei halua leikkiä
· Koira on niin voimakkaasti stressaantunut, että pissaa alleen
· Koira on voimakkaan mielistelevä
· Koiran seura ei tunnu mukavalta
· Koira on saanut pelkän välinearvon ja sitä arvotetaan vain saavutusten mukaan
· Koira tekee jatkuvasti tuhoja saadakseen huomiota
· Koira nostaa koipeaan sinua vasten
· Ajatus siitä, ettei koiraa enää ole tuntuu helpottavalta
 
Suhdetta voi yrittää parantaa ylipäätään puuhastelemalla koiran kanssa. On se sitten yhdessä leikkimistä, tottelevaisuusharjoituksia, temppujen tekemistä, jäljestämistä. Pelkkä hihnan päässä roikkuminen sadatellen kiskovaa koiraa ei sen sijaan varmasti toimi. Jos koirasi on tarhakoira, joudut ponnistelemaan hieman enemmän saadaksesi koiraasi hyvä suhteen. Jos sinulla on useampia koiria, muista tehdä jokaisen kanssa erikseen jotakin, jotta sinun ja koiran välinen suhde toimii.  Kannattaa myös miettiä, mikä suhteessa toimii ja mikä ei. On avioliittoja, joissa ihmiset sanovat 'kasvaneen erilleen' suomennettuna kummallakin on omat juttunsa, mutta ei yhteistä. Jos ei ole yhteistä harrastusta, jota tehdä puolison kanssa / yhteistä kiinnostuksen kohdetta, suhteella näyttäisi olevan taipumus kuivua kasaan. Parannuskeino suhteen korjaamiseen on silloin jonkin yhteisen asian etsiminen edellyttäen, että suhde ei ole jo liian tulehtunut. Jos tutkimusten mukaan koirat ja ihmiset ovat sosiaalisilta tavoiltaan saman kaltaisia, niin eikö silloin yhdessä tekeminen ole yksi keino parantaa suhdetta koiran kanssa. Se voi siis olla piilotusleikkien leikkimisestä ja jäljestämisestä, agilityyn , koiratanssiin, tokoon ja temppuihin.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Nauti jokaisen päivän jokaisesta hetkestä

Ahneelle koiralle on helppo syöttää matolääkkeet! Reeti napsi erinomaisella innolla vielä kolmannen kerran Axilurit kitaansa, Sökökin kahtena edellisenä päivänä hyvin, tänään sillä meinasi tökätä, mutta niin vaan tabletit upposivat ihan paljaana ja omatoimisesti, kun emältään mallia katsoi. Mutta tämä meidän herttainen Herttamme - pitempään se kehtaakin pyöritellä tabletteja kurkussaan ja onnistui jo toisen kerran limppaamaan lääkkeensä lattiallekin vaikka varmasti ehti käymään syvällä kurkussa... Näinä hetkinä kaipaan isoa kitaa ja parratonta naamaa, mutta nyt on lääkkeet siellä, missä kuuluukin ja matoasiat kunnossa taas tältä syksyltä.

Eilinen päivä vierähti virkeästi Vääksyssä, sillä lähdin jo aamusta hotelli Tallukkaan Snautserikerhon syyskokoukseen. Samassa yhteydessä pidettiin myös jalostuspäivä, joka ajan puutteen vuoksi jäi hieman tyngäksi, mutta tarpeelliset asiat saatiin kuitenkin käsiteltyä ja pöytäkirjoihin kirjattua. En kirjoita noista kokouksista enempää, kun niistä tulee kerhon sivuille ja lehteen jossain vaiheessa - lukekaa sitten sieltä. Yhden kuvan laitan, kun laskettiin Annen kanssa ääniä hallitukseen valittavista jäsenistä

 
Mahtuihan kokousasioitten joukkoon muutakin. Aamupäivällä kuuntelimme MH-kuvaaja Heidi Kaatialan pitämän luennon MH-kuvauksen kulusta, joka on erinomainen vaihtoehto perinteiselle luonnetestille. Päivä jatkui runsaalla lounaalla (aamupalaksi saimme jo täytetyt sämpylät kahvin kera) ja iltapäivällä eläinlääkäri Anna-Clara Blomqvist selvitti meille autoimmuunisairauksien asiaa, näistäkin (luennoista, ei ruuista) on lehteen tulossa enemmän asiaa, ainakin luulisin niin. Iltapäivällä nautittiin vielä keskustelujen lomassa täytekakkukahvit kerhon 15-vuotispäivän kunniaksi ja kotiin lähdin puoli kuuden tienoilla, onneksi kotiin oli vaan puolen tunnin ajomatka. Päivä oli pitkä, mutta antoisa - kiitos erinomaisen hauskasta seurasta, mukavaa tavata ihania ihmisiä kauempaakin! Näitä tilaisuuksia voin lämpimästi suositella kaikille rotumme asioista kiinnostuneille, visioita, ajatusten- ja kokemustenvaihtoa ja samanhenkistä seuraa. Kun näissä keskusteluissa mukana ollut ja keskusteluja sekä mielipiteitä seurannut, niin ei tarvitse niin paljon itsekseen MuTu-tuntumalla asioita pohdiskella.

Kiitos vielä Annalle, että päivän päätteeksi jaksoit vielä visiteerata meilläkin, juttua riitti ja hauskaa oli! Hyvät suunnitelmat etenivät puheissamme ja jahka tuo IrmaEpeliina alkaa juoksemaan, niin päästään toteuttamaankin.

Kun ei tuoreita kuvia ole, niin pläjäytän tähän vielä erään tapahtuman. Olen koiristani ylpeä, niitten kanssa on ilo kulkea missä vaan! Eräänä aamuna lähdin kävelylle trioni kanssa Pennalan koululle päin ja juuri samaan aikaan 8-bussista purkautui joukko alakoululaisia, joilla oli sama matka. Lapsethan olivat innoissaan Hertasta, Reetistä ja Sököstä ja nämä puolestaan lasten huomiosta. Eräskin poika siinä tuumasi minulle, että isona hänellä on ainakin miljoona koiraa. Sitten iski hirvittävä tarvehätä, siis koirille. Siinähän kykkivät estoitta lasten huplattaessa hajuista ja koirien tarvetoimintojen edistymisestä, erittäin asiallisesti. Minua vähän nolotti se suuri huomio, joten hoputin lapset reippaasti kouluun, jotta koirien tarvetouhuilu sai jatkua häiriöttä. Tuo koululle vievä lenkkireitti on mukava, kun pyörätietä pitkin saa kulkea ja se on asfaltilla päällystetty, mutta siinä kulkee niin paljon hajuviestien jättäjiä, että hidasta on meno sillä lenkkireitillä. Ensi kerralla yritän tähdätä lapsista hiljaisempaan tai koirien tarvehädättömämpään aikaan, jottei sitä kommentointia tarvitse kuunnella niin seikkaperäisesti. Hauskaa taisi olla lapsilla, koirilla ja itseäkin nauratti.

Monenmoista muistoa on noussut viime päivinä pintaan omista edesmenneistämme, kun harmittelin juttujani kuvablogin kadotessa maan alle ja tuli suunniteltua pientä pintaremonttia aloittaen vaikka ovenkarmien uusimisesta tämän talven aikaan - kiitos Urpolle, jätti jotain jälkeensä (karmeihinkin) ja tässä eräs valokuva, jossa Reeti kirmaa Urpon kanssa... Huom! Pallo oli suussa kompastumisen jälkeenkin


Päädyin sitten tarinaan, joka on kiertänyt pitkään... oli siellä kuvablogissakin, joka on siis harmikseni kuopattu? Onneksi sain sen näppärästi meilinä ja laitapa osaltani tätä kautta jakoon:

Opiksi niin koiranomistajille kuin koirattomille:

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä. Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset.
Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä.
Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille.
Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:

* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti

* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ

Onpas komea syyspäivä, pihalle!


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kaksi E:tä silmätarkissa

Eilinen iltapäivä ja ilta vierähti Renkomäen hallilla talkootöissä joukkotarkastusta järjestämässä. Per Axelsson tuli tarkastamaan silmät ja Lotta Axelsson tarkasti polvien ja sydänten kuntoa. Menin hallille klo 14.30 ja palasin takaisin kotiin klo 21.15. Jotta sellainen rupeama se - 123 koiraa vedettiin tyylikkäästi läpi papereineen ja mikrosiruineen eläinlääkärien tutkittavaksi. Kiitos eläinlääkäreille ja Salpausselän Koirankasvattajat ry:n reippaalle toimintatiimille! Yllättävän kärsivällisesti jaksoivat  niin koirat kuin narunjatkeetkin vuoroaan odotella (paria poikkeusta lukuunottamatta) ja sopuisana tunnelma säilyi ruuhkasta huolimatta. Näitä joukkotarkastustapahtumia on luvassa lisää talven mittaan, tästä linkistä voipi seurata Salpausselän Koirankasvattajat ry

Raappavuoren Epelin ja Raappavuoren Ernestin silmät todettiin tarkastuksessa perinnöllisistä sairauksista puhtaiksi. Kiitokset ja Onnittelut Patun ja Ernestin omistajille, teillä on nyt A/A-lonkkien ja 0/0-kyynärien lisäksi tervesilmäiset koirat ja komeita uroksia ovat molemmat!

Sitten verenpainetta nostavaan asiaan. Kuvablogi on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ei löydy yhteystietoja, ei palvelinosoitetta enkä ole sen kummempaa tietoa heidän toiminnastaan saanut. Sinne meni helmikuusta 2008 asti kirjoittamani jutut ja valokuvat... No valokuvat löytyvät ulkoiselta kovalevyltä tuhansien muitten kuvien joukosta ja kunhan olen järkytyksestä toipunut ja joskus ehdin, niin pläjäyttelen niitä varmaankin google+-palvelimeen. Voipi kestää ennenkuin vanhoista kuvista pääsette nauttimaan, mutta katselkaa sillä aikaa noita viimeisimpiä kuvia, jotka yllättävän helposti sainkin google+-albumeiksi (tällä hetkellä vain yhdeksi). Uudet linkit blogiin ja kuviin löytyvät kotisivuiltamme, mutta laitanpa tähän vielä lisäksi eli blogia kirjoitan jatkossa aina tässä jo tutuksi tulleessa blogspotissa ja kuvakansio löytyy osoitteessa Kuvat

Ne ovat siellä vielä siis yhtenä albumina, mutta ehkä jonain päivänä järjestelen senkin useampaan. Jos ei sitten ehdi kaatua tuo googlenkin touhu, sellainen on hyvinkin mahdollista...

 
Pentueistamme ei ole tähän hätään kuvia muista kuin F-pennuista, joiden kuvia löytyy vielä näppärästi omalta koneelta, Fritjoffi kesämenon 2011 muistona yo. kuvassa. Töröttäähän siellä kotisivuillani pentueet-sivuilla sentäs yhdet kuvat joka pentueesta... Ja onneksi edesmenneistä koiristani oli tehty erilliset kuvakansiot.

Blogikirjoitukseni sekä Facebook-päivitykseni liittyvät yleensä pelkästään koiriin ja sieltä voisi päätellä koirien olevan koko elämäni (juu, olen saanut palautetta!). No näin ei todellakaan ole, mutta koirista vaan on mukava kirjoittaa, sillä ne eivät arvostele kuvauskulmiani, kirjoittamisiani, sanomisiani tai tekemisiäni - heiluttavat vaan tuota omituista jatkettaan joka kerta yhtä iloisesti, kerroinpa sitten enemmän tai vähemmän mairittelevasti niitten touhuista. Jep, kammoksun vieläkin häntien heilumista, mielestäni hännällä on jotenkin oma elämänsä, joka kummitusmaisesti elää koiran nukkuessa sikiunta tai kurkistelee suihkuhuoneen puolelle oven alta, jospa minä joskus tuonkin eläväisen sisäistän koiraani kuuluvana ja tunnetilaa kuvaavana asiana. Olihan dobermanneillakin hännät, mutta ne töpöt eivät tuntuneet yhtä hyökkääviltä eivätkä paukkaneet äänekkäästi seinää tai sohvaa vasten.

Mekin voisimme oppia siitä elämänasenteesta paljon! Positiivisuutta löytyy joka asiasta, kun tarkemmin jaksaa vaan ajatella. Nyt pitää keskittyä kyllä kovasti ajatteluosioon, kun sataa taas... Imurointia? Inhoan sitä, mutta positiivisesti ajateltuna eipähän homman jälkeen enää rahise hiekka varpaissa, ainakaan hetkeen.
 
 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

RN Tuulos 7.10.2012/Epeliina

Eilen haimme Irman (sijoitusnarttumme Raappavuoren Epeliinan) yökylään meille Helsingistä, jotta Terhi sai jäädä nauttimaan kaikessa rauhassa kahdeksikon puuhailusta, täyttävät ensi tiistaina jo kolme viikkoa! Meninhän minä palleroita kurkkaamaan, kun Veera sen hienosti salli ja upea pesue siellä huilaili autuaallisesti unessa mahat pulleina - rapsuttelut mainiosta pesueesta Veeralle ja Masalle sekä lämpimät onnittelut Manetan kenneliin! Kuvauspuuhiin en ryhtynyt, kun pikaisesti pentuhuoneessa kävin, etten häiritse suotta imettävän emän rauhaa, mutta pentukuvia voi seurata sivuilta Manetan kennel

Tänään aamupäivällä lähdimme ajamaan Jounin ja Irman kanssa kohti ryhmänäyttelyä komeassa poutapäiväkelissä, joka vaihtuikin sateiseksi jo Hollolassa, mutta takaisin tullessa paistoi aurinko mukavasti jälleen. Näyttely pidettiin Tuuloksen kauppakeskuksen pysäköintihallissa, eipä sade haitannut ja ruotsalainen Carina Andersson Rapp tuumasi Irmasta seuraavasti:

Raappavuoren Epeliina, Irma: Erittäin hyvä kokonaisuus, feminiininen hyvinrakentunut pää, kaunis kaula, voisi olla parempi eturinta, myös rinnansyvyys voisi olla syvempi, hyvinkulmautunut takaa, hieno häntä, liikkuu hyvin, esitetään tänään hieman pitkässä karvassa, muutoin hyvänlaatuinen ja hyvänvärinen turkki, erinomaisesti esitetty. AVO EH AVK2

Tämän aamun poseerauskuva IrmaEpeliinasta, kaunotar se on!

 
Hauskaa kvartetilla meillä oli eikä erimielisyyksiä ilmennyt, sopuisia ja erinomaisen mainioita likkoja - ihan jokaikinen! Kvartetista ei ole yhteiskuvia (tai on, mutten julkaise), sillä turkit eivät ole tällä hetkellä kenelläkään kuvauksellisia, paitsi Irmalla ja sen kuvien kanssa en ainakaan omistani otoksia samaan aikaan julkaise... ettei tarvitse mahdottomasti nolostella ;)
 
Irmalla ehätti toinen korva jo vinksalleen, kun kävi Sökön kanssa leikkimässä.
 

Kuten kuvasta näkyy, niin syksy on totaalisesti saapunut... Viime tiistaina hanhet lensivät muutaman läksiäispyörähdyksen äänekkäin toitotuksin kohti etelää ja torstaiaamusta lähtien kuistilla on parveillut sini- ja talitiaisia kysellen talviruokapaikkansa perään, mutta vaativasta viheltelystä ja ikkunan nokkimisesta huolimatta en ole heltynyt niille ruokaa tarjoilemaan ennenkuin pakkasta on ollut läpi vuorokauden. Napsikoot ensi hätään nuo kuolleet hyönteiset ja madot. Ennustivat piakkoin ihan talvistakin keliä, mutten siihen luota, kun ei entisetkään säätiedot pidä paikkaansa (kun en halua uskoa, että se talvi tulee varmaan taas... ja kestää seuraavat puoli vuotta ainakin!).

Irman juoksua edelleen odotellaan, jotta Raappavuoren G-pentue saadaan aluilleen. Ensi tiistaina onkin joukkosilmätarkastukset Renkomäen hallissa ja mukaan ovat ilmoittautuneet Irman veljistä Epeli ja Ernesti. Laitanpa tietoa niistä tarkistuksista tuonnempana.

Hauskoja puuhastelupäiviä ja vielä tarkenee ilman pakkasviimaa!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lystikästä lokakuuta!

Lokakuun ensimmäinen aamu on valjennut poutaisena!

Viikonloppunakin saimme nauttia hetkittäin mukavista ulkoilukeleistä ja kaikenlaista puuhastelua tuli touhuttua, niin ulkona kuin sisälläkin. Muutaman kukkasipulin nakkelin maahan valkosipulin kynsien ja loitsujen kera, varaudun siis edelleen raskaalla kalustolla myyriä varten! Keväällä nähdään, oliko myyränkarkottimista, valkosipulista ja manauksista mitään hyötyä? Jospa sieltä joku kukkanen kevätkeleillä jaksaa nousta ilahduttamaan vaikkei tuo istutustouhukaan ihan kirjaopin mukaisesti mennyt, sillä Sökö (tiedän partakarvoissa olevasta mullan määrästä!) oli käynyt jo kurkistamassa, että millaisen jäljen noin syvälle tein ja nyt ne sipulit pönöttää väärässä asennossa... No on ne ainakin nyt maahanpantu. Ja pari tuijaa piti siirtää kärhöjen edestä pois, sillä lumikärhöt ovat kasvaneet valtaviksi ja tulisivat tukehduttamaan tuijani jossain vaiheessa. Saas nähdä, viihtyvätkö uudessa paikassa vai kuolevatko kevään koittaessa? Ainakin kuopankaivuu yleensä niin kovaan saveen sujui sutjakasti, kun oli niin märkää... Jotain positiivista sateistakin.

Lauantaina kävin tuomitsemassa pentukoirat Lahdessa Koiskalan Agi-Teamin järjestämässä match showssa. Iloisia ja hyvinhoidettuja nuoria koiria hienosti handlattuina! Kiitos järjestäjille, hienon kelin olitte tapahtumaan tilanneet ja mieltä lämmittää tapahtuman tunnelman lisäksi töppöset ja kaunis kynttiläasetelma.

Ruokapöydän paikkaa vähän muutettiin ja Allun häkkihärdellihomma jäi vielä häiritsemään esteettistä? silmääni siinä kombinaatiossa. Säilytän tiukasti mielikuvani siitä, kun kokeilin häkin paikkaa hetken muualla ja erittäin hyvältä se toinen paikka olisi näyttänyt esteettiselle? silmällenikin, mutta enhän minä Allua voi siirtää sivulle, kun se on keskellä touhuja tottunut olemaan - kuka sitä nyt nurkassa viihtyisi? Joten sirkuksen keskipisteenä se saa edelleen olla häkkeineen ja kaikkine tarpeineen eikä tuo montaa hetkeä häkissä malta levähtää, kun huhuilee tarpeeksi huilailtuaan taas ulos sieltä. Tässä huushollimme televisiohetkeä, Reeti Jounin päällä, Sökö tarkkailee Allun peräpään tuotoksia, Herttaa ei ohjelmatuokiot kiinnosta tai sitten se karttaa sohvaseuraa?

 
Viikonlopun aikana yritin pariin otteeseen kuvata valtavaa hanhiparveakin, joka on likeisellä pellolla jo pitkään viipynyt, mahtavaa mekkalaa aamusta iltaan! Otokset eivät onnistuneet, kun kaukana olin, mutta kun mielikuvitusta käyttää (tai tietää), niin nuo harmaat möykyt ovat hanhia. Ja jos ei hanhia möykyistä pysty kuvittelemaan, niin näkyyhän siinä rauhoittavaa maalaismaisemaa erittäin epäselvästi!
 
 
"Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä." - Aki Kaurismäki
 
Vaalikeskustelut hyökkäävät nyt joka tuutista ulos ja kaipa niihin on vähän paneuduttava, kun katson etuoikeudekseni käyttää äänioikeuttani. Vaalien alla käyvät mielipiteet kuumina ja sana "vihapuhe" särähtää kovasti korvaani. Asiaa vähän ajattelin erään vihapuheen kuunneltuani ja tykkään, että nämä vihapuheet johtuvat enimmäkseen puhujan tyhmyydestä ja/tai tietämättömyydestä. Nykyaikana olisi helppoa ottaa asioista selvää ja laajentaa omaa näkemystään, mutta harva sellaiseen tiedonhankintaan jaksaa paneutua. Monesti vaan oletamme ja haluamme tuoda asioita esille ainoastaan omalta kantiltamme ilman sen suurempaa tietoa tai muitten mielipideitä pohtimalla tai edes kuuntelemalla. Keskustelemme hyvinkin viisaina asioista, mutta ne perustuvat turhan usein pelkkiin omiin ahtaisiin olettamuksiin eikä tietoon tahi kokemukseen. Kovin mustavalkoisesti katsomme asioita aikuisenakin.
  
Täällä odotellaan Irman juoksun alkamista ja syksyn sekä talven muut suunnitelmat suunnitellaan sitten sen mukaan, kunhan selviää, milloin Irma käy vierailulla Ukon luona. Eli odottelua! Ensin juoksun alkamista, sitten oikeaa astutushetkeä, sitten ihastumisen (astutuksen) onnistumista, sitten ultrakäyntiä, sitten syntymähetkeä... Tulee mieleen jotenkin ne venäläiset puiset maatuskanuket, aina pullahtaa uusi juttu. Kärsivällisyyttä nämä asiat vaativat!
 
Perjantaina alkaa eläintenviikko. Meillä sitä vietetään joka viikko eikä siitä sen kummempaa numeroa olla tehty, mutta laitanpa tähän tietoa, mistä alkuperänsä on saanut. Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.—10.10. Lokakuun neljäs päivä on eläinten suojeluspyhimys Fransiscus Assisilaisen kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä. Eläinten viikon viettämisen aloitti Suomen Eläinsuojeluyhdistys vuonna 1959. Vähitellen siitä on tullut koko eläinsuojeluväen ja kaikkien eläinten ystävien yhteinen tapahtumaviikko ja viime vuosina Eläinten viikko on levinnyt muuallekin maailmaan. SEYn jäsenyhdistykset ympäri maata järjestävät omia tapahtumiaan Eläinten viikolla.
 
Pistänpä tähän pätkän tuoreesta artikkelista, josta tykkäsin, kolumnin kirjoittajana Päivi Saarilahti:
 
"Koiraihmisille voisin parin kodinvaihtajakoiran kokemuksella antaa muutaman vinkin. Varsinkin niille, joiden elämään rakkaan pikku vuffen käytös aiheuttaa onnenhetkien lisäksi myös huolta. Moni ottaa koiran, koska haluaa seuraa kotiin ja lenkkipoluille. Jos tuuri ja taito kohtaavat sopivassa suhteessa, lopputulos on kummankin kannalta hyvä. Ihmisten ja koirien yhteiselossa on kuitenkin yksi mutta, joka vahvistaa ja ylläpitää ongelmia. Useimmilla ihmisillä on loputon tarve paijata koiriaan. Lemmikille on helppo antaa sekin lämpö, joka joskus jää jakamatta kanssaihmisille. Kaikki olisi hienosti, jos holtiton rapsuttelu, kehuminen ja silittely tekisi hauvelista paremman perheenjäsenen. Valitettavasti usein käy juuri päinvastoin. Koira mittaa pennusta asti omistajansa käytöksestä, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Hellittely ja puhe vahvistavat kulloistakin mielentilaa. Siksi niiden ajoitus ei ole yhdentekevä. Syliin otettu arka koira ei rohkaistu, vaan muuttuu entistä aremmaksi. Vihaista koiraa silittämällä pääsee pian ratkomaan aiempaa suurempia aggressio-ongelmia. Rajaton huomio nostaa epävarmankin koiran laumansa johtajaksi. Niitä saappaita ei viisainkaan hännänheiluttaja voi täyttää. Jos lemmikin ainoa tarkoitus on olla hellittävänä, kannattaa hankkia kissa."
 
Kolumnin voi kokonaisuudessaan lukea linkistä Koira ei ole paijaajan paras kaveri
  
Kaikkea lystikästä lokakuulle!
 
Ps. Koiranomistajat voisivat nyt kurkata otuksensa suuhun, yllättävän huonoa purukalustoa löytyy aika nuoristakin kavereista. Puruluut, tuoreet ydinluut tai hammasharja säännölliseen käyttöön!
 
 
 
 
 
 

Sukokan seminaari ja snautseritreffit

Lauantai vierähti Sukoka ry:n järjestämässä Onnellinen Rotukoira-seminaarissa Vantaalla hotelli Clarionissa. Se olikin mainio ja antoisa päi...