Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Suomen suvea ja Eetvartti

Suomen suvessa kelit jaksavat vaihdella! Tultiin äsken Lahden satamasta, jossa oli "Suuret oluet, pienet panimot"- tapahtuma ja alunperin oli ajatus käydä Vääksyn kanavajuhlissakin, mutta nämä kesäiset kelit käännyttivät satamasta suoraan kotiin ja saunan lämpöön... Eipä näytä olevan EM-kisoissakaan kuivuudesta kiusaa.

Tässä Sökö nautiskelee aamun auringosta, myöhemmin kelit vaihtelivatkin ihan toisenlaiseksi


Hertta ja Sökö


Raappavuoren Eetvartti, Tito, oli perheensä kanssa menossa pohjoiseen lomailemaan ja malttoivat piipahtaa ohikulkumatkallaan meillä. Tito on onnellisen oloinen vielä vähän kakaramainen koira ja asuu mukavien ihmisten kanssa Salossa.

Tito edellä ja Sökö perässä


Tito Reetin (takana) ja Sökön tutkittavana - tiukka paikka?


Koiranelikon touhuiluja ei trampoliinilla pomppijat häiritse


Reeti Elsan hellittävänä, Kosti takana


Kiitos ja terveiset Saaralle, Tommille, Elsalle ja Kostille! Viettäkää hauskaa ja rentouttavaa lomaa!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Raappavuoren Ernesti

Ernesti tuli visiteeraamaan tänään, mainio kaveri ja piti tyttösille kunnon jumppatuokion, tässä Ernesti edellä, perässä Hertta!!!, Sökö ja Reeti - vauhtia riittää! Kamera ei tahtonut pysyä asetuksineen perässä vaan haitanneko tuo, lystiä täällä ainakin oli ja tytöt ovatkin levänneet koko loppupäivän.



 Ernesti edellä, Reeti ja Sökö perässä


Pienet venyttelyt ovat juoksun lomassa paikallaan, vasemmalta Ernesti, Sökö ja Reeti


Vaikka Ernestin turkki oli jo ylikasvanut, niin Jouni otti siitä poseerauskuvan - ihan kivanmallinen otus vaikkakin vielä on vähän pennun näköä, mutta eipä olekaan vasta kuin 2-vuotias. Ernesti on onnellinen ja iloinen monitoimipakkaus, kiitos Paulalle ja perheelle!


Ja loppuun vielä omituinen monsteriotos, vasemmalta Reeti, MonsteriErnesti ja KääpiöSökö ;)



keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

They might destroy your shoes, your garden, your furniture…


Valkosipulin syönnistä on vissiin hyötyä. Tyttötriostamme ei löytynyt ”Kaislikossa suhisee”-reissun jälkeen punkkeja eikä hyttysten pistoja – päätelmäni on, ettei niitä Hauholla ollut tai sitten vauhtia oli niin paljon, etteivät öttiäiset ennättäneet tarttua mukaan tai sitten se on säännöllisen valkosipulijauheen ansiota. Joten vesi vanhin voitehista ja valkosipuli sen jälkeen parasta! 

Jouni tuumasi aamukahvilla yhtäkkiä, että hei, tuo menee Aino… Eipäs kun Reino! Minä ihmeissäni, että mikähän elukka sinne nyt on ilmestynyt, kun kaksi kissaa naapurista on juuri muuttanut pois. Harmi, sillä olivat erinomaisia myyrä- ja hiirikissoja. Sököhän se siellä vihelsi kauheaa kyytiä Reino-tossu hampaissaan! Olipas se villi näky ja tossu sai kyytiä, mutta ehdin pelastamaan Reinon ilman suurempia vaurioita. Tässä onkin kevään ja alkukesän mittaan tullut kerättyä pihamaalta kengänpohjallisia, kenkiä, käsineitä, erinäisiä vaatekappaleita, pikkutavaroita ym. sälää, sillä Sökö omatoimisena otuksena vie sisältä ulos itselleen viihdykettä ja meillähän on kelien salliessa ovet ulos asti auki. Osan tavaroista se on ehtinyt muotoilla uudestaan, mutta ilman sen suurempia seuraamuksia vai miltä itse asianosainen näyttää? (Kuva otettu HelloKitty-tossun tuunaamisen jälkeen)




Huonekalupolitiikasta sen verran, että taitaa jokaisessa esineessä leikkuuveitsiä ja ovenkarmeja myöten joku muisto koiran hampaasta olla ja saa ollakin, kunhan asiansa ajavat ja koossa pysyvät. Pihakuopista tai pensasraateluista en tähän jaksa kirjoittaa enempää... Uusista sohvista haaveilen, sillä tytöt ovat maanneet selkänojatyynyt ryttyyn ja sieltä on keinonahkaosaa revennyt, mutta nyt harjoittelee Sökökin nojalla makaamista, joten annetaanpas haaveiden siirtyä tuonnemmas. 

Muitten koiraihmisten tarinoita kuunnellessa ja facebook-päivityksiä selaillessani tulee hetkittäin tunne, että omani ovat jääneet ilmeisen paitsi kaikesta lystinpidosta? Nämä kun ovat tavallisen tylsää kotielämää viettäviä kavereita ilman ryhmätreenejä tai muuta sellaista aktivoivaa ryhmäpuuhastelua (no onhan triokin jo ryhmä!). Ovatkin melkoisen toimeliaita kotikoiria ja touhuilevat kaikenlaista itsensä ja perheensä iloksi ja hetkittäin itkuksi, mutta ei minun ole tarvinnut tapahtumissa tai kaupungilla liikkuessa hävetä niitten käytöstä, joten kai noita on vähän tullut vahingossa viisattuakin. Ihan kaikista paljon harrastuksissa kulkevista koirista en voi sanoa samaa - muutamilla on kovin huonot käytöstavat kentän ulkopuolella: levottomia, piippaavia, ärhäköitä ja hermostuneen oloisia, miten ne käytöstavat sinne kentälle jätetään? Ennen pidettiin käytöstavat kunniassa ja koirat kurissa kotioloissakin. Koiran kanssa saa ja pitääkin jotain harrastaa, mutta kovin monelle siitä on tullut ”välineurheilua” ja vehkeet vaihdetaan, kun entiset menevät epäkuntoon ja tämä suuntaus näyttää lisääntyvän koko ajan, valitettavasti. Minua ei nolostuta sanoa, että omani ovat kotikoiria ja ilmeisen tyytyväisiä ovat tuohon kotikoiran osaansa.  

Jaa, että mikä on kotikoira? Sen kanssa eletään täyttä arkea ja onhan noilla virkaa! Ne ilmoittavat ulkona, milloin on aika mennä tervehtimään ohikulkijoita ja naapureita - tuleepahan ihmissuhteet hoidettua. Ne pitävät huolen, että uuteen päivään noustaan aina yhtä toimeliaana – kelistä viis, ruokailut, ulkoilut ja muut rutiinit on hoidettava. Ne opettavat kärsivällisyyttä ja noloista tilanteista selviämistä – olen todennut sen vuosien varrella useampaan kertaan… Ne antavat kunnon nauruterapiaa omituisilla tempauksillaan ja jos ei muuta käyttöä noille keksi, niin ne voivat olla somina pihapatsaina (Reeti ja Leah)


Käykääpäs kurkkaamassa häntäasiaa seuraavassa  http://www.gopetition.com/petitions/schnauzers.html

Ja mikä parasta, koirista on aina seuraa, joka ei arvostele!

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,
omia asioitaan ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä,
on minua varten.
Joka ei vaihda minua nuorempaan,
kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,
jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste.
Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,
sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koirat.

-Anna-Liisa Suni

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Altaalla tarkeni ja kaislikossa suhisi

Sataa vettä ja mittari näyttää +12 astetta, se on sitä Suomen suvea... Onneksi ovat sentäs plussa-asteita!

Perjantaina nautittiin auringosta pihalla ihan koko päivän, upea keli, mukavaa seuraa ja vauhdikasta menoa kuvin! Kiitokset seuralaisille, taas on taikoja tehty ja madonlukuja luettu!


Aattoaamun puuhasteluja

Reeti uimassa - kävi muutkin, mutta tässä ainoa onnistunut otos, sillä uimarit olivat kovin pikaisia poistumaan altaasta ja kuvaaja ei ehtinyt mukaan tai sitten oli pisaroita linssissä liikaa

Siinä taas nelikko miettii, mennäkö vai eikö mennä polskimaan? Taimpana näkyy Hertan häntä, siinä vieressä uimarin edesottamuksista huolehtivat Max ja Sökö, Reetiä ei jaksa enää allas kiinnostaa

Sökö maassa, Max hyppii päällä ja Hertalla on ihan toiset jutut...


Reeti ja Sökö supisevat jotain Maxin pään menoksi ja Maxilla on lystiä! (ilmeestä päätellen)

Lauantaiaamuna lähdimme Jounin ja tyttötriomme kanssa mökille Hauholle, kiitos Merjalle ja Matille! Hieno oli paikka, hyvät löylyt komeassa saunassa ja mukavan lämmintä uimavettä, tullaan muuten toistekin! Hertta, Reeti ja Sökö saivat kuhista kaislikossa mielin määrin, Hertta kyllästyi kyllä aika pian ja huomasi tilaisuutensa tulleen, sillä auton takaovi oli auki ja se paineli nukkumaan kuskin penkille. Reeti ja Sökö jatkoivat kaislikossa suhisemista, laituriin tutustumista ja seurustelua.



Hertta makaa autossa juoksureissujen jälkeen ja nuoremmilla riittää yhä lääniä tutustumista varten




Reeti kuistilla ihastelemassa mahtavia maisemia, varmaan pohtii, että tuliko taatusti paikka tutuksi


Iltapäivällä odotellaan nuorison palaavan reissuiltaan kotiin Himokselta ja Kuopiosta, ovat taatusi ryytyneitä ja hyttysten syömiä sekä ruuhkien kiukustamia ;)

Aamukahvit on juotu, nyt kumpparit ja sadevermeet ylle ja ulkoilemaan hiljaiselle kylätielle!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hauskaa Juhannusta!

Juhannuksen ennakkotunnelmia! Ja tätä blogia on ainakin nopeampi vääntää... liekö uutuudenviehätystä?


Tänä aamuna lähdin hakemaan tyttötrioni kanssa juhannustunnelmaa järven ääreltä Lahdesta - uima-allas ei ihan oikeaa järveä vastaa vaikka aallot siinä aamulla liplattivat hetkittäin isostikin, sillä tuulista oli ja koleaa... Sainpahan muutkin asiat tuossa isommassa kaupungissa samalla hoidettua eli muista aina hyöty ja huvi! Suunnaksi siis Pikku-Veskun ympäristö, tähän hieman Lahden sight seeingiä kännykkäkameralla kuvattuna: Karirannan Arboretum ja Lanu-puisto esittelyssä, iso vesi on Vesijärvi ja pikkulämpäre on siis Pikku-Vesku, jonka ympäristössä tulee usein käveltyä koirien kanssa, siitä on lyhyt matka sataman alueelle ja Lanu-Puistossa voi ihastella patsaita ja kasveja.


Hertta, Reeti ja Sökö viihtyvät hyvin noilla reissuilla ja osaavat käyttäytyä fiksusti, siellä saavat tavata vieraita ihmisiä – tänäkin aamuna osuimme sopivasti pariin kohtaan, toisessa kohdassa ulkoileva rouva rapsutteli tyttöjä ja tarinoi pitkät jutut ihan yleisistä asioista ja toisessa kohtaa pysähtyi lenkillä oleva nuori mies, joka kyseli paljonkin koiristani ja rodusta yleensä, tietysti siellä oli myös pyöräilijöitä, juoksijoita ja sorsia! Ensin kuva emosta poikasineen ja alempana kuvaa poijista



Mahtava näky veden ylle kurottavista oksista sekä alempi tiirojen ja sorsien yhteisestä lepotuokiosta



Tässä lahtelaisten ylpeys: upeat vesiurut, infoa ja näytösajat alemmassa kuvassa



Hyvin minä tähänkin blogiin olen ehtinyt jo tottua, mutta taidan vaihtaa kuvablogiin takaisin, kunhan kuntoon saavat. Kuvablogin etuna on kuvakansiot ja sitä on välillä mukavaa selailla. Taidanpa nyt kirjoittamisen lopettaa ja keskikesän juhlaa kaikille toivottaa:

Lopeta Jussina uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö!
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla!
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vain!
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itseäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itses helli!


HAUSKAA JUHANNUSTA!

Laitanpa varuiksi vielä horoskoopin juhlia varten, jotta tietää seuralaistensa tempauksiin varautua ;)


OINAS vetää pään täyteen tunnissa, hoippuu sitten kokon ympärillä, kourii muita juhlijoita, lopulta keksii lähteä soutelemaan tai uimaan ja hänet on pakko tainnuttaa omaksi parhaakseen.
HÄRKÄ makoilee nuotion äärellä koko illan toisessa kädessään olutpullo ja toisessa makkaratikku. Ahtaa koko illan makkaraa ja olutta sisuksiinsa, sitten polttaa itsensä nuotiossa ja sammuu.
KAKSONEN vetää kuplivaa, hilluu ympäriinsä, vonkaa ihmisiä kanssaan heinälatoon pyörimään, oksentaa ja jatkaa hillumista paidanhelmat oksennuksessa. Ei sammu koskaan.
RAPU juo, juo ja juo, itkee, juo, juo ja juo, muistelee menneitä ja itkee, juo, juo ja juo, nukahtaa keskelle pihaa. Seuraavana aamuna taas itkee, koska ei muista nähneensä kokkoa.
LEIJONA meuhkaa ilman paitaa, rakentaa kylän suurimman kokon, polttaa ympäristönsä ja joutuu lopulta tilaamaan palokunnan apuun. Kaljapöhnässä sitten yrittää flirttailla palokunnan ja muiden juhlijoiden kanssa.
NEITSYT juo alkuillan sivistyneesti, neuvoo muita kokon sytytyksessä ja grillauksessa, lopulta meinaa saada kuonoonsa jatkuvan neuvomisensa takia, ratkeaa sitten ryyppäämään ja seuraavana aamuna häpeää heikkouttaan.
VAAKA juoruaa ja juo, sitten tekee paljastuksia ja pyytelee anteeksi, loppuillasta rakastaa koko maailmaa ja hoippuu holtittomasti viinapullo kainalossaan.
SKORPIONI aloittaa jo aamulla, on jo puolenpäivän aikaan ihan kaatokännissä, sitä ei vain hänestä huomaa. Jutut vain muuttuvat ronskimmiksi. Juhannusyö menee rivoja ehdotellessa ja vastakkaista sukupuolta ahdistellessa.
JOUSIMIES juo nopeasti itsensä kaatokänniin, sitten kaatuu kokkoon, nousee ylös ja polttaa itsensä uudestaan saunan kiukaaseen, tökkää itseään grillitikulla silmään ja sammuu nokkospuskaan. Aamulla soittaa taksin ja ajaa lääkäriin.
KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan, lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä. Aamulla kärsii morkkista, kun kouri kaverin kumppania.
VESIMIES vääntää saunavitsat ja -vastat, grillaa herkkuaterian, huolehtii muiden hyvinvoinnista ja kun muut ovat sammuneet, hän vetää koko yön kestävän humalan.

KALAT on aamusta asti humalassa, hän runoilee ja laulaa, itkee ja nauraa. Sitten loukkaantuu muiden vitseistä ja menee yksin saunaan kaljapullo kainalossa. Ja kun viimein joku saa raahattua murjottavan kalan ulos löylystä, hän oksentaa kokkoon. 


No vitsit vitsinä ja pitäkää pyllyt poissa nokkosista!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Reetin viimeinen näyttely

Lauantaina 16.6. kävin viimeisen kerran Reetin kanssa koiranäyttelyssä, kiitos Miia ja Markku!!

Ainakin toistaiseksi se oli Reetin viimeinen, sillä päätin, että nyt on aika panostaa Sököön ja helpompaa noissa tapahtumissa on pienellä porukalla liikkua vaikkei tuota Reetiä näyttelyissä edes juuri huomaa, se on tosi helppo ja liikkuu suvereenisti missä vaan, Sökö muistaa vielä säätää ja sählätä nuoruuden innolla niissäkin eikä tuo välitä kiukkuisistakaan koirista vaan yrittää tarkoin tutkia, mitä sieltä takahampaitten välistä oikein löytyy. Siis puhe oli siitä Reetin viimeisestä tai ainakin viimeisimmästä näyttelystä: Helteisessä säässä päivää vietettiin Helsingin Tuomarinkartanossa ja mukavaa meillä oli, kun kerrankin ihan kahdestaan reissuun päästiin. Tuomarina Helsingin Tuomarinkartanon Aptus Showssa toimi Elena Agafonova ja tuumasi Raappavuoren Diureetista, Reeti-rinsessastamme, seuraavaa: Hyväntyyppinen, kaunis pää, jalo kaula, ei aivan täydellinen ylälinja, hyvät kulmaukset, turkissa hieman pehmyttä karvaa, hyvät liikkeet VAL ERI VAK3
Tässä läimin Reetiä poskille, jotta käyttäytyy kunnolla
Miian kanssa näyttelykehässä ;)

Usein kuulee sanottavan, että kuva kertoo kaiken! Tässä läimin Tuomarinkartanossa Reetiä pitkin poskia, jotta muistaa käyttäytyä Miian kanssa mallikkaasti kehässä ja toisessa kuvassa on tarina lauantai-illan kotiposeeraamisessa, jossa kuristan Reetiä ketjulla kaulasta samalla jalallani potkaisten sen kunnon poseerausasentoon No uskokoon ken tahtoo! Kuria ja järjestystä koira kaipaa, mutta pitää sille hellyyttäkin suoda ja meillä hellittelyhetkiä runsain mitoin pidetäänkin, mutta tarvittaessa ärähdetään ihan sydämenkyllyydestä, muttei koskaan hutkita tai potkita. Tapoja olen kyllä tainnut tartuttaa, sillä Sökö kulkee pihalla nykyään koko ajan joko risu, heinä tai linnunsulka hampaissaan vaikka se olisi painitiimellyksessä emänsä kanssa! Onko se katsonut mallia emännästään vai teini-iän kokeiluhaluja?
Lauantai-illan kotiposeerausta vauhdikkain keinoin ;)
Täällä on taas aihetta juhlaan! Veera-tyttösemme suoritti hyväksytysti viime perjantaina autokoulun teoriakokeen ja maanantaina inssiajon – onneksi olkoon ja turvallisia kilometrejä!
Nyt on niin merkkipäivät kuin saavutuksetkin toistaiseksi hiljemmässä vauhdissa ja nautitaan juhannusviikkoa. Tätä onkin pidetty kosteissa merkeissä ja tulevista keleistä on kuultu jo kaikenlaista ennustetta aattoillaksi – katsotaan miten meitä hellitään ja nautitaan keskikesän juhlasta! Siis mikä keskikesän juhla? Tästähän se kunnon kesä alkaa!






F-pennut vuoden! Patu ja Leah lomalla!

Paljon onnea ja rapsutukset 1-vuotiaille Rämälle, Helkalle, Sökölle, Förille, Freddylle, Artulle ja Maxille!
Kaikki ovat vallan mainiossa iässä, joten pistetäänpä kiitokset ja tsempitykset myös huoltojoukoille!


Kuvablogi ei pelitä, joten toistaiseksi kirjoittelen tänne ja jotain kuviakin... Suokaa anteeksi toistaiseksi vielä alkeelliset taidot!


Rakkaat peräkanavani, ihana rytmiryhmäni… Vilkas viisikkomme toimi erinomaisesti täällä lomaillessan, kiitos kasvattieni Patun ja Leahin omistajille! Hyvät tavat kahdella vierailevalla tähdellä on ja vaikuttavat aika täysipäisiltäkin, sillä kyllä tähän härdelliin tietynlaista asennetta tarvitaan, jos meinaa porukassa pärjätä ilman hammasten kiristymistä. Ihmisiä tulee ja menee, ovi siis käy jatkuvasti ja itse vielä hyppään aika tiuhaan ulkona happihyppelyillä. Ovimarssin ja omituisten ihmisten lisäksi oma tyttötrioni pitää yllä hyvin harjoiteltua järjestystä – itse kullekin arvonsa ja paikkansa löytyi ja sulassa sovussa päivät rytmittyivät kohdalleen vaikka täällä nyt kaikkea omituista olikin, Allu mekkaloi ja hihitteli, gerbiilit pahvipuuhissaan aiheuttivat epäilyttäviä ääniä kaiken muun hälinän ja menon lisäksi.  


Kuvakavalkadia viisikon villiltä viikolta: Vauhtia altaan reunalla Leah, Sökö, Patu ja Reeti

Hertta kovistelee Sököä, johon Reeti oikealta on rientämässä avuksi (siis ei Sökön vaan Hertan avuksi!), vasemmalta tilannetta seuraamaan ovat rientämässä Leah ja Patu. Ryhmäkuva hihnaotteessa Patu, Sökö, Reeti, Hertta ja Leah
Tässä kuvassa kytätään Jounin pallonheittämistaitoa – Patu, Reeti, Hertta, Sökö ja Leah

Emän ja pojan hellyyshetki

Mukavaa meillä on ollut ja nauruhermoja on kovasti kutitellut! Hihnalenkitkin ovat ”prkleitten puissa soidessa” sujuneet mainiosti - jotenkin tuo ikiaikainen kappale virittäytyi päähäni aamulenkeillä, kun pistin viisi narua käteeni ja johdattelin yhtä porukkalenkkiin tottumatonta ja toista ylen innokasta neitosta yhdistettynä yhteen tolppa-apinaan! Tytöt oppivatkin nopeasti tolppa-apinan puuhia väistämään, kun aikansa Patun touhuja kummastelivat turhan likeltä ja saivat ruiskauksen. Luontevasti sujuivat myös ruokailut rinnakkain (omani ovat tosi nopeita ja ahneita verrattuna vieraisiin) kuten lepohetketkin yllättävän nopeine rauhoittumisineen. Aamuisin vaan heräsin turhan varhain pieniin puuhasteluääniin tai painituokioihin, mutta hyvällä omalla tunnolla on sitten päivänokoset nukuttu.  


Patu ja Sökö lempipuuhassaan, lelun omimista ja varastamista 

Yksi nirhaisu löytyi Leahin korvan sisäpuolelta, liekö pienen painituokion seurausta, mutta eipä siitä pitkäksi aikaa jälkiä jäänyt ja yhden hampaanjäljen Sökön kaulasta löysin, mutta enpä ihmettele, sillä kovin innokas se on säätämään jokaisen kanssa ja joka halvatun tilanteessa. Terhakka tyttö, joka ehätti jälleen kerran seuralaisistaan huolimatta säntäilemään pellolle lokkien perään. Kiitos Teijalle, että soitit karanneesta kakarastamme ja taas on lisäesteitä aidalle laitettu ja kiviäkin takaportin alahelman eteen painoksi kanneltu. Eräänä aamuna törmättiin yhteen kyykäärmeeseen ja aika tiukka tilanne oli viittä siitä pois viisata, mutta hipaisuja ei saatu. Toki olisin toivonut ne kyykäärmeet lenkkireittiemme varrelta huitsin kuuseen kuten myös kissat, rastaat, varikset, rusakot ym. omistajattomat otukset, jotka säntäilivät kuin kiusallaan edessämme. Positiivisesti ajatellen tulipahan ainakin kunnolliset aamuvenytykset, kun viiteen eri suuntaan lapaluut yhtä aikaa irtoilivat, tai no oikeastaan kolmeen, kun Hertta ja Reeti sentäs kävelevät aina oikeaoppisesti, jos eivät sitten jumita taaksepäin. Ohikulkijoita hivenen hymyilytti menotouhumme ja muutama auto hiljensi huolellisesti kohdallamme, liekö menomme kovin arvaamattomalta vaikuttanut tai laumamme tarkempaa syyniä vaatinut?  


Toisilla on sängynvaltaajia, niin meilläkin, mutta välillä ne valtaavat pöydänkin. Ylhäällä Hertta, Reeti ja Patu, alhaalla kurkistelee Leah ja Sökö

Siivoushetkinä sain monta innokasta apulaista touhujeni sekaan! Voi kun niillä toimisi kädetkin, mutta apu näyttää rajoittuvan vaan pihavihreän kantamiseen sisälle. Mietin kyllä tovin, josko noille kosteat siivousluutut sitoisi tassuihin, mutta totesin sellaisen askartelun aikamoisen aikaa vieväksi puuhaksi ja liekö tuosta sitten sen kummempaa tulostakaan, kun innostuivat keskenään kisailemaan. Lauantaina Patu pääsi omistajiensa huomaan ja sunnuntaina lähti Leahkin kotiinsa, tästäpä normaaliarkeen solahdetaan sujuvasti ja kootaan kesälomalaiset uuteen kuosiin. Tai jos nyt aloittaisi lomailut ja päästäisi koiran ihan peltoon – sitähän ne ovat viimeiset kaksi viikkoa jo olleet, joten nautitaan vaan kesäisistä keleistä rauhassa ja rentoutuen! Kylläpä Sökö on kerrankin vaikuttanut useamman hetken ajan rauhalliselta, ehkäpä tyyntä myrskyn edellä?




Erikoinäyttely, Porvoo 9.6.2012

Omien koirien ja kasvattiemme kanssa vietettiin hauskaa ja antoisaa snautseri-pinserirotujen erikoisnäyttelyä Porvoossa 9.6.2012, tuomarina oli Katharina Keil Saksasta ja hän tuumasi koiristamme seuraavaa:

Raappavuoren Festmanni, Max: Neliömäisesti rakentunut uros, kaunis pitkänomainen pää, voimakas kaula, hieman löysää kaulanahkaa, kaunis ylä- ja alalinja, hieman vähäinen eturinta, tumma pippuri&suola, erittäin karkea karva, kaunis maski, sujuva liikunta. JUN ERI, JUK2, SA
 

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Tasapainoisesti rakentunut narttu, oikea koko, pää riittävän pitkänomainen, kapea kaula, riittävä eturinta, etukulmaukset riittävät, takana korrektit, tumma pippuri&suola, erittäin karkea karva, mutta hieman epätasainen väri, vapaa liikunta, kiinteä selkä. JUN ERI, JUK1, SA, VSP-JUNIORI
 

Raappavuoren Dilemma, Veera: Elegantti narttu, koon alarajoilla, tyypillinen pitkänomainen pää, kaunis kaulaosa, hieman vähäinen eturinta, korostuneet kulmaukset, tumma pippuri&suola, korrekti maski, liikkeet vapaat ja sujuvat, yleisesti hieman sidotut.  AVO ERI, AVK3
 

Raappavuoren Epeliina, Irma: Tasapainoisesti rakentunut narttu, oikea koko, tyypillinen pitkänomainen pää, kaunis ylä- ja alalinja, liian vähäinen eturinta, korostuneet kulmaukset, sujuva liikunta ja kiinteä selkä, keskivoimakas pippuri&suola, hieman epätasainen väri, erittäin karkea karva, tumma maski. AVO ERI, AVK1, ERI, SA, PN2, SERT
 

Raappavuoren Diureetti, Reeti: Voimakas narttu, tasapainoisesti rakentunut, korrekti pitkänomainen pää, kaunis kaulaosa, korostunut eturinta, kauniit kulmaukset, keskivoimakas pippuri&suola, hieman epätasainen väri, erittäin karkea karva, riittävä maski, sujuva liikunta, mutta hieman löysä selkä. VAL ERI, VAK4, SA


Kasvattajaryhmän 4. sija: Tyypillinen snautseriryhmä, jossa oikeat sukupuolileimat, erittäin suuri yhtenäisyys karvapeitteissä ja väreissä.
 

Suuret kiitokset koirista ja avuista Terhille, Jarille, Jannalle, Annelle, Miialle ja Vilmalle! Kiitokset myös Anu ja Esa Törölle hienoista kuvista! Kuvassa vasemmalta Miia ja Reeti, minä ja Sökö, Janna ja Max sekä Vilma ja Irma - kertakaikkisen hieno päivä eikä vettäkään satanut!


Ihanaa keskikesän juhlaa ja tupa tyhjeni!

Pennut saavuttivat eilen kahden kuukauden iän ja niin myös viimeinen lähtijä asettui reippain mielin, tai sanoisinko omistajan elkein perhee...