Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Ei yksi lisää pahaa tee...

Täytyy sanoa, että vedettiin maanantaiaamun lenkki ihan tunteella. Etenkään Hertan tunteista ei voinut erehtyä, kun se ei muutenkaan märästä tykkää, keskaria taisi välillä näyttää? Koko trio etsi jaloilleen reitin korkeinta kohtaa, mutta märkää oli pientareellakin. Tässä kuva liki päivittäin käyttämältämme lenkkipolulta, joka on yleensä rutikuiva ja keväisin siinä saa varoa kyykäärmeitä. Alemmissa kuvissa Pennalan kylää, tämä on kuivaa ja savista seutua ja yleensä ilman isompia vesistöjä... Tai onhan meillä Renkojoki?, joka kulkee kylän läpi, mutta sitä ei kuvissa huomaa, kun tahtoo muistuttaa pelkkää pahaista ojaa.



 
 
Jos Hertalta lenkkireittiä olisi maanantaiaamuna kysytty, se olisi vastannut epäilemättä, että mennään ainoastaan asfalttia myöten. Märkää on ollut ja pipo sekä hanskat on villapaidan kanssa pihalle puettava - tuo kosteus ruukaa tunkeutua nopeasti luihin ja ytimiin. On se vaan jännä, että vaikka kehon lämmittävä koostumus iän myötä on lisääntynyt, niin kylmyys tuntuu entistä herkemmin?

Tiistai-iltapäivällä uskaltauduttiin jo pellolle, rapatessa roiskui ja lystiä oli, Hertallakin vasemmassa reunassa. Reeti ja Sökö ilakoivat omiaan.


Joskus tuli asuttua yhden koiran kanssa kerrostalossa, mutta omakotitalossa on mukavampaa, aidattu piha ja "oma tupa, oma lupa". Useampaakin on näissä maisemissa helppo pitää, sillä mekkalaa hetkittäin touhuissa riittää ja se ei aina kerrostalossa ole sopivaa. Tietysti mekkaloinrajansa on myös muuallakin asuessa.  Pitää muistaa kohtuus kaikessa - jokainen otettu lemmikki on ansainnut perustarpeittensa lisäksi myös paljon omaa tekemistä ja hellyyttä, eikä mistään eläväisestä saa (esim. vanhuus, menestyksen puute) tulla riesa. Oma jaksaminen, jokaisen otetun lemmikin ja jokaisen perheenjäsenen! hyvinvointi sekä naapurusto on otettava huomioon, ettei tule turhaa riitaa tai huolta. Eläinsuojelutarkastuksia onkin lisääntyvässä määrin tehty paikoissa, joissa on iät ja ajat ollut lemmikkieläimiä hyvässä pidossa, mutta joissa realistinen käsitys omista voimista yhdistettynä alati kasvavaan eläinmäärään ei olekaan enää ajantasalla. Pidetään huolta, mitä vastuille on hankittu.

Tarjontaa on ollut pennuista, kodinvaihtajista ja eläkeläisistä, sillä tilaa on, mutta eläväisten kanssa on järki pidettävä päässä. Onneksi tässä huushollissa näitä tunteentasaajia riittää ja muistettava on, että se suloinen pieni pentu pitää riiviöaikaa ja kasvaa joskus aikuiseksikin - kaikki pennuthan ovat suloisia ja myöhemminkin, mutta vähän eri tavalla. Omat kriteerimme lauman koolle ovat, että kokoonpano miellyttää koko perhettä, koko jengin voi viedä samalla kertaa lenkille (samalla pitää pystyä hoitamaan hapenhaukkaukset ja puhelinkeskustelut!) ja jokaiselle pitää löytyä myös yksilöllistä laatuaikaa, käsittipä tuo sitten vaikka treenaustuokion tai ajelureissun työhallille. Etenkin pentukoiralle on tärkeää kasvattaa vahva itseluottamus ja sehän kasvaa, kun sen ilman lauman turvaa vie eri paikkoihin ja tilanteisiin, täytyy oppia pärjäämään itsekseenkin. Muistettava on myös, että jos sen yhden koiran tai lauman käytöstavat eivät ole ennestään kunnossa, niin uusi pentukoira ei ainakaan hyviä tapoja mukanaan tuo. Ja vaikka käytöstavat olisivat jo kunnossa, niin on se vaan luonnonlaki, että "tyhmyys porukassa tiivistyy" ja jopa se liki 100-prosenttisen luotettava yksilö voipi heittäytyä huimaksi ja yleensä erittäin nolostuttavassa tilanteessa, nimim. kokemusta on.

Meillä on muuten seitsemän lemmikkiä tällä hetkellä! Kolme niistä lähtee lähiaikoina toiseen kotiin nuorison luo, joten olisiko tilaa uusille? Ei vaan, ne kolme ovat gerbiilejä eivätkä ihan isomman otuksen tilaa tuo eikä kovin kummoista muutosta näihin päivittäisiin rutiineihinkaan, vaatimattomia kun ovat. Toistaiseksi tyydymme HerttaReetiSököAllu-nelikkoon. En sano, ettei koskaan, muttei ihan tällä hetkellä ainakaan ole lisälemmikin tarpeita, mutta ne tunteet tahtoisivat välillä viedä ja siinä tilanteessa on vaan yritettävä pitää pää viileänä vaikka useampaa otusta on vuosien varrella tullut ja varmasti jatkossakin tulee katsottua sillä silmällä. Puhumattakaan lasten toiveista. Jos kaiken hetken tunteella olisin sallinut mennä, niin aikamoinen eläintarha täällä ehkä olisi.

No se siitä asiasta. Josko tässä hiljalleen aloittaisi ikkunanpesua ja vähän muutakin, kun sisällä on taas pitkä talvi viihdyttävä. Ulkonahan minä mieluummin kaiket päivät puuhasteleisin, muttei siellä nyt jaksa viihtyä. Ei tästä koskaan mitään supersiistiä huushollia saa, silmään meinaa taas tökätä lattialta löytyvät nurmikot ja risut Allun höyhenten ja jätösten lisäksi. Sökö kyllä siivoaa Allun höskäkasat tunnolliseti, keikauttaa välillä jopa kaverin pyrstöä "herkkupalan" nappaamiseksi, siis sen jätöksen. Se hyvä syksyssä on, että iltapäivisin voipi jo hyvällä omallatunnolla laittaa kynttilät tunnelmavalaistukseksi eikä kukaan pieniä sotkuja huomaa. Sitäpaitsi alati ovesta kulkevat pitävät tuvan raikkaana aina Reetin kantamia omenoita myöten, joista lähteekin mukava aromi, mutta tuo myös nuo riivatun hedelmäkärpäset! Vatiansa onkin kerännyt kiitettävästi saalista!

Hienoja luonnonnäytelmiä olen seurannut ulkona, suuret muuttolintuparvet! Kameraa en ole nyt kuljettanut mukana, kun tahtoo sataa vaan... ja lisää sadetta lupaa. No, eipähän ole pulaa pohjavesistä. Meinasi tuolla logistiikan nurkilla tapahtua inhottavampikin näytelmä: rekkamiehet pitävät  siellä taukopaikkana meidän leikkipaikkaa ja jättävät jälkeensa kaikenlaista siivoa, ehdin huomata sen ennenkuin Hertta ehti siihen kierimään! Enkä mennyt tarkistamaan, oliko se millaisen otuksen jättämä kasa...

Rapakelien roiskutessa pieni koiraruno paikallaan, etenkin useammasta haaveilevalle - pää kylmänä! 
 
Ei yksi lisää pahaa tee ?

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.


Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.


Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
(Tuntematon)
 


 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Vuoristorataa ja pentusuunnitelmia

Kylläpä viimeinen viikko onkin ollut uutisten ja tunne-elämän puolesta vilkas. Ihanan rikas elämä!

Aamun happihyppelyillä huomasin, että joku oli kyninyt pikkulinnun pihallemme. Siinä oli Sökölle ihmeteltävää ja siivouspuuhiin oli ryhdyttävä, ettei utelias SököOtus höyheniin tukehdu. Liekö asialla ollut varpushaukka tai pöllö? Muutenkin meni päivä pihahommia puuhastellessa, kun kelit sen sallivat ja kauppareissulla nappasin callunat mukaan, tuli tällaista jälkeä:

 
Nuo ainakin pysyvät kuvatessa paikallaan, mutta sen verran hentoisasti laittelin katajat (omasta pihasta) purkkiin callunoitten koristeeksi, että voivat lennähtäät pois kovalla tuulella ja meillähän tuulee aika paljon lähes aina. Pyykkien kannalta hyvä juttu, mutta onpa nekin joskus narulta tuulen mukaan karanneet. Pihapuuhista sen verran, että omenoita riittäisi täältäkin haettavaksi, jos joku ei vielä omenoita ole mistään saanut. Taitaa olla tänä vuonna ihan ylitarjontaa?!

Olen tuijotellut kuvastoista viikon aikana uusia huonekaluja ja ihan liikkeessä asti kävin tänään pari sohvaa koeistumassa, mutta antaahan asian olla vielä hetken mietintämyssyn alla. Syy huonekaluintoiluuni: yksi makuuhuone tyhjentyi viikko sitten ja jotain sinne on saatava tilalle. Se tyhjentyi siksi, että osa tämän huushollin nuorisosta muutti ihan omaan kotiin - paljon onnea ja mukavia hetkiä uuteen tupaan!

Kerroin aiemmin, että kasvattini Veera sai pennut. Tänä aamuna tuli uutinen, että yksi tytöistä lähti sateenkaarisillalle. Osanottoni Terhille. Elämää Manetan kennelissä edelleen riittää varmasti kolmen aikuisen koiran ja kahdeksan koiranpennun kanssa. Meidän Irma asuu siellä yhtenä kolmesta aikuisesta ja seuraavat uutiset liittyvätkin suloiseen IrmaEpeliinaan.

Olen miettinyt keväästä asti Irmalle sulhasta ja ajatukseni oli astuttaa se vasta ensi keväänä. Alkuperäisiä suunnitelmia saa aina muuttaa! Ja kun Irma on päättänyt viivytellä tämän syksyn juoksua, niin tulimme siihen tulokseen, että astutamme sen tästä odotettavissa olevasta juoksusta. Sulhasehdokas, jota olen keväästä asti pohtinut "sillä mielellä", tavattiin ja syynättiin huolella SnautseriErkkarissa Parolassa. "Ukko" miellytti meitä kaikkia asianosaisia ulkonäkönsä lisäksi fiksulla käytöksellään ja avoimella luonteellaan, mainio tapaus ja yhteinen sävel löytyi Irman kanssa samantein. Tänään se kävi silmätarkastuksessa saaden puhtaat paperit, joten astutussuunnitelmat jatkuvat hyvillä mielin eteenpäin. Ja kaikkihan riippuu siitä, mitä luontoäiti sekaan pistää eli ensinnäkin, onnistuuko näitten kahden yhteistyö? Sen jälkeen on vielä monta mutkaa matkassa odottaen ja jännittäen, ennustaa en osaa, toivoa vaan, mutta tällä hetkellä odotamme Irman juoksua. Aikatauluista osaan kertoa paremmin, kun astutus on ajankohtaista ja kunhan astutuksesta on kulunut noin neljä kuukautta, niin pennut ovat valmiita lähtemään uusiin koteihin (jos kaikki menee hyvin).

Jälkikasvuni kysyi vähän huolestuneena?, että meinaanko jättää kotiin jonkun Irman pennuista. Ei, en aio jättää! Järki sanoo, että tähän sirkukseen ei tällä kertaa voi pentua jättää (tunteet: saatan muuttaa mieltäni!). Ja jos joku tarjoaa hyvän sijoituskodin narttupennulle, niin sellaiseen tarjoukseen voisin tarttua.

Tulevan pentueen vanhempien esittely ja taustatietoja:

Why Not Grand Calvera, synt. 14.8.2008, lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet, näyttelyt FI MVA, luonnetesti +110 p.

WHy Not Grand Calvera, "UKKO"
         
Raappavuoren Epeliina, synt. 6.6.2010, lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät terveet, näyttelyt SERT
 
                                                                           
 
                                                                                      
Yhdistelmä KoiraNetissä

Hampaista. Olen tyytyväinen edelleen. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, mutta niistä ei sen enempää jaksa kirjoittaa, sillä nyt nautitaan kauniista syksyisestä päivästä. Mutta monenlaisia tunteita on viikkoon mahtunut, haikeutta, jännitystä, odotusta, iloa ja surua.

Tänään on muuten syyspäivän tasaus eli huomenna on valoisan aika pimeää lyhyempi... Josko ihan sähköjohdollisisa koristevaloja pihalle taas suunnittelisi, sillä noille aurinkokennovalaisimille ei kohta aurinko tarpeeksi kauaa paista.
 


torstai 20. syyskuuta 2012

Pentuja Manetan kenneliin!

Reeti, Allu, Sökö ja Hertta uutisia kuunnellen! 

Paljon Onnea! 18.9.2012 syntyi Manetan kenneliin neljä urosta ja viisi narttua. Isänä Doctor's Order Mad Max, Masa ja emänä Raappavuoren Dilemma, Veera. Kaikkea hyvää pikkuisten taipaleelle, paljon rapsutuksia ja lämpimät terveiset asianosaisille! Mahtava juttu!

On nuo otukset persoonia ja taas yksi persoonamme tempaisi. Reetillä on vähän valeraskautta ja se oli keräillyt eilisen päivän luita, leluja ja muuta tarvittavaa lepopaikkaansa Jounin työpöydän alle isoksi kasaksi. Löytyipä sieltä pari jyrsittyä omenaakin ja iso kuivunut kastemato, pihalta kannetut. Sammakoita löytyy aamuisin edelleen uima-altaasta ja ne on noukittava pois, sillä luulen, ettei kloorivesi tee niille kovin hyvää. Reeti kyttää niitäkin... Jokohan se nappailee nekin ja kantaa sisälle vararuuaksi? Hyvä, että ruuastaan pitää huolta, liekö Veera-siskon uutiset pistäneet lopullisesti pentupuuhiin pontta? Se on siis vaan valeraskaana ja otti eilen tunteella tuonkin, kun joutuivat olemaan pitkän päivän kotosalla keskenään eikä ollut vissiin muuta pohdittavaa.

Eilinen päivä hurahti matkustaen ja hammashoidossa Tallinnassa - neljä tuntia hammashoidossa! Eli Tallinnan päiväristeily käsitti tällä kertaa seuraavat nähtävyydet: satama, bussimatka, hammaslääkäriasema, bussimatka, satama. Samapa tuo, sillä taivaalta tuli vettä kaatamalla, joten nähtävyyksiä ei laivan tai bussin ikkunoista juuri näkynyt (tuttujahan ne on, mutta kiva niitä on katsella, jos näkyy!) ja kun sataa oikein napakasti, niin joutaa vaikka aikansa viettää penkissä maaten. Kiitos HammaslääkäriVitalille ja HammashoitajaIvanille - uusitut paikat ovat edelleen suussa ja tuntuvat hyvältä, leukaperätkin alkavat hiljalleen toimia ihan normaalisti. On se vaan hurjaa maata neljä tuntia puhumatta yhtään mitään omituiset härpäkkeet suussa kuunnellen välillä kiivastakin venäjänkielistä puhetta, josta en ymmärtänyt muuta kuin sanat ei, pysäytä, anteeksi... Huh, että tuli hiki hetkittäin, mutta luottavaisin mielin menen jatkossakin (jos tarvista). Olen muuten tyytyväinen siihenkin asiaan, etten tiennyt, minkä härpäkkeen milloinkin suuhuni laittoivat tai mitä tekivät, sillä hammaslääkäreitten seikkaperäinen selostus ei ainakaan minun olotilaani helpota, joten parempi kuunnella se vieraalla kielellä. Ja miksikö hammashoitoa Tallinnassa? Täällä julkinen hoitaa pikaisesti yhden kipukohdan, mutta kunnon hoitoon pääseminen on ihan epätoivoista enkä halua yksityiselle maltaita maksaa vaikka hampaat kovin tärkeät ovatkin.

Sopisikos tämän kirjoituksen loppuun, että pidetään itsestämme ja etenkin hampaistamme hyvää huolta!

 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

SyysErkkari 15.9.2012

Lauantaina ajelimme Parolaan snautsereitten syyserkkariin Jounin ja Sökön kanssa. Meinasin ensin jättää Sökön kotiin, sillä turkin kannalta näyttely oli ihan väärään aikaan!, mutta tämän tuomarin arvostelun sille halusin ja pitihän pikkulikan päästä tuulettumaan 15-kuukautispäivän kunniaksi. Päivä oli lämmin, välillä pilveili, muttei satanut. Mukavaa oli tavata tuttuja - terveiset kaikille ja suuret kiitokset Terhille, Ninalle, Alisalle ja Karille!

Tuomarina oli Reijo Latvala, pitkänlinjan snautseriharrastaja, -kasvattaja ja rodun erikoistuomari. Hän tuumasi koiratriostamme seuraavaa:

Raappavuoren Epeli, Patu: Kookas ja hieman pitkä uros. Voimakas, joskin hieman takaluisu kallo. Aika jyrkkä ja korkea otsapenger. Voimakas, hyvä kaula. Hyvä etuosa. Hyvä rungon syvyys. Hyvä takaosa. Hyvä luusto. Hyvät liikkeet. Värijakautuma voisi olla tasaisempi. Karvan karkeus riittävä. Hyvä luonne. AVO ERI AVO2

PatuEpeli, 2 v 3 kk
 
Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Hyvänkokoinen ja bodyltaan oikea. Hyvänmallinen kallo. Kuono voisi olla hieman vahvempi. Kauniit silmät. Hyvä kuiva kaula. Hyvä etuosa. Hyvä runko. Hyvä takaosa. Tasapainoinen liikunta. Turhan pehmeä turkki ja väri hieman epätasainen. Hyvä luonne. JUN EH (Sökön karva nypittiin kauttaaltaan 10.9. eikä niskan osalta ollut vielä riittävästi uutta karvaa...)

SököFröökynän pää, 15 kk

Raappavuoren Epeliina, Irma: Erinomainen, hyvät mittasuhteet omaava narttu. Kaunis pää. Purenta ok. Hieman pyöreät silmät. Hyvä kaula. Hyvä etuosa. Hyvä runko. Hyvä takaosa. Hyvä häntä. Erinomaiset liikkeet. Hyvä karvan laatu ja väri. Hyvä luonne. AVO ERI AVK4

IrmaEpeliina, 2 v 3 kk

Olen oikein tyytyväinen arvosteluihin ja päivä jatkui vielä hienoilla juhlilla!

Omien koirien kehien jälkeen kiirehdimme kotiin hetkeksi selälleen huilimaan, siistiytymään (vaihdoin vaatteet) ja sitten lähdettiin Jounin kanssa kohti Riihimäkeä Tuijan 50-vuotissyntymäpäiville. Meillä oli oikein mukavaa, ruoka oli maittavaa, kakku suussasulavaa, Black Velvet-bändi soitti mieluista musiikkia ja nostalgiaa - tunnelma oli mahtavaa! Kiitos Tuija, paljon onnea ja kaikkea hauskaa tuleville vuosille!

Hauskoja syyspäiviä!

SököFröökynä, 15 kk




torstai 13. syyskuuta 2012

LAHTI, designpääkaupunki 2012

Tervetuloa Lahden kaupungintalon puutarhakutsuille! Kaupungintalon puisto, torstaina 13. syyskuuta 2012.

Metropolijuna Helsingistä kansanedustajien ja muiden vaikuttajien (n. 240 henkilöä) kera saapui Lahden rautatieasemalle klo 14.35 ja metropolikeskustelua käytiin kaupungintalon sisäpihalla klo 15 - 16.

Lahden diakonian instituutin opiskelijat esittivät elävää kaupunkimuotoilua puutarhassa. Elävinä veistoksina ja miljöinä oli nähtävillä mm. Kalapoika, Hyppyrimäet, Lanu-puisto, Aino-veistos, Lumisotasilla ja Vanha Hautausmaa. Elävät veistokset performanssi toteutettiin yhteistyössä Salpauksen hiusalan opiskelijoiden kanssa. Lahden kaupungintalon puutarhakutsuilla esiteltiin designpääkaupunkivuoden toimintaa ja Green City-hankkeen periaatteita. Puistossa oli esillä Lahden maamerkkejä kampausten, meikkien ja draaman siivin.

Kävin kuvaamassa tapahtumaa - diakonian oppilaat patsastelivat kärsivällisesti ja hienoa työtä olivat hiusalan oppilaat tehneet meikeissä ja kampauksissa. Tässäpä tulosta. Ensimmäisessä kuvassa lähetystö on vastaanottamassa vieraita rautatieasemalla ja sitten kuvasarja jatkuu kaupungintalon puistosta (yhdellä patsaalla on muuten Allun höyheniä koristeena ripsissään).














 
 
Ja vielä pari kuvaa puiston yleisestä tunnelmassa, ensimmäisessä on oikea kivipatsas ja toisessa kuvassa taustalla näkyy Lahden kaupungintalo.



tiistai 11. syyskuuta 2012

Ötökkäjuttuja

Olen yrittänyt selittää yhdelle sammakkopojalle tänä aamuna pariin otteeseen, että altaaseen ei kannata hypätä, sillä sieltä on hankala tulla pois. Se ei vaan ymmärrä juttujani, kun haavilla sitä olen pois nostanut tai sitten se ei ole sama otus.

Viikonloppu hurahti komeassa kelissä ja pihahommissa. Haikeana korjasin pois räävinnäköiset kesäkukkaset, riippumatot, lepolasset ja ripustelin kynttilälyhtyjä, ne ovatkin mukavia tunnelmanluojia, jahka vaan tuikkaisi niihin tuletkin iltojen pimetessä. Sunnuntaina bongattiin noin 200 kurjen ateriointihetki, kuva on otettu kaukaa eikä siihen kaikki mahtuneet. Syksyä siis niilläkin ja kokoontumisajoissa kohti etelää - haaveissa taas itselläkin ;)


Lupasivat hellekelejä, mutta vettä sataa ainakin nyt tätä kirjoittaessa. Varasinhan minä ihan itselleni LuksusEteläLoman kolmen tunnin hoitopaketilla! Ei vielä ihan perinteistä, sillä tarkemmin sanottuna lomani on päiväristeily Tallinnaan ja kolme tuntia aikaa hammaslääkärille. Vitali G. jatkakoon toista kertaa suuvärkkini ihailua, kun ekalla kerralla asiat hyvin hoiti. Hän haluaisi esteettisestikin purukalustoani laitella, mutta minä jarruttelen, sillä tässä iässä ehjät hampaat riittävät. Ei täydellisyyteen tarvitse pyrkiä, sillä yksi perusoikeutemmehan on edelleen olla epätäydellinen ja erehtyväinen - toivottavasti ei tule erehdyksiä purukaluston korjauksessa...

Ötököistä. Kaikista eläimistä pidän, mutta ötökät on taas asia erikseen, etenkin jos epäilen niitten aiheuttavan tuhojaan. Kesän taistelin asemasotaa muurahaisten kanssa, taisin hävitä - eivät vissiin enää jaksaneet kiikuttaa niitä Baition-rakeita pesäänsä, sillä viikonvaihteen auringonpaisteessa kovin vilkkaasti touhuilivat taas pihalaattojen rakosissa ilman myrkytysoireita.

Nyt onkin vuoro varustautua talveksi myyriä ja hiiriä vastaan! Laitoin pihamaalle kolme elektronista myyränkarkottajaa, joitten pitäisi huolehtia siitä, etteivät myyrät tänä talvena pihallamme viihdy. Lisäksi ripottelin huolellisesti valkosipulinkynsiä sipulikukkien juurille hyppelyharjoitusten lisäksi (aion polkea puskien juuria pitkin syksyä koiratrion kanssa ihan urakalla, kun myyrät eivät kuulemma tykkää tallotusta, eivät vissiin sitä itse tiedä, sillä tallottua pihaa meillä riittää ja myyriä!) ja luin madonlukuja pitkän litanian. Myyrät saivat minusta aikamoisen vihollisen, kun ovat jyrsineet heikolle hapelle tuon koristeomenapuun juuriston ja päätin vielä yrittää elvyttää sen... Varmaan tuloksetta, keväällä se nähdään.

Kyllä maalla on mukavaa ja komeitten peltojen sekä viljakuivurin vieressä asua. Kunhan vaan osaa suhtautua yllättäviin vuokralaisiin. Vein vintille hiirenkarkottimen lossien lisäksi ja jatkoa seuraa tässä jännittävässä taistossa! Kuuluukohan yöpakkasten alettua taas hiirten bileet vintillä vai suuntaavatko naapuriin? Luottamukseni on vahva noihin lossiin, mutta niitä on ällöttävää ladata uudelleen. Onneksi luen sen miesten työksi - juu, ollaan perinteisiä ihmisiä! Kerran jouduin lataamaan niitä itse, mutta ällötti. Tuumin niitten olevan aika halpoja, joten pistin roskiin kaikki lossat saaliitteensa kanssa ja kävin ostamassa uudet. Toista kertaa minulle ei lossantyhjennystä ole tarjottukaan.

Kyllähän nuo koirat jyrsijöitä jahtaavat ja tappavatkin, mutta en kai minä niitä yötä myöten pihalla pidä. Lisähöystettä tähän eläimelliseen menoon tietysti tuovat vielä aidan sisäpuolelle eksyneet fasaanit ja rusakot. Etenkin rusakoita on nyt liikkunut paljon ja vaikka piha on aidattu, niin jostain ne pienimmät (lue suloisimmat) putkahtavat koirien riemuksi. Pihalla riittää hetkittäin vilskettä, mutta rusakonpojat kuten sammakotkin ovat vahingoittumatta vielä hypelleet ja tulevat muuten häätöjen jälkeen epäröimättä takaisinkin.

Sisällä jatkan ötökänvastaista taistoa hedelmäkärpäsiä vastaan. Laitoin keittiön ikkunan alle lautasen, jossa on EtikkaFairyVesiCocktail ja joka kerta lautasta katsoessani tunnen voitonriemua, sillä uhrien lukumäärä vaan kasvaa (häijy minä!). Sisäötököitä ei onneksi enempää olekaan, ainakaan kovin haitallisia. No Allu välillä, sillä siitä on tullut NettiNörtti! Sen paras paikka näyttää nykyisin olevan tietokoneeni, lämmittelee tuuletusaukon äärellä ja nyppii vilkkuvaloja. Haittahommaa moisesta seurasi, höskäsi näppäinten väliin lastinsa, mutta löydän aina jotain positiivistakin - tulipahan kerrankin siivottua kone kunnolla! Todennäköisesti siivoan jatkossakin, sillä aina kun selkäni käännän, niin tuo saaturan pulu istuksii koneella kuin pahainen kakara... Muka lentotaidoton vanhuuttaan?!

Hyttysistä ja punkeista ei tänäkään kesänä ollut harmia, liekö johtunut säännöllisestä valkosipulin nauttimisesta? Syödään itsekin sitä aika paljon ja koirat saavat hieman valkosipulijauhetta joka aterian sekaan. Tai sitten me ollaan muuten niin pahaverisiä, ettei edes ötököille kelpaa?

Lintujen syysmuuttojen ja pihan kesävermeitten purkamisen myötä täytynee todeta, että syksy on saapunut... Ihana, värikäs ja aurinkoinen syksy, ainakin toiveissani! Ensi lauantaina viihdytään Parolassa syyserkkarissa ja luvassa on hyvät tunnelmat sekä tilauksessa komeat kelit. Sökön turkki on aika lyhyessa mallissa, joten vähän jännittää, mitä tuomaroiva Reijo Latvala tuumaa. No ainakin lihakset näkyvät hyvin ja niitähän tuolla tarmokkaalla otuksella riittää.

Jatketaan tarinaa viikonloppuna! Tai sen jälkeen... miten näiltä syyskylvöiltä (kylpemisiltä, sillä altaat ovat vielä avoinna) nyt sitten ehtii.

 
Jk. Piti vielä kirjoittaa, ettei nuo ötökät minulle mikään uusi keksintö ja kauhistus ole, niitten puuhia on vaan hauska seurailla. Osa saa touhuta rauhassa omiaan, kuten varpuset, osasta taas voipi koitua enemmänkin harmia ja silloin on käytettävä kaikkia keinoja, jotta eivät ihan mallittomuuksiin pääse myltäämään.






torstai 6. syyskuuta 2012

MummoKoira = Manetan Ortrud


Jottei tuo Hertta ihan paitsioon näistä jutuista jää, niin pyhitänpä tämän kirjoituksen sille. Saahan se pian lisää mummotettaviakin - Paljon Onnellista Odotusta Manetan kenneliin! H-hetki lähestyy...

Aika tarkalleen on kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun päätimme, että dobermannin kaveriksi otetaan snautseri. Se vaati yhden Jounille lahjoitetun reissun Portugaliin... Mutta eipä olla valintaa harmiteltu ja koko perhe on tyytyväisenä näitten kanssa touhuillut. Itseäni kyllä vähän se jäi routimaan Portugali, mutta onhan noita reissuja riittänyt vaikken Albufeirassa ole vieläkään käynyt, mutta kuuluuhan Madeiran upea saari Portugalille ja se on oikeasti hieno matkailukohde, voin suositella! (Niin on kuulemma Portugalikin...)

Ennenkuin snautseriin päädyimme, keskustelimme muutamista rotuvaihtoehdoista. Koiralta haluttiin koon lisäksi luonnetta ja tietynlaista tekeväistä hoksotinta huomioiden tietysti lapsemme sekä huushollimme entiset asukit. Takaraivossani jymisi tuolloin nuoruusvuosieni muistot Tahvosta (suursnautseri) sekä Pfeffer-kennelin snautserilaumasta, eritoten mieleeni on jäänyt sieltä ihanainen ja mieleenpainuva Esther... (Nimesin sittemmin yhden E-pennun sen mielikuvan mukaan.) Monen doobermannivuoden jälkeen ensimmäinen snautserimme Hertta, Manetan Ortrud, syntyi Manetan kenneliin 31.12.2004, joten ei tässä vielä mistään pitkästä snautseriurasta voida puhua vaikkakin koirien kanssa touhuilemista on harrastettu yhdessä Jounin kanssa aina vuodesta 1989. Sitä ennen harrastimme molemmat omilla tahoillamme (syystä, ettemme vielä tunteneet toisiamme!), minä puuhasin Lissuni kanssa ja Jouni armeijan koirien kanssa - tuttujahan meille molemmille ne koirapuuhat olivat jo lapsuus- ja nuoruusajoista lähtien, joten jokin meitä on alusta asti yhdistänyt, vissiin ainakin vähän.

Hyvin Hertalla Riina-dobermannin kanssa heti alusta lähtien yhteiselo sujui, mutta Sulo-marsua tuo rottakoira ei oppinut pitämään kaverinaan. No mitäpä muuta rottakoiralta olisi voinutkaan odottaa kuin vietävää jyrsijöitten hävittämisvimmaa ja sitä se onkin saanut ulkona myyrien, hiirien ym. ötököitten (kastemadot!) kanssa toteuttaa. Hertta ei Suloa hävittänyt vaan marsumme kohtasi rauhallisen ikiunen omassa häkissään öiseen aikaan seitsemän vuoden iässä jokunen vuosi takaperin. Tässä Riina ja Hertta vuonna 2005


Tarkoituksenamme ei ollut hankkia uutta koiraa näyttely-, harrastus- tai kasvatushommiin vaan ihan perinteistä ja tavallista kotikoiraa haettiin, joka toimisi luotettavasti pienimmänkin perheenjäsenen (Veera oli silloin 10 v.) kanssa kävelylenkeistä harrastushetkiin saakka ja mieluiten ilman ojanpohjamatkoja tai ohdakepensaisiin törmäilyjä. Muutamassa näyttelyssä Hertan kanssa käytiin, muttei kumpikaan kovin innostuttu (sain aikanani niistä touhuista yliannostuksen, josta olen hiljalleen vissiin toipunut?). Tottelevaisuus- ja jälkitreenejä ollaan harrastettu välillä kentillä ohjatussa porukassa, mutta pääasiassa ihan itseksemme omaksi ja koiriemme iloksi, hetkittäin naapureittenkin huviksi.

Visio kasvatustyön uudelleen aloittamisesta pölähti mieleen vasta terveystarkastusten jälkeen - Hertallahan todettiin A/A-lonkat, terveet silmät ja sen tausta oli kohtuullisen pitkäikäistä ja tervettä. Tai sen PäähänPölähtämisen aiheutti oikeastaan muutamat ystäväni, sillä tiesivät tilaa ja aikaa löytyvän, perusasioitten olevan kunnossa ja tietotaitoa riittävän, myös kasvattieni omistajien tueksi asti. Kiitos SnautseriIhmisille ennakkoluulottomasta tuesta, en luettele tässä nimiä! Emmehän me koskaan koiraharrastuksesta olla taukoja pidetty vaikkei kasvatteja välillä aikoihin putkahtanutkaan. Siihen on syy: ei ollut sopivaa koiraa ja kriteerini jalostukseen käytettävältä materiaalilta pyrin pitämään kohtuukorkealla useita asioita vertaillen (vähän omia kokemuksia pohtien ja enemmälti muitten kokemuksia sekä tietotaitoa hyödyntäen).

Siitä se sitten lähti. Hertta sai ensimmäisen pentueensa 2008 ja toisen 2010. Hertan tyttäristä Diureetti sai pennut viime kesänä ja Dilemma saa pentueen n. 19.9. eli ihan kohtapuoliin, joten mummotettavia riittää. Se onkin aivan ihana MummoKoira! Ja jättänyt vallan mainioita jälkeläisiä!

Tässä se viihdyttää Sököä ja Reeti-emä saa touhuilla omiaan ihan rauhassa




Mikäli Hertalla joitain ulkoisia puutteita on, niin se on korvannut ne täysin ihastuttavalla olemuksellaan. Se on tarmokas, utelias, rauhallinen, tottelevainen, tarvittaessa löytyy ruutiakin eli puolustaa itseään ja perhettään, mikäli tilanne sitä vaatii. Se ilmoittaa epäilyttävät kulkijat - kaikkia tulijoita ja kulkijoita se tervehtii yhtä äänekkäästi samalla ollen halukas uusiin tuttavuuksiin. Minun tekemisiäni se seuraa kuin varjo ennakoiden tapahtumia, enimmäkseen kuitenkin lähietäisyydellä selälleen maaten ja välillä se tuhauttaa kirsuaan riennoilleni, mutta niinhän ne keski-ikäiset akat... Se on kova tyttö leikkimään, rakastaa autoilua (ihan sama, kenen autossa istuu ja kuka ratissa tai kyydissä kulkee) sekä hoitaa esimerkillisesti tottis- ja jälkiharjoitukset pitäen tunnollisesti myös oman jälkikasvunsa kurissa ja nuhteessa!

Kunpa me ihmisetkin ottaisimme vastuun toisistamme, jälkikasvustamme, ympäristöstämme, eläimistämme ja muista huollettavista yhtä tunnollisesti.







lauantai 1. syyskuuta 2012

Masteryn Syysnäyttely 1.9.2012


Lauantaiaamuna lähdimme Jounin kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä, Tuomarinkartanoon Masteryn Syysnäyttelyyn (kaikkien rotujen näyttely). Kotoa lähti mukaan Sökö ja paikan päällä tavattiin Irma. Keli oli pilvinen ja tuulinen, muttei onneksi satanut. Kiitos Terhille Irmasta ja fleecestä, molemmat tulivat tarpeeseen, sillä mainiosti lämmittivät. Mukavaa meillä oli, terveiset vaan kaikille tavatuille - hauskaa teidän kanssa riittää!
 
Tuomarina näyttelyssä oli Pia Lundberg Ruotsista ja hän tuumasi tyttöduostani seuraavaa: 

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: 14-kuinen juniorinarttu. Pitkä hyvärakenteinen pää hyvällä ilmeellä. Riittävä kaulaosa. Hyvä runko ikäisekseen. Neliömäinen ja tiivis. Hännänkiinnitys ok. Liikkuu erinomaisesti. Hyvä turkki. JUN ERI JUK1 SA PN1 SERT VSP
 
Sökö saaliinsa kanssa, serttikahvilla istuskellessa ei enää pönötetä ;) 

 
Raappavuoren Epeliina, Irma: 2-vuotias narttu, erinomainen tyypiltään ja kooltaan. Narttumainen kokonaisuus. Rodunomainen pää. Ilmavat korvat. Riittävä kaulaosa. Hieman kevyt ja pyöreä etuosa. Voisi olla hieman lyhyempi selkä. Toivoisin enemmän takakulmauksia. Turkki ok. Tarvitsee hieman enemmän temperamenttia ja itseluottamusta. AVO ERI AVK1

Ihanalle Irmalle löytyi paras huilipaikka lämmittäen samalla yhtä tärisijää (Jounia), tuuli oli aika napakka - tällaista siis näyttelyjen "takahuoneissa"

 
 
Tässä erinomaiset tyttöset yhdessä ja hyvin tulevat juttuun keskenään, samaa näköäkin löytyy! (Sökö ja Irma) Ja pönötyskuvaa molemmista voipi ihailla kotisivujeni snautserit-sivulla.


 
 
Hauskaa syyskuuta ja mukavia syksyisiä retkiä, iloisia hetkiä!
 
 
 

 

 
 
 
 

Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...